Pari viikkoa sitten matkasin kahden ystäväni kanssa ihastelemaan Pariisin kevättä. Ilma oli lämmin, kukat kukkivat ja kevät oli jo pitkällä, ajoittain tuntui jo oikein kesäiseltä. Kävelimme Pariisin katuja ristiin rastiin, nähtävyyksiä läheltä ja kauempaa katsellen. Fiiliksellä, välillä kahviloissa istuskellen. Parasta reissussa olikin kiireettömyys ja pitkät aamulenkit kaupunkia kiertäen. Parasta aamuisin, sillä silloin kadut olivat hiljaisia eikä ruuhkista ollut tietoakaan.

 

Olen aamuvirkku, ja olinpa sitten kotona tai reissussa, juoksen/lenkkeillen mieluiten heti aamusta. Parasta Pariisissakin oli lähteä aamulenkeille heti aamiaisen jälkeen. Kahdeksan maissa kadut olivat lähes autioita. Hotellimme (Hotel Peyris) sijaitsi kävelymatkan päässä Montmartren kukkulalta ja siellä sijaitsevalta Sacre Coeurin basilikalta. Sacre Coeur on Pariisin nähtävyyksistä ehdoton suosikkini. Kukkulalta avautuvat upeat maisemat aina Eiffel-tornille ja koko kaupungin ylle. Tietenkin myös basilikan kauniit maalaukset ja koristeet saavat kerta toisensa jälkeen huokailemaan ihmetyksestä. Paikalle oli aamutuimaan ilmestynyt myös muita lenkkeilijöitä. Osa juoksi portaita, muutama oli levittänyt jumppamaton tasanteelle. Tästä tulikin mieleeni TWOgether Training palvelumme, joka kulkee mukana myös matkoilla! 

 

Toisena aamuna suuntasimme Tuileriesin puistoon, josta jatkoimme Seinen vartta Eiffel-tornin kautta joen toista puolta Notre Damelle. Lenkin lomassa teimme ex-tempore porrastreeniä modernin taiteen museon kulmalla. Eiffel-tornin kulmalla taas herkuttelimme toisella aamiaisella; croissanteilla, tuorepuristetuilla mehuilla ja kahvilla. Kahvilan vierestä löysimme joogastudion YUJ:n, jonka vinyasa-tunnille olisimme osallistuneet, jos aikataulu olisi osunut omiimme. Täytyy sanoa, että Pariisi yllätti positiivisesti liikuntatarjonnallaan ja yleisesti katukuvassa näkyvällä treenimeiningillään.

 

Lue myös Pariisivinkkini: Pariisi kuvina & omat suosikit

 

 

INSTAGRAM HAASTE- JUOKSUFAKTOJA MINUSTA! 

 

Matkustajan paras kaveri on hyvät lenkkarit. Lenkkarit kulkevatkin mukanani minne ikinä menenkin. Jalan, juosten ja/tai kävellen, paikkoihin tutustuu parhaiten, sillä aina löytyy jotain uutta nähtävää. Parin Pariisipäivän aikana kävelimme melkein 40km, tossuilla on siis väliä. Parhaat reissutossut ovatkin sellaiset, jotka istuvat mukavasti jalkaan ja soveltuvat hyvin niin lenkkeilyyn kuin muuten. Pariisin reissulle otin mukaani Salomonin valkoiset Index 01- tossu, jotka toimivat myös esimerkiksi hameen kanssa. 

 

Olen juossut niin kauan kuin muistan, aina mieluummin pitkiä- kuin pikamatkoja. Juoksusta saan energiaa! Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta juoksu on se, mistä ammennan energiaa. Juoksu ei vaadi aikaa eikä paikkaa, lenkille voi lähteä suoraan kotiovelta. Näin valoisaan vuodenaikaan nautin aamun aikaisista aamulenkeistä. Tykkään juosta yksin, mutta toki myös ystävien kanssa. Etenkin pitkät lenkit on mukava tehdä seurassa. Juoksun kautta olenkin löytänyt uusia samanhenkisiä ystäviä.

 

Kolmekymppisenä juoksin suunnitelmallisesti ja tavoitellakseni parempia aikoja. Etenkin jenkeissä asuessamme juoksin todella paljon. Osallistuin vähintäänkin kerran kuukaudessa New Yorkin Central Parkissa, ja sen ympäristössä järjestettäviin juoksutapahtumiin. Muutaman kerran toimin juoksutiimini New York Flyersin kautta jäniksenä NYC:n maratonille valmistavilla pitkiksillä. Osallistumalla 9 juoksutapahtumaan vuoden aikana sain paikan New York maratonillekin. Tapahtumat olivat aina isoja ja usein tapahtumien taustalla oli jokin hyväntekeväisyyskohde. Hienoa, että juoksemalla voi tehdä samalla myös hyvää! Se oli mukavaa ja noilta ajoilta onkin jäänyt paljon hyviä juoksumuistoja. Juoksuharrastus on vienyt minua myös mm. vuorille Italiaan ja Kilimanjarolle! 

 

Nykyään juoksen täysin fiilispohjalla. Aikatavoitteet eivät ole enää hetkeen ollut oma juttuni. Fiilispohjalla juoksemisesta huolimatta haluan toki haastaa itseäni, juosta monipuolisia lenkkejä ja tulla ulos mukavuusalueelta. Tykkään kovemmista treeneistä, omien rajojen testaamisesta. Mäkitreenit (juosten ja/tai sauvojen kanssa) ja intervallit ovat suosikkejani, samoin pitkäkestoiset metsälenkit. Elämäntilanteet muuttuvat eikä koskaan voi tietää, vaikka innostus tavoitteellisempaan treenaamiseen joskus vielä syttyisi!

 

Olen juossut useita puolimaratoneja ympäri maailmaa, mutta “vain” kaksi täyspitkää katumaratonia. Toisen Helsingissä ja toisen New Yorkissa. New Yorkin maraton oli upea elämys ja kokemus, mutta sen jälkeen olen polkujuoksutapahtumien yleistymisen jälkeen siirtynyt niissäkin mieluummin luonnon helmaan. Polku on pehmeämmän alustansa ansiosta jalkaystävällisempi, ja siksi rasitusmurtuman kokeneena suosin metsää aina, kun vain mahdollista. Viime kesäinen Nuts Ylläs Pallas oli mieleenpainuva kokemus, kuumottavasta helteestä huolimatta. Äkäslompololle olisi suunnitelmissa suunnata tulevanakin kesänä, juoksumatka tosin on vielä auki. 

 

Juuri nyt iloitsenkin alkavasta polkujuoksukaudesta, joka tuo mukanaan mm. pitkät metsälenkit. Juoksen maastossa kuin maastossa, kaikenlaisilla alustoilla, mutta luonnon keskellä koen parhaiten jonkinlaista vapauden tunnetta, kiireettömyyttä ja voimaantumista. Kadulla juostessa kuuntelen usein musiikkia tai äänikirjaa, metsässä vain luonnon ääniä. Metsässä saatan vaipua omiin ajatuksiini pitkiksi ajoiksi ja ajantaju katoaa. Se tekee hyvää hälinän ja virikkeiden vastapainoksi.

 

Huomenna alkaakin varsinainen juoksutapahtumien kimara; huomenna olen mukana Bodom Trailillä, 14.6 Hesinki City Running Dayssa Salomonin juoksutiimin kanssa ja 21.5 juoksen ystävien kanssa Naisten Kympin. Innolla odotan tapahtumia ja niiden tuomaa hyvää fiilistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta! Juoksu on mukavaa <3 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo