Mukavuusalueen ulkopuolella- sitä tosiaankin! Enpä ihan ajatellut loppuun asti, kuinka haastavaa maastopyöräily oikeasti onkaan, kun helmi-maaliskuussa vastasin Elinan kutsuun lähteä Saariselälle MTB-skapaan! Lajin pariin, josta en tiennyt juuri muuta kuin että pyörällä ajetaan maastossa.. ihan helppo nakki, kai :/ Mutta mihinpä sitä ei yllytyshullu mukaan lähtisi? Etenkin, kun liikunta ja kaikenlainen urheilu ovat aina olleet niin vahvasti elämässäni mukana.

Heti ensimmäiset treenit kuitenkin ottivat turhat luulot pois lajin muka helppoudesta. Sinnikkäästi ja sisulla kuitenkin mennään eteenpäin, kun kerran mukaan ollaan lähdetty. Ja itse asiassa jo innolla odotan tapahtumaa ja Saariselän upeita tunturimaastoja.

Alla omia ajatuksia ja vinkkejä, niin itse treeniin, pyörään kuin tankkaukseen, joita saimme Saariselän tapahtuman järjestäjiltä.

Parin viikon takaisessa treenissä Peijaksessa, treenasimme niin maastossa ajoa kuin tekniikkaa. Tämä kuva saa aina nousemaan hymyn huulilleni- pyörän kanssa juoksu, kun oli ehdottomasti se vahvin osa-alueeni. Siitä saatiinkin hyvät naurut 😀 

Treenit:

Kolmipäiväinen etappikisa on sen verran rankka kestävyyssuoritus, että kestävyyskunnon eteen ei pysty näin kuukautta ennen tekemään juuri mitään. Suorituskyvystä tällainen suoritus ei ole kiinni ainakaan kuntoilijoilla, joten yltiöpäiseen intervallikuuriin ei ole aihetta.

Kannattaa pitää huoli siitä, että aineenvaihdunta toimii esimerkiksi tekemällä yksi pitkä rauhallinen lenkki viikossa. Jos maastoajosta ei ole kamalasti kokemusta, kannattaa pyöräilylenkit tehdä mahdollisuuksien mukaan maastossa. Saariselän maasto ei ole mitenkään erityisen teknistä, mutta suurin osa matkasta ajetaan kuitenkin ihan oikeassa maastossa. Kannattaakin totuttaa itsensä polkuajon täristykseen, jota Saariselän polut tarjoaa 200km matkalta. Jos maastotekniikka on ihan hakusessa kannattaa hakeutua paikallisen pyöräilyseuran yhteislenkille, jossa oppii samalla ryhmäajon sääntöjä.

Muuten treeneissä kannattaa edetä itselle tutun ohjelman mukaan, mutta maastopyöräilyä painottaen. Kilpailua edeltävällä viikolla voi olla hyvä hieman keventää harjoittelua, niin että pääsee starttaamaan kisaan hyvissä voimissa.

 

Viime viikonloppuna tein pienen pyöräretken Inkooseen ja takaisin. Matkaa yhteensä kertyi noin 120kilometriä, mutta matkaakin tärkeämpää on aika!

Tällä hetkellä omat treenit keskittyvätkin, ainakin vielä tämän kuun loppuun asti pyöräilyyn, vaikka mielenkiintoisia juoksutapahtumiakin on jo kiikarissa 😉 Varsinaisten pyörätreenien lisäksi yritän mahdollisuuksien mukaan hyödyntää mm. työmatkat pyöräillen. Repussa painona olevat kahvakuulat tuovat oman haasteensa, mutta eiköhän sekin ole vain plussaa, sillä itse kisaan on otettava mukaan niin eväitä, vaihtovaatteita, sisäkumeja, vaihtoketjut… ja kaikenmaailman tarvikkeita, mistä en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan.

Atelta saimme erinomaisia vinkkejä ja opastusta maastopyöräilyn saloihin parin viikon takaisista tekniikkatreeneistä. Aktiivipyöräilijälle varmastikin aivan perusjuttuja, mutta näin aloitelijalle kaikki neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Polkuajotreffejä on suunnitteilla vielä tulevillekin viikoille, ja saamme neuvoja myös alamäkiajoon keskittyneeltä serkultani. Aivan tässä lähelläkin on kuulemma hyviä treenimaastoja.

Pyöräilykilometrejä kertyy tasaiseen tahtiin lähes päivittäin ja itseluottamus omiin taitoihin kasvaa pikku hiljaa kilometrien myötä. Poluilla ajoa saisi olla enemmänkin, mutta pieni helpotuksen huokaus ja tuuletukset siitä, että reitti Saariselällä tulee ilmeisesti olemaan enemmänkin fyysinen kuin supertekninen. Omat fiilikset kisan suhteen vaihtelevat ihan päivänkin mukaan, ollaanhan tässä kuitenkin aika kaukana omalta mukavuusasteelta… Yhtenä päivänä näen meidät reippaina poluilla, evästauoilla ja kuvia ottamassa 😉 ja toisena taas kauhistelen matkan pituutta ja etenkin mietityttää se teknisyys… Onneksi treeniä on takana myös niin auringonpaisteella kuin kaatosateessakin- kaikkeen on varauduttava.

Ja tietenkään juoksukuntoa ei voi verrata pyöräilyyn, mutta uskon, että sisulla ja huumorilla selvitämme Elinan kanssa kisan kunnialla maaliin. Ja nyt, kun olen päässyt pyöräilyn makuun, niin toivottavasti into säilyy vielä kisan jälkeenkin. Pyöräily nimittäin tuo hyvää vaihtelua juoksun rinnalle- aerobista kuntoa kasvattavia pitkäkestoisia treenejä, ilman juoksun tuomaa tärähdystä.

 

Pyörä:

Pyörän osalta kannattaa ennen tällaista kisaa tarkistaa, että pyörä toimii hyvin. Tarkistakaa ainakin:

– renkaat
– vaihteet
– jarrut

Tarkistakaa, että renkaat on ehjät, eikä esimerkiksi renkaan reunoissa näy viiltoja. Vaihteet kannattaa käydä läpi niin, että kaikki vaihteet varmasti toimii ja vaihtaminen on jouhevaa. Jarrujen on myös hyvä olla kunnossa, ja tarvittaessa kannattaa vaihtaa jarrupalat.

Jos pyörässä tuntuu olevan jotain vikaa, eikä asialle osaa tehdä itse mitään, kannattaa viedä pyörä huoltoon asiantuntevalle mekaanikolle. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ajaa kilpaa pyörällä, joka ei toimi!

Lisäksi etapeille kannattaa varata mukaan muutama sisärengas ja välineet renkaan vaihtoon. Aiempina vuosina kisassa on ollut melko paljon rengasrikkoja, joten ihan kevyimpiä ja ohuimpia renkaita ei kannata muutenkaan laittaa alle.

Pyörän ohella tärkeässä roolissa ovat myös pyöräilyvaatteet- ja etenkin ne pehmustetut pyöräilyhousut. Itselläni oli pyöräilyvaatteista, tai etenkin niistä housuista, hieman ennakkoluuloja. Miten tuollaisilla vaippahousuilla oikein voi treenata? Ja eikö se nyt ole paljon epämukavampaa? Luulot osoittautuivat kuitenkin heti vääriksi ja ilman kyseisiä housuja olisi takalisto ollut varmasti melkoisen hellänä… Eikä ylimääräistä pehmustetta pyöräillessä edes huomaa.

Ilmanvastuksen pienentämiseksi pyöräilyvaatteen tulisi olla vartalonmyötäinen. Lisäksi pyöräilyvaatteen pitää hengittää ja siirtää kosteutta tehokkaasti. Kirkkaat värit ovat tietenkin plussaa jo näkyvyyden ja turvallisuudenkin kannalta. Kylmille keleille tai pitkiin laskuihin on hyvä varata tuultapitävät vaatteet ja sadekeleille sadevarusteet. Saariselällä ilmat elokuun lopulla voivat olla hyvinkin vaihtelevat ja kaikkeen on varauduttava. Periaatteessahan pyöräilyyn toimivat ihan perusjuoksuvaatteetkin, mutta esimerkiksi pidemmillä lenkeillä paidassa oleviin taskuihin saa kätevästi geelejä ja patukoita.

Itse aion vetää kisan sittenkin ihan peruslenkkareilla, koska en ole koskaan aiemmin ajanut lukkopolkimilla- spinning-tuntia kun ei oikein voi laskea 😉 Tiedän, että pyöräily klosseilla olisi taloudellisempaa ja pyörän käsittelykin ehkä helpompaa, mutten halua ottaa ylimääräisiä riskejä. Oma keho on kuitenkin työvälineeni. Toki kaatua voi, missä, miten ja koska vain, mutta koen että itselläni on “turvallisempi” olo lenkkareilla.

Banaani ja erilaiset energiapatukat ovat käteviä pyöräilijän eväitä. Kesken juoksulenkin en pystyisi syömään patukoita, mutta pyöräillessä ei ole samanlaista hypytystä, ja siksi kesken treeninkin voi syödä kiinteämpää ruokaa. Etenkin 80 kilometrin matkaan meillä varmasti menee ainakin reilut 8 tuntia, ja tankkauksesta on hyvä pitää huolta. 

Ravinto/tankkaus:

Tällaisessa pitkässä ja raskaassa suorituksessa energioiden riittävyydestä kannattaa pitää huolta. Mihinkään yltiöpäiseen tankkaukseen ei kuitenkaan kannata ryhtyä, jos sellaisesta ei ole aiempaa kokemusta. Älkää muutenkaan kokeilko mitään uutta ihan kisan alla. Kannattaa edetä aiemmin hyviksi havaituilla kuvioilla. Hyvällä perus ruualla pääsee jo pitkälle!

Itse etapeille kannattaa ottaa mukaan riittävästi juomista ja syömistä. Juominen on tärkeää aloittaa heti alkumatkasta. Sopiva rytmi voisi olla esimerkiksi noin 20min välein juomista, ja vähintään 60min välein geeli, urheilupatukka, banaani tms. Mukaan kannattaa valita entuudestaan tuttuja ja hyviksi havaittuja tuotteita.
Ja lopuksi: Mukaan kannattaa varata reilu annos hyvää mieltä ja seikkailun halua! Reitin varrella mieleen saattaa tulla monenlaisia ajatuksia, mutta tärkeää on muistaa nauttia siitä mitä tekee! Urheiluhan on iloinen asia! Tästä ei varmastikaan tule Elinan kanssa olemaan ongelmia 😉

Onko siellä lukijoissa innokkaita maastopyöräilijöitä? Kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan 🙂

Heidi xoxo