Minä olen jossain täällä, kanssa yksinäisen kuun.

Valvon, kunnes tähdet hiipuu nousevaan aamuun.

Olen jossain täällä, onnellinen nyt.

 

Sopivasti soi Juha Tapion “Jossain täällä” kuulokkeissani, kavutessani viimeisiä portaita Mount Rocchettalla sijaitsevalle Santa Barbaran kappelille auringon vasta noustessa. Voih, niin huikea maisema avautui alas Riva del Gardan kaupunkiin ja järvelle. Siinä Tapion sanoituksia kuunnellessa mietin mielessäni… “että, täällä jossain vuoren rinteellä minä tosiaan olen, onnellinen nyt”. Sillä hetkellä en olisi voinut toivoa olevani missään muualla.

 

Aiemmassa postauksessani mainitsinkin jo, kuinka vaellusta edeltäneenä iltana huomasin tuon kirkkaan kimmaltelevan valon vuoren rinteessä alhaalta Rivan kaupungista. Bastionen näköalatorni jäi siltä istumalta kakkoseksi, vaikka upea näkymä se avautui sieltäkin. Päätin kuitenkin, että tuonne kappelille on päästävä. Muutaman kysymyksen jälkeen kapusinkin jo seuraavana aamuna, kukonlaulun aikaan, vuoren rinnettä ylös kohti valkoista kappelia.

 

Santa Barbaran kappeli on rakennettu “vasta”  v. 1925 kaivostyöläisten kunniaksi, jolloin vuoren läpi tehtiin tunneli Gardajärveltä vuoren toisella puolella sijaitsevalle Ledro-järvelle.

 

 

Tiesin jo lähtiessä, että vaikkei itse matka (8km menopaluu hotellilta) olisikaan pitkä, niin nousumetrit ja kiemurtelevat tiet ja polut, tulisivat tekemään matkasta pitkäkestoisen tuntuisen. Reittioppaan mukaan arvioitu kesto olisi Rivan vanhasta kaupungista n. 1 1/2 – 2h, mutta uskoin selviäni huipulle huomattavasti nopeammin- aiempien kokemusten mukaan arviot, kun ovat hieman yläkanttiin, tai oma askel sen verran ripeämpi. Matka tuntui kieltämättä ajoittain pitkältä, mutta tunnissa olin saavuttanut jo kappelin, ja pääsin ihailemaan vuoren takaa nousevasta auringonnoususta. Henkeä salpaavan kaunista. Jokainen hikipisara oli unohtunut.

 

Tuntemattomaan paikkaan vaeltaessa, matka tuntuu usein pitkältä. Malttamattomana kapusin ajoittain jyrkkääkin vuoren rinnettä ylöspäin. Eikö se nyt sieltä jo tule. Välillä sain muistuttaa itseäni siitä, että nauti nyt matkasta sinne ylös, ei vain palkinnosta. Se kuljettu matka sinne huipulle, kun on juuri se, mikä lopulta tekee matkasta ikimuistoisen. Jos aina pääsisimme perille helpoimman kautta, ilman minkäänlaisia ponnisteluja, voisi monta oivallusta ja näkymää jäädä kokematta. Uskon, että juuri siksi monista pyhiinvaellusreiteistäkin, kuten esimerkiksi Santiago de Compostelasta, on tullut niin suosittuja. Jokainen kuljettu matka opettaa ja vie meitä lähemmäksi itseämme. Tätä usein osaa arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun matka on jo tehty.

 

Tuollakin vaelluksella, upean maiseman lisäksi, juttelin esimerkiksi israelilaisen naisen kanssa- vaihdoimme ajatuksia, huokailimme maisemien kauneutta ja nappasimme toisistamme valokuvia. Sveitsiläiseltä mieheltä taas sain kuulla, että Rivalla oli alkamassa purjehduksen EM-kilpailut. Siksi kaupungissa oli vieläkin enemmän purjehtijoita. Ja tämä sveitsiläinen juoksi koko matkan ylös, huh, hatun nosto! 

 

 

Santa Barbaran kappeli on siis ehdottomasti näkemisen arvoinen, jos liikut noilla seuduilla. Suosittelen ainakin kesä-aikana vaeltamaan sinne jo heti aamun sarastaessa. Reitti on melko helppokulkuinen ja hyvin merkattu, mutta lämmin ilma ja nousu tekevät siitä fyysisesti haastavan. Sykkeet hipovat aivan varmasti maksimeja. Varaa mukaan riittävästi nestettä, tarvittaessa energiapatukka ja jalkaan hyvät lenkkitossut. Perusjuoksulenkkareilla pärjää oikein hyvin. Niin ja ladattu kännykkä tai kamera kuvia varten. Harmittaa, etten tajunnut ottaa matkalle Salomonin juoksureppua mukaan. Siitä olisi ollut hyötyä useammallakin retkellä.

 

Matkan varrella kannattaa pysähtyä myös Bastionella (alin kuva), keskiaikaisella linnoituksella, jolta oikeastaan varsinainen polku itse Santa Barbaralle alkaa. Bastionea on siis oikeastaan vaikea ohittaa. Bastione on restauroitu ja upean näkymän lisäksi siellä toimii myös kahvila. Tuonne olisi ollut mukava mennä illalla ihailemaan pimenevän kaupungin valoja. Ehkä ensi kerralla, tämä tuskin jäi viimeiseksi Gardan reissukseni <3

 

Heidi xoxo