Hyvää huomenta! Istuskelen tässä Santa’s hotellin aamupalapöydässä ja käyn läpi hieman eilisiä tapahtumia. Ensimmäinen etappi, 40km, on nyt siis onnellisesti takana- ilman kaatumisia, rangasvahinkoja tai muitakaan äksidenttejä.

Reitti oli paikkapaikoin melkoisen tekninen, mutta olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kuinka näin vähäisellä treenillä selvisin matkasta yllättävänkin hyvin. Vauhtihan oli hidas, mutta se meillä oli tarkoituskin.

 

Maasto reitillä oli vaihteleva- polkuja, kivikkoa, suota, mutta onneksi hieman helpompaa soratietäkin.

Elina viiletti kokeneempana edellä, mutta alkukankeuden jälkeen ja matkan edetessä sain itsekin varmuutta ajoon. Ja niin Aten kuin Hanskin vinkeistä oli matkalla oikeastikin apua- painoa taaksepäin, katse eteenpäin ja jos päätät mennä jostain kohtaa niin mene rohkeasti! Viimeisessä vinkissä oli hyötyä ehkä myös siitä, että lasit olivat huurussa, linssit täynnä vesipisaroita ja näkyvyys sumun takia muutenkin hieman heikko- aina ei oikein kunnolla nähnyt, mihin sitä oikein olikaan menossa 😀

 

Ja, jos välillä olikin helpompaa soratietä, niin Ahopään nousu Kiilopäälle päin taas oli todella tekninen, ja pyöräily tässä kohtaa ainakin näin noviisille mahdottomuus. Tässä, jos jossain kohtaa varmasti meni renkaita. Onneksi meillä ei ollut kiire minnekään ja Elina ehti tässä kohtaa samalla hoitaa pari työpuheluakin 😀

Sade teki reitistä varmasti vieläkin hankalamman ja jo ennestään märät suoalueet lähestulkoon “tulvivat”. Ja itse asiassa sään takia ainoastaan eliitti-sarjalaiset polkivat koko 80kilometriä- muiden sarjojen matka lyhennettiin tuohon 40kilometriin. Emme olisi millään pärjänneet tai edes jaksaneet polkea reittiä kahteen kertaan… Tai todennäköisesti polkisimme siellä yhä edelleen :/

Eväitä emme matkan varrella syöneet ollenkaan. Vesisateessa ei tehnyt mieli ottaa reppua selästä tai muutenkaan tehdä mitään ylimääräistä. Kuviakaan ei napattu kuin muutamasta kohtaa. Parilla juomapisteellä söimme järjestäjien tarjottavia, banaania ja suklaata. Nälkä maaliin saapuessa olikin järkyttävä. Onneksi osallistumiseen kuului lämmin päivällinen- lohikeittoa ja marjarahkaa.

Varsinaista fyysistä väsymystä ei koko matkan aikana juurikaan tuntunut, mutta kolmenkympin kohdalla alkoi kylmyys tuntua nahoissa. Etenkin varpaat ja sormet olivat aivan jäässä. Mielikuvat lämpimästä saunasta ja ruuasta auttoivat kuitenkin jaksamaan loppuun asti- eikä lasi punaviiniäkään tuntunut ollenkaan hassummalta idealta. 

Läpimärät ja kohmeiset sankarit maalissa.

Huh huh! Olipahan reissu! Maalissa olimme likomärkiä ja aivan jäässä. En saanut edes repun naruja kohmeisilla sormilla auki, vaan jotenkin pujottauduin repusta ulos. Vaatteet ja kasvot olivat yltä päältä kurassa ja mudassa. Valkoisia sukkia tuskin saa enää edes puhtaiksi. Suihkussa taas lämmin vesi tuntui kuin joku olisi piikeillä pistellyt iholle.

Kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa ja taas olemme monta kokemusta rikkaampia. Onpahan taas tarinoita, joita muistella. Eikä matkan aikana kumpikaan edes valittanut kertaakaan, jos muutamaa epätoivon puuskahdusta ennen muta-alueita ei lasketa... Ja tässähän se päivä meni mukavasti Lapin maisemissa ulkoillessa ja pari poroakin bongattiin matkan varrella. Kaikkihan on vain omasta asenteesta ja oikeanlaisista varusteista kiinni.

Parempaa seuraakaan ei olisi voinut toivoa. Elinan kanssa meillä, kun on samanlainen huumorintaju ja rento asenne tekemiseen. Positiivisella asenteella löytää niistä hankalammistakin olosuhteista ja varjoisimmistakin asioista ilon aiheita. Olimme sarjamme viimeiset, mutta olipahan hauskaa! Saa nähdä “voitammeko” tänäänkin jumbosijan tittelin 😀

Urotyön jälkeen jalat kohti kattoa, pepe ja raakasuklaata <3

 

Olo pyöräilyn jälkeen oli melkoisen väsynyt ja loppupäivä menikin makoillessa, iltaa yhdessä istuessa ja nauttimmepa siinä lasilliset skumppaakin. Voittajafiilis!

Nyt aamupalaa ja valmistautumista tämän päivän etapille. Ulkona ei ainakaan sada, mutta nyt näyttäisi siltä, että tuolla leijailee lumihiutaleita! Saa nähdä, mitä tämä päivä tuokaan tullessaan- en malta odottaa 🙂

*Lapin reissun meille kustantaa: Evoke Energy

*Majoituksen tarjoaa Santa’s Hotel Tunturi

*Tapahtuman tarjoaa Saariselkä MTB

*Vaatteet Craft

Heidi xoxo