“Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul’ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.”

Eino Leino

Joululoma on sujunut sporttisemmin kuin olisin uskonut. Ulkoiltua on tullut päivittäin niin, että illalla on uni maistunut. Kotoa lähtiessä, en voinut kuvitellakaan, että jouluna hiihtäisin valkoisilla hangilla. Mielessä ei edes käynyt ottaa suksia mukaan. Niin varma olin jo lumettomasta joulusta. Onneksi mökillä oli tallessa vanhat kilpasukseni ja monot, vain sauvat ovat eri paria, mutta sekään ei haittaa.

Hiihtäminen on edelleen itselleni se rakkain laji, josta kaikki on aikanaan lähtenyt- noin neljä vuotiaana Yhtyneiden Paperitehtaiden-hiihdoista, ja jatkui siitä läpi koko teini-iän. Hiihdon parista on paljon hyviä muistoja ja opin sen parissa paljon. Monipuolisesta liikunnasta muodostui elämäntapa ja jo silloin tiesin, että haluan työskennellä juuri liikunnan parissa. Liikunnan ohella myös ravitsemus ja hyvinvointi ovat aina olleet myös kiinnostuksen kohteitani. Itse asiassahan ne kulkevat käsi kädessä.

Viime päivien aikana olen hiihtänyt jo enemmän kuin koko viime talvena yhteensä, joko mökkitiellä tai Valkeakoskella tutuissa Korkkiksen maisemissa. Suksi luistaa, mutta pakkanen on viime päivinä paukkunut vähän turhankin kireänä. Toissapäivänä lasten kanssa hiihtäessä varpaat ja sormet olivat niin jäässä, ettei mikään lämpö tuntunut riittävän. Lämmin vesi pisteli kuin piikit, ja vasta saunan höyry sulatti kehon. Miten sitä on joskus kilpailtu -20 asteessa?

Lunta on maastossa yllättävän paljon ja Valkeakoskella taitaakin tällä hetkellä olla paremmat hiihtomahdollisuudet kuin monella pohjoisemmalla paikkakunnalla- näin ainakin olen kuullut. Lunta tykitetään rinteeseen koko ajan lisää ja toivottavasti pian saataisiin koko ylävitonen lumetettua.

Hiihto on monipuolista kuntoliikuntaa, joka on pikku hiljaa nostanut taas suosiotaan. Moni on saattanut aikanaan saada hiihtokammon lipsuvilla suksilla toppapuvussa räpiköidyistä koulun liikuntatunneista, mutta ilokseni moni on aikuisiällä löytänyt lajin uudelleen. Kieltämättä hiihto on välineurheilua ja välineillä on väliä. Mutta kerran kun satsaa parempiin varusteisiin ne säilyvät vuosia, niin kuin kuvista huomaa! Urheilukaupoissa kannattaa kysyä ammatilaisen apua, joka osaa neuvoa oikeat sukset juuri sinun tarpeittesi mukaan.

Hiihto edistää niin hapenottokykyä, lihaskuntoa, kehonhallintaa kuin tasapainoakin. Lähes jokainen lihasryhmä tekee töitä, ja treenin jälkeen saattaa kehosta löytää sellaisiakin lihaksia, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt 😉  Juoksuun verrattuna hiihto on myös nivelystävällisempää, ja siksi se sopii harjoitusmuodoksi lähes kaikille. Tästä voit lukea viime talven hiihtovinkkejäni, jotka pätevät edelleen.

Taidankin tästä sitten lähteä hiihtämään vuoden viimeiset hiihdot 🙂 Oikein mukavaa uuden vuoden aattoa ja kuullaan ensi vuonna!

Heidi xx