Muutama viikko sitten osallistuin tyttäreni harrastuksen kautta nuorten vanhemmille suunnatulle luennolle, joka käsitteli nuorten urheilijoiden ja yleensäkin nuorten syömishäiriöitä. Tuttuja juttuja, sillä itsellänikin on oma polkuni syömishäiriökäyttäytymistä takana, joka alkoi juuri aikuistumisen kynnyksellä kilpaurheilun lopettamisen jälkeen.

Olen jo monta kertaa aloittanut kirjoittamaan aiheesta, mutta tänä aamuna pientä Happiness- pokkaria lukiessani törmäsin aiheeseen “If I was more attractive, I would be happier”, ja sain vihdoin jutun alulle- päivän vapaat hetket ovatkin menneet ajatuksia näytölle kootessa 🙂

Miksi toiset sitten sairastuvat syömishäiriöön?

Syömishäiriö on psykosomaattinen sairaus ja arviolta n. joka kymmenes sairastuu syömishäiriöön jossain elämänsä vaiheessa. Vaikea sanoa yhtä sairastumisen syytä, mutta useimmiten taustalla ei välttämättä edes ole halu tai tarve laihduttamiseen, vaan laihduttamista pidetään ratkaisukeinona ongelmanratkaisuun; hallinnan ja kontrollin tunne, jos muuten elämä tuntuu kaaottiselta. Tunne siitä, että ainakin pystyy hallitsemaan sen, mitä suuhun laittaa…

Taustatekijänä onkin useimmiten psyykkinen pahoinvointi; oma paha olo, epävarmuuden tai turvattomuuden tunne. Nuori saattaa esimerkiksi kokea aikuistumisen haastavaksi; kehon muutokset, ryhmään kuuluminen, koulu, tulevaisuus ja ensimmäiset parisuhteet. Etenkin herkät, itsekriittisyyteen ja täydellisyyteen pyrkivät henkilöt, jotka haluavat miellyttää muita ovat riskialttiimpia sairastumaan. Myös kiusaaminen, ikävät kommentit sekä nyky-yhteiskunnan paineet ja kulttuuri voivat olla laukaisevina tekijöinä. Haastavia ovat myös urheilulajit, joissa ulkonäköön ja painoon kiinnitetään huomiota.

Sosiaalinen media saattaa luoda paineita, ja etenkin juuri nuorille haluan painottaa, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet- kaikkien ei tarvitse näyttää samalta ja uskalla olla oma itsesi. Vanhempina taas voimme omalla esimerkillämme näyttää lapsillemme tervettä suhtautumista ruokaa kohtaan. Ei ole kiellettyjä ja sallittuja ruokia, vaan paremminkin kaikkea voi syödä kohtuudella. En suosittele kenellekään tiukkoja dieettejä, vaan valintoja, jotka ohjaavat jatkuvuuteen ja läpi elämän kantavaan elämäntapaan. Siksi monet televisiossa pyörivät laihdutusohjelmat saavat ihoni kananlihalle :/

Toisaalta on kuitenkin myös hyvä kertoa ja opettaa lapsille ja nuorille, miksi tiettyjä ruokia olisi hyvä syödä enemmän kuin toisia, ja miten ne vaikuttavat omaan olotilaan ja jaksamiseen- EI siihen, miten ne saattavat vaikuttaa painoon! Älä myöskään koskaan arvostele negatiiviseen sävyyn omaa tai toisten ulkonäköä. Emme voi tietää, mitä kenenkin taustalla kytee. Pienilläkin vihjailuilla tai arvostelulla voi olla kauas kantava vaikutus.

“Being happy doesn’t mean everything’s perfect. It means you’ve decided to look beyond the imperfections.”

Syömishäiriön muotoja on monia, joista anoreksia ehkäpä se yleisin ja puhutuin. Syömishäiriöinen voi kuitenkin olla ilman, että olisi sairaalakunnossa. Syömishäiriön tunnistaminen voikin nykypäivänä olla hankalaa, sillä sitä saattaa olla vaikea huomata ulospäin- kroppa ei ole aina mielen peili. Moni vanhempi saattaa esimerkiksi olla vain iloinen, kun oma teini haluaa syödä terveellisesti ja liikkua. Ja hyvä, että terveelliset elämäntavat ovat alkaneet kiinnostamaan, mutta missä menee terveellisyyden ja pakkomielteen raja? Milloin terveellisten elämäntapojen tavoittelu kääntyykin itseään vastaan?

Ortoreksia onkin nykypäivänä varmasti nousevin ja hallitsevin syömishäiriöiden muoto. Hälytyskellojen on kuitenkin hyvä soida, jos muuten normaalisti syövä henkilö alkaa yhtäkkiä karsimaan ruoka-aineita ruokavaliostaan (lisäämättä siihen uusia vaihtoehtoja), laskemaan kaloreita, olemaan ylenpalttisen kiinnostunut ruuasta ja sen ravintosisällöstä, välttelemään yhteisiä ruokailuja, joustamattomuus sekä tiukat säännöt ja rituaalit, salassa syöminen sekä liikkumisen radikaali lisääntyminen. Onko liikkuminen edelleen mukavaa vai pakonomaista?

Aluksi olo saattaakin tuntua energiseltä, ja että arki on hallinnassa ja kontrollissa. Tässä vaiheessa ei välttämättä itsekään vielä tunnista, että jokin saattaa olla pielessä- sairaus alkaakin usein hiipien. Sairautta on myös helppo peitellä ja läheisillä saattaa mennä pitkäänkin todellisen tilan huomaaminen. Sairastuneesta tulee myös taitava keksimään erilaisia tekosyitä, miten vältellä ruokailutilanteita.

Pikku hiljaa energiatasot kuitenkin romahtavat, joka näkyy useimmiten jaksamisessa, viluisuutena, unettomuutena, ärtyisyytenä ja näläntunteena. Läheiset voivat olla tukemassa ja auttamassa, mutta ikävä kyllä parantuminen lähtee käyntiin vasta siinä vaiheessa, kun sairastunut ymmärtää tilansa ja uskaltaa kohdata ongelmansa. Mitä nopeammin tilanteeseen kuitenkin puututaan, sitä nopeampi toipumisprosessi todennäköisesti on. Sairaus menee minäkuvaan ja identiteettiin, josta on vaikea luopua. Parasta mitä sairastuneelle voi tarjota, on aito välittäminen- järjen ääntä lempeän jämäkästi.

Ja vaikka itse syömishäiriöstä olisikin toipunut jo vuosia sitten, saattaa oman kehonkuvan muuttaminen ja itsevarmuuden kokoaminen kestää vielä vuosia ja vuosia. Siinä mielessä surullista, sillä esimerkiksi omia vanhoja kuvia katsellessa en voi kuin ihmetellä, miksi olin niin ankara itselleni- vaikka toisaalta en olisi tässä, missä nyt olen ilman omia kokemuksiani. Ja omien kokemusteni takia koen entistäkin tärkeämpänä jakaa sanomaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei tarkoita ainoastaan, mitä suuhun laitamme, vaan siihen kuuluvat myös säännöllinen liikunta, mielekäs työ, positiiviset ihmissuhteet sekä myös henkisyys (en tarkoita uskontoa!).

Hyvinvoinnilla ja onnellisuudella ei mielestäni ole mitään tekemistä ulkoisen kauneuden tai painoindeksin kanssa. Usein hoikka ihminen yhdistetään hyvinvointiin ja sitä kautta onnellisuuteen, mutta todellisuudessa hoikempi tai kauniimpi ulkokuori ei automaattisesti tuo onnea, jos sisällä on tyhjää. Onnea ei myöskään tuo toisten miellyttäminen, jos toimit oman tahtosi vastaisesti. Onnea on löytää oma sisäinen rauha, omat rajat ja omat arvot.

“Look in the mirror and smile as if you are looking at someone you care about. Look at the lines around your eyes that tell the world how you smile; look at the lines that tell the story of your life; and look at the way your face lights up when you smile. So that your older self can look back in appreciation at how beautiful you are right now <3″

Useimmiten näemme itsemme erilaisina kuin miten ympäristömme meidät näkee, sillä näemmehän itsemme ulkopuolelta vain peilistä tai valokuvista katsoessa. Olemme kaikki yksilöitä ja muutumme koko ajan, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kuka muistaa viiden vuoden päästä, millainen asu sinulla oli päällä tietyssä juhlassa tai painoitko muutaman kilon enemmän tai vähemmän? Ei edes välttämättä muisteta keskustelun aiheita. Mutta se muistetaan, millaisen fiiliksen läsnäolosi sai aikaan. “Jos olisin viehättävämpi, olisin onnellinen” on siis parempi kääntää “Jos olisin onnellisempi, olisin viehättävämpi”. Silmät ja aito hymy heijastavat aitoa onnellisuutta. Mitä, jos otetaan hieman rennommin, näytetään mallia nuorille ja nautitaan kaikesta vikoinemme kaikkineen <3

“The person who lights up a room is not the one who is the most physically beautiful, but the one whose inner light brightens the lives of those around them”

Heidi xoxo