“The secret to having it all… is knowing you already do”

Usein huomiomme kiinnittyy siihen, mitä kaipaamme, haluamme lisää tai mitä meiltä puuttuu. Ikäänkuin tietyn asian saavuttaminen tekisi meistä automaattisesti onnellisempia. Ajatellaan ehkä, sitten kun olen tehnyt tai saavuttanut x-jutun (esimerkiksi pudottanut painoa), olisin onnellisempi ja elämänikin muuttuisi kertaheitolla positiivisemmaksi. Mutta, jos koko ajan odotetaan jotain uutta, parempaa tapahtuvaksi, sitten kun, ei ehkä osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Tulevaa miettiessä, sitten kun, saattaa samalla monta mukavaa asiaa mennä ohitse.

“Life is what happens to you while you’re busy doing other plans.” John Lennon

Muutama päivä sitten keskustelin asiakkaani kanssa arjesta, ja siitä, kuinka arki pyörii monesti työn, harrastusten ja perheen ympärillä, lähes sitä samaa rataa päivästä toiseen. “Tätäkö tämä tulee olemaan lopun elämää?” saattaa joku kysyä. Töitä on toki, ainakin lähes kaikkien tehtävä, mutta mitä muuta valitset arkeesi? Elämä on täynnä valintoja, joista ensimmäiset teemme heti aamulla silmät avatessamme. Omilla valinnoillamme vaikutamme koko ajan siihen, millaiseksi arkemme muodostuu. Tässä hetkessä tehtävät valinnat, ajatukset ja toiminnat avaavat ovia uusiin hetkiin.

Mielestäni arkikin ja miten sen otamme, on vain asennekysymys; toiset lähtevät työpäivän jälkeen liikkumaan, koska rakastavat sitä, saavat energiaa ja tapaavat harrastusten parissa ehkä myös ystäviä, kun toiset taas menevät salille, koska “pitää liikkua”. Ihan jo pidemmän tähtäimen motivaationkin kannalta on suuri ero ajatteleeko lähtevänsä lenkille, “koska ilma on raikas, saan energiaa ja hyvän mielen” vai koska “on pakko lähteä lenkille”. Mitä ja miten siis ajattelemme asioista, vaikuttaa myös siihen näemmekö arjenkin vain päivästä toiseen suorittamisena, vai omina valintoinamme? Valintoina, joita haluamme tehdä. Tekemisestä ei saa tulla suorittamista tai pakottamista, muutenhan se tarkoittaa sitä, että teemme valintoja itseämme vastaan?

Toisaalta, kaikkeen myös tottuu- harvinaisestakin herkusta tulee arkista, jos siitä yht’äkkiä tuleekin päivittäinen tapa. Viikonloppubrunssikaan ei tuntuisi enää samalta, jos sen tekisi joka aamu?

 

Tapaamisesta kotiin kävellessäni jäin miettimään keskustelua, ja kysyin itseltäni, mitä haluan elämässäni tehdä? Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, matkustella, liikkua ja jakaa liikunnan iloa muillekin, viettää aikaa perheeni sekä ystävien kanssa… kaikki siis asioita, jotka toteutuvat elämässäni kaiken aikaa- asioita, joista ihan se arkikin koostuu.

Samaa mietin myös eilisellä hiihtolenkillä. Olisin kovasti halunnut lähteä loppuviikosta Lappiin hiihtämään, mutta vaikka lennot olivatkin suht halpoja, olivat majoituspaikat jo loppuunmyytyjä. Kaikkea ei voi aina saada, mutta jos kerran voin hiihtää tässä vartin matkan päässä Paloheinässäkin, niin turha jäädä surkuttelemaan. Saanhan kuitenkin tehdä aivan samoja asioita täälläkin. Ja itse asiassa eilisellä hiihtolenkillä auringon paistaessa tuntui kuin olisin ollut Lapissa! Tällä hetkellä koenkin kiitollisuutta juuri siitä, että saan ja, että olen valinnut tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja onnellisuutta elämääni- olinpa sitten kotona tai matkoilla.

Minun “Lappini” Paloheinässä näytti eilen tältä <3

Mitä siis, jos meillä oikeastaan kaiken aikaa onkin jo kaikki se, mitä arkeemme kaipaamme ja haluamme, mutta emme aina vain huomaa sitä? Ehkä emme vain osaa nauttia siitä, mitä meillä jo on, koska koko ajan haluamme ja vaadimme enemmän, ehkä niin itseltämme kuin muiltakin, ja samalla ruokimme ajatusta sitten kun… Mitäpä, jos kaiken “lisää haluamisen” sijaan oppisimmekin oivaltamaan sen, että monet haluamamme asiat toteutuvat elämässämme jo tälläkin hetkellä. Ei sitten kun, vaan juuri nyt! 

Taidanpa lähteä tänäänkin “Paloheinän Lappiin” 🙂 

Heidi xoxo