Tasan kaksi vuotta sitten seisoin kahvimuki kädessä Kilimanjarolla, Horombo Hutin juurella, 3720 metrissä, ihmettelemässä vuoriston hiljaisuutta, luonnon kauneutta, edellisten päivien tapahtumia safareilla ja hyväntekeväisyys-kylässä Itajassa, epätasa-arvoa, onnellisuutta, onnistumisia ja vastoinkäymisiäkin, ja etenkin sitä, minne kaikkiin maailman kolkkiin elämä onkaan vienyt. Rakastan matkustamista ja uusiin kulttuureihin tutustumista. Jo lukioikäisenä haaveilin lähetystyöstä, ja siksi Tansanian hyväntekeväisyysmatka olikin yksi unelmieni täyttymyksistä- vielä kun pääsimme vaeltamaan Kilimanjarolle.

Matkustaminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen avartaa maailman katsomusta ja sen myötä oppii arvostamaan asioita aivan erilailla. Etenkin, jos saa mahdollisuuden sukeltaa sisälle paikallisten aitoon elämäntyyliin. Ei tarvitse Suomesta kauaksikaan muuttaa, kun huomaa jo monta asiaa, jotka toimivat täällä niin kuin sovitaan- ei huomenna tai sitten joskus, vaan silloin, kun sovitaan. Tähän oli alussa totutteleminen, mutta maassa maan tapaan 🙂

Tansanian matkalla asuimme osan aikaa paikallisten kanssa, pienessä Itajan kylässä, missä opetimme paikallisille liikunnanohjaajille yleisurheilua ja lentopalloa, kunnostimme koulua sekä rakensimme tyttöjen nukkumatiloja. Tämän lähemmäksi ei varmaankaan paikallisten elämäntyyliä enää pääse. Kieltämättä alkuun tuntui oudolta nukkua ikkunattomassa, pilkkopimeässä, täysin vieraiden ihmisten kodissa malariaverkon alla. En ole koskaan ollut niin pimeässä paikassa- vaikka kuinka yritti, niin silmät eivät tottuneet pimeään ja nurkista kuului kummallista rapinaa. Onneksi olen hyvä nukahtamaan paikkaan kuin paikkaan.

Usein sanotaan, että joitakin asioita oppii arvostamaan vasta sitten, kun sen menettää. Niinhän se varmasti monesti meneekin- kiireen keskellä ei välttämättä huomata sitä, mitä meillä jo on ja, kuinka hyvin asiat lopulta ovatkaan. Tansanian matkan jälkeen meni kauan palata omaan arkeen ja hyväksyä se, että kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä- lämmin vesi, sähköt, katto pään päällä, terveydenhuolto jne. Siksi alla oleva, joulukuun kolmas luukku, sopiikin hyvin juuri tähän- onnellisuus ei tule siitä, mitä meillä ei ole, vaan ymmärtämällä ja arvostamalla kaikkea sitä, mitä meillä jo on. Tansaniassa ihmiset vaikuttivat kaikesta huolimatta hyvin iloisilta ja avoimilta- he olivat onnellisia siitä mitä heillä on. Ilon kautta onneen <3

Joulukuun kolmas positiivisuusluukku 🙂

“We tend to forget that happiness doesn’t come as a result of getting something we don’t have, but rather of recognizing & appreciating what we do have.”

Kilimanjaron vaelluksesta voit lukea tästä. 

Heidi xoxo