Browsing tag: matkustaminen

SITRUUNAPUITA JA VAELLUS CRUZ DE LA MUELALLE


 

Hiihtolomaterveiset aurinkoisesta Torreviejasta, Espanjasta. En voi kieltää etteikö aurinko ja valo tekisi hyvää. On ihanaa istuskella kahvilla terassilla, tutustua kaupungin historiaan, juosta shortseissa ja ihan vain nauttia lämmöstä.

 

LENKKARIT MUKANA MATKOILLA!

 

Lomalle otan aina mukaan lenkkarit. Juosten, vaeltaen tai ihan vain katuja kävellen tutustuu uusiin paikkoihin parhaiten. Vaeltaminen ja juokseminen ovat minulle parasta ”tuulettumista” ja arjesta irti päästämistä. Jokaisesta kohteesta löytyy aina jotain kivaa ja jännittävää. Perjantaina juoksin Torreviejan käytännössä ympäri- Laguna Rosalta La Matan luonnonpuistoon ja La Matan rannalta rantaviivaa pitkin takaisin Torreviejaan. Kaunista, mutta tämän reissun ykköseksi nousi kuitenkin vaellus Orihuelan Cruz de la Muelalle. Parasta, että vaellukselle mukaan sain innostettua myös matkaseurueen nuorison.

 

Torreviejaan saapuessa googlailin mahdollisia vaelluspaikkoja, mutta paras idea oli käydä turistitoimistolla. Sieltä sain ensinnäkin kunnon kartan lähiseudun vaelluskohteisiin, mutta myös erinomaista palvelua- bussiaikataulut, kirjoitetut ohjeet minne tarkalleen mennä ja nipun erilaisia lehtisiä. Näiden ohjeiden avulla otimme heti seuraavana aamuna bussin Orihuelaan.

 

Jo pelkästään bussimatka tunnin päässä sijaitsevaan Orihuelaan oli kaunis. Tienvarsilla oli uskomaton määrä sitruuna- ja appelsiinipuita. Kaukana horisontissa siinsivät vuoret. Jos olisimme olleet täällä yhtään kauemmin, olisin ehdottomasti vuokrannut auton. Autonvuokraus on halpaa ja silloin voi ajaa aivan minne huvittaa!

 

Orihuelan bussiasemalta otimme ohjeiden mukaan taxin, ja taxi vei meidät noin vartin ajomatkan päässä sijaitsevaan vaelluksen lähtöpisteeseen. Ensin olin ajatellut, että kävelisimme sinne, mutta onneksi otimme taxin… matka oli yllättävän pitkä ja kävellen tuskin olisin osannut edes oikeaan paikkaan. Taxikuski antoi numeronsa ja sovimme, että soittaisin, kun vaellus oli takana. Tuolta ei olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää taxia takaisin.

 

 

Sitruunapuiden keskeltä aloitimme vaelluksen kohti ristiä. Reitti huipulle oli hyvin merkitty ja helppo. Itselläni oli jalassa polkujuoksutossut, mutta nuoriso pärjäsi hyvin tavallisilla lenkkitossuilla. Matkanteko sujui hyvin ja vähän väliä pysähtelimme huokailemaan kauniita maisemia. Oli mukava vaeltaa nuorten kanssa ja jutella mm siitä, kuinka matkoista saa paljon enemmän irti, kun lähtee hieman seikkailemaan. Seikkailut ovat niitä, jotka muistetaan vielä vuosienkin jälkeen. Toivon, että saan tyttärestä yhtä innokkaan vaeltaja-seikkailijan. Tuolla korkeuksissa sitä tuntee sanoinkuvaamatonta vapautta ja ymmärtää, kuinka pieniä me täällä maapallolla lopulta olemme. Matkalla kohti määränpäätä on todellakin läsnä juuri siinä hetkessä eikä millään muulla ole oikeastaan väliä. Ehkä se on juuri se, vapauden tunne ja totaalinen läsnäolo, mikä vetää minua vuorille kerta toisensa jälkeen.

 

Matka huipulle kesti taukoineen reilun tunnin, ja jokainen askel oli kaiken sen huipulta avautuvan kauneuden arvoinen. Niin kaunista. Istuskelimme ylhäällä ainakin puolisen tuntia; söimme eväitä, juttelimme ja ihailimme maisemia. Mietin ristin historiaa ja googlaamalla selvisi, että ensimmäinen risti on ollut huipulla jo 1400 luvulta. Risti on sen jälkeen vaihtunut useampaan kertaan ja tämä viimeisin on tuotu sinne 1985.

 

The cross has been related to the Dominican Valencian saint Vicente Ferrer, who in a sermon, in his passage through Orihuela in 1411, have said: “Devout Oriolans, my children, I am certain that on that high mountain dwell many demons, who with their infernal cunning will cause innumerable spiritual and temporal ruins among you. If you want to be free of them, place there the sovereign banner of the Most Holy Cross”.

 

Matka alas taittui nopeasti. Taxikuski tuli pienen odottelun jälkeen sovittuun paikkaan ja vei meidät takaisin Orihuelaan. Ennen seuraavan bussin lähtöä kiertelimme hetken Orihuelan kauniissa kaupungissa.

 

 

MUISTILISTA VAELLUKSILLE:

 

Jalkaan kannattaa valita hyvät tossut, sellaiset joissa on pohjissa hyvä pito. Oma valintani on Salomonin Ultra 2.

 

Ota mukaan reppu, jonne mahtuu vaihtovaatteita, vettä ja eväitä. Olen testaillut erilaisia Salomonin reppuja ja tälle reissulle valitsin adv skin 12- repun. Lyhyemmällekin vaellukselle kannattaa ottaa mukaan ainakin lämmin vaihtopaita. Vaikka täälläkin on päivin lähemmäs +20, on aamuisin ja iltaisin viileää. Kari Traan merinovillapaita toimi täydellisesti ja varuksi otin mukaan myös tuulitakin. Varuksi pakkasin mukaan myös talouspaperia ja laastareita.

 

Ota mukaan riittävästi nestettä ja mahdollisesti eväät. Erilaiset patukat ja pähkinät toimivat aina. Meillä oli mukana myös itse tehdyt täytetyt leivät. Huolehdithan, että keräät omat roskat mukaan. Luonto ei pysy kauniina, jos roskat jätetään luontoon. Pieni vaiva, iso ilo.

 

Ladattu kännykkä. Itse pidän mukana myös pientä Clas Ohlsonilta ostettua matkalaturia. Reitistä riippuen kartta on hyvä olla mukana. Wifi yhteydet ovat yleensä huonot.

 

Kerro jollekin, minne olet menossa ja kauanko matka suunnilleen kestää.

 

Nauti matkanteosta ja maisemista.

 

Seuraa minua myös Intagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

USKALLA KOHDATA PELKOSI JA SAAVUTA UNELMASI


 

Palasin viime yönä Formenteralta, ja lennon myöhästymisestä sekä vain parin tunnin yöunista huolimatta olin energiaa täynnä tänä aamuna töihin lähtiessä. Viikko Formenteralla oli uskomattoman rentouttava ja tuntuu kuin olisin ollut reissussa kuukauden! Retriitillä oli todella hyvät energiat ja muutaman kanssa tutustuin oikein kunnolla ja saimme aikaiseksi todella syvälliset keskustelut.

 

Jännitin matkaa etukäteen todella paljon, ja vaikka olenkin käynyt joogaohjaajakurssin aikoinaan englanniksi, en viime vuosina ole käyttänyt sitä juurikaan työkielenä. Vieraalla kielellä puhuessa tuntuu välillä ettei saa aivan kaikkea sanottua juuri niin kuin haluaisi- ja se, jos mikä tuo perfektionismiin taipuvaiselle omia paineita. Matkaan valmistautuessa huomasin epäileväni omia taitojani, vertailin itseäni muihin ja pelkäsin jopa epäonnistumista! Jännitin, sillä ajattelin etten vahvan kestävyysurheilutaustan takia olisikaan ”tarpeeksi henkinen universumista puhuva joogi”. Tuntui oudolta edes kokea tuollaisia fiiliksiä, sillä en ole enää pitkään aikaan sortunut tuollaisiin ajatuksiin. Itseluottamukseni on hyvä, tiedän omat vahvuuteni ja tiesin, että minut haluttiin retriitille juuri sellaisena kuin olen- mutta siltikin pelko astuu välillä olkapäälle.

 

On aivan normaalia tuntea pelkoa varsinkin silloin, kun on matkalla jonnekin itselle uudelle tai hieman epämukavalle alueelle. Pelon tunnetta ei kuitenkaan kannata pelätä eikä pelon takia kannata jättää asioita tekemättä.

Pelko on itseasiassa hyvä indikaattori siitä, että on tekemässä jotain oman kasvunsa kannalta tärkeää. Ilman pelkoa ei ole rohkeuttakaan. Eikä rohkeita tekoja. Kaikki tavoitteet ja unelmat, jotka hiukankin hirvittävät ja pelottavat ovat siten juuri oikeansuuntaisia. Useimmiten vain olemme itse itsemme pahimpia vihollisia ja kriitikkoja, ja joskus sen takia jopa unelmiemme toteutumisen esteenä.

 

 

 

Siitäkin huolimatta, että vahingossa unohdin lentokoneeseen kuukausien retriittiä varten tekemäni muistiinpanot, kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Aluksi harmittelin muistiinpanojeni katoamista, mutta näin jälkeenpäin ajatellen niiden ehkä kuuluikin kadota- kaikki, mitä tarvitsin oli jo ajatuksissani ja mielessäni. Keskityin ohjaamaan omalla tyylilläni ja yksinkertaisesti olemaan juuri sellainen kuin olen. En puhunut universumista tai maailmankaikkeudesta, mutta puhuin kiitollisuudesta, positiivisuudesta, omasta asenteesta ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Asioista, jotka tulevat minulta luonnostaan ja joista tuntuu luonnolliselta puhua. Miksi yrittää olla jotain, mitä ei ole?

 

En tiedä tuleeko tämän hetkinen euforian tunne juurikin siitä, että uskalsin astua epämukavuusaluelleni ja haastaa itseni. Ja siitä onnistumisen ilosta, jonka koin jo ohjauksieni aikana, voittaessa pelkoni, sekä saadessani ohjauksista vielä henkilökohtaista kiitosta. Juuri nyt tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Ja kaikki on mahdollista, jos vain on valmis tekemään töitä omia unelmia ja tavoitteita kohti. Kulkemaan omaa polkuaan ja kohtaamaan myös pelkonsa.

 

Juuri nyt… olipa ihana tulla puhtaaseen kotiin- äiti oli siivonnut kaiken aina jääkaappia myöden <3 Nyt saan vain olla ja viettää leppoisaa sunnuntai iltapäivää. 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

1 2 3 64

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto