Reitti Zuccolle

Matkan varrella näkyi paljon kotieläimiä mm. tämä aivan ihana vuohi 🙂

Vielä on matkaa huipulle. Tästä on vielä noin tunnin matka. Onneksi ystävällinen italiaano täytti vesipullot. Ei ehkä ihan fiksua lähteä vaellusmatkalle vain vesipullon ja kännykän kanssa. Tämä tuli tosin mieleen vasta siinä vaiheessa, kun alastulossa pientä polkua juostessa astuin ainakin metrin pituisen mustan käärmeen päälle! Apua, pelästyin niin paljon, että kiljuin niin kovaa, että huipun alapuolella olevan talon koiratkin alkoivat haukkua… Huh, ainakin kyypakkaus olisi hyvä olla aina mukana, ja ehkä vähän eväitäkin 😉 

Tästä kohdasta oli suora pudotus alaspain. Vähän alkoi jo tässä kohtaa huimaamaan ja kuvat piti ottaa mahdollisimman nopeasti. En suosittele korkeanpaikankammoisille.

Melkein huipulla

Tätä polkua kavuttiin vuorelle ja takaisin alas. Oli aika pelottavaa, kun molemmille puolille oli aikamoinen pudotus. Ei uskaltanut katsoa ollenkaan alaspäin. Huipulla myös tuuli sen verran, että senkin takia oli kiva pitää jostain käsillä kiinni.

En ole koskaan tehnyt mitään näin pelottavaa, ja nyt onkin ihan voittaja fiilis. Taas ollaan monta kokemusta rikkaampana 🙂 Ja voi että maistui paikallinen toast ja kylmä cocis hyvältä reilun viiden tunnin vaelluksen jälkeen. Välillä kun menee aikalailla omilla äärirajoillaan, niin todellakin oppii arvostamaan pieniäkin juttuja. Jo vesipullojen täyttäminen ja lähteen löytäminen matkalta olivat suuria ilon aiheita.