Yökyläilyä, brunssia & liikuntaa

mennessä | helmi 13, 2017 | Hyvinvointi, Lifestyle, Resepti, Treeni, Treenit, Uncategorized | 4 Kommentit

Viikonloppu sujui varsin rennoissa fiiliksissä; yökyläilyä, brunsseja ja liikuntaa. Liikunta on iso osa arkeamme, olipa siis sitten arki tai viikonloppu. Se on enemmänkin osa elämäntapaa kuin ”treenaamista”. Liikkumisesta yksinkertaisesti kumpuaa hyvä olo. Mikä onkaan parempi rentoutuminen viikonloppuna kuin auringonpaisteessa ulkoilu ja päälle hyvää ruokaa? Lauantaina Elinan kanssa heitetty pidempi aamulenkki ja kuulumisten vaihto, tyttären treenit ja pojan peli ohjasivat päivän kulkua, kun sunnuntaina taas otettiin rennommin ja fiilisteltiin mm. hidasta aamua ja aurinkoisia hiihtokelejä.

Sunnuntaiaamuna tein brunssia lapsille ja yökyläkavereille, joita tällä kerralla oli kolme. Marjasmoothieta, lämpimiä karjalanpiirakoita ja munavoita.

Marjasmoothie

viidelle

*2 kypsää banaania *200gr pakastemustikoita *1 avocado *3 lakritsitaatelia *reilu desi luomu Turkkilaista jugurttia *mantelimaitoa *D-vitamiinitippoja

Sunnuntaina tytöt ”jengipäivään” vietyäni, suuntasin itse Paloheinän baanoille. Hieman mietin, kuinka täyteen ammuttuja baanat ovat, mutta kyynärpäätaktiikasta ei ollut tietoakaan, ja kaikki mahtuivat laduille vallan mainiosti. Peltolenkin baana oli leveä ja kaksi, jopa ehkä kolmekin, mahtui luistelemaan vieretysten. Ilma oli loistava, enkä millään olisi malttanut lähteä vielä kotiin- työt kuitenkin odottivat.

Siinä auringosta ja hiihtämisestä nauttien mietin myös omaa suhtautumistani liikkumiseen. Lajit, kuten hiihto ja juoksu, ovat itselleni pikemminkin elämäntapa kuin, että ajattelisin niitä treeneinä. Ne ovat jo niin pienestä pitäen kuuluneet lähes päivittäiseen arkeeni ja etenkin viikonloppuihin. Liikkuminen on itselleni aina ollut luonnollinen asia, enkä todellakaan liiku kalorien polttamisen tai ulkonänäön takia. ”Sixpäckiä” ja hauista tärkeämpää on se energisyys ja hyvä olo, joka liikkumisesta syntyy. Totta kai liikkumisen sivutuoteena kehokin muovautuu sporttiseksi, mutta se ei ole se päätarkoitus. Uskon, että liikunnallisuus myös edesauttaa kiinnostusta muutenkin elämään ainakin hieman terveellisemmin, ja lautasellekin tekee mieli valita terveellisempiä ruokia. Myös lasten kanssa jaksaa aivan erilailla. Omalla esimerkillä näytämme mallia, eikä varmasti ole yllätys, että lapsetkin ovat hyvin urheilullisia.

Muutamankin ystävän kanssa olemme viime aikoina jutelleet, kuinka lapsena aloitettu eri liikuntaharrastuksiin tutustuminen on mieletön etu verrattuna siihen, jos liikkuminen aloitetaan vasta aikuisiällä- tietenkään koskaan ei ole liian myöhäistä. Nuorena motoriikka ja uuden oppiminen on kuitenkin aivan eri kuin näin aikuisiällä. Siksi lapsia ja nuoria kannattaa rohkeasti kannustaa liikkumaan ja testailemaan eri liikuntamuotoja. Kaikista ei tarvitse tulla kilpaurheilijoita, ei missään nimessä!, mutta liikunnallisuudesta ja mm. siinä opitusta tiimityöskentelystä on hyötyä myöhemmin myös ihan työmaailmassakin.

Liikkumisessa monipuolisuus onkin kaiken a ja o. Harrastakaa ihmeessä kaikkea, mitä mieli tekee. Eri lajit tukevat toisiaan ja kehonhallinta kehittyy. Lapsuudessa opittu monipuolinen liikkuminen antaa eväät ja valmiudet lajiin kuin lajiin, ja uskon omiin taitoihin. Uskonkin, että harrastaminen ja siinä koetut onnistumisen tunteet vahvistavat nuorten itsetuntoa, mutta toisaalta myös tappiot ja pettymykset kasvattavat. Harrastusten parista löytyvät myös samanhenkisiä kavereita ja säästytään ehkä myös pahimmilta teini-iän kriiseiltä, kun koulun jälkeen on hyödyllistä tekemistä. Siksi olisi tärkeää, että vanhemmat tukisivat ja kannustaisivat lapsia liikkumaan, vaikka harrastuksiin kuskaaminen saattaisikin välillä tuntua raskaalta töiden päälle. Se on kuitenkin kaikkien niiden positiivisten ”sivuvaikutustenkin” takia jokaisen kyytikerran väärti! Ja mikä olisi se toinen vaihtoehto? Pelata tietokonepelejä päivästä toiseen?

Omat lapseni ovat saaneet rauhassa testailla eri lajeja. Harrastuksia on aloitettu ja lopetettu, ja lopulta molemmat ovat löytäneet ne suosikkinsa. Harmi, että hiihtointoiluni ei ole oikein tarttunut kumpaankaan. En usko pakottamiseen, mutta, jos kausimaksu on maksettu, niin sitä lajia on harrastettu siihen asti. En usko myöskään, että pakottamisen avulla ainakaan motivaatio lajia kohtaan nousee, vaan liikkumisen tulisi ensisijaisesti olla kivaa, jotta siitä tulisi läpi elämän kantava tapa. Myös motivaatio liikkumiseen säilyy, kun tehdään asioita oikeista syistä- koska se on kivaa! Kilpaileminen sopii toisille, mutta tarjolla pitäisi olla myös enemmän vaihtoehtoja, jotka kehittävät niidenkin taitoja ja liikunnallisuutta, jotka ovat lahjakkaita, mutta jotka eivät kuitenkaan halua kilpailla.

Heidi xoxo

4 Kommentit

  1. -Sanna

    Erittäin hyvä kirjoitus, jälleen kerran.

    Kehonhallinnasta ja motoriikasta puheenollen, meillä oli viikonloppuna tosi mielenkiintoinen koulutus aiheesta (junioreita ajatellen). Omalla kohdallani huomaa, että en ole harrastanut mitään lajia säännöllisesti lapsena. Sitä saattaa käyttää kehoa silloin eri lailla eikä ”lamppu syty” lihaksissa välttämättä ihan oikeassa järjestyksessä.

    Vastaa
    • Heidi Tainio

      Moikka Sanna,
      Ja kiitos <3 Oi, kuulostaapa mielenkiintoiselta koulutukselta. Tosi hyvä juttu! Ja onneksi koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä oppia- ehkä se voi viedä hieman kauemmin aikaa, mutta kyllä pystyy, kun vain jaksaa yrittää!

      Terkuin Heidi

      Vastaa
  2. Marianne

    Olipa hyvä kirjoitus! Blogisi on yksi lempi blogeistani. Ihanan monipuolisesti aiheita ja todella inspiroiva 🙂 kiitos!

    Vastaa
    • Heidi Tainio

      Kiitos Marianne 🙂 Oikein kiva kuulla <3
      Terveisin Heidi

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *