Juuri, kun olin suunnittelemassa postausta “kännykkä juoksulenkillä”, niin tämä kuva tuli kuin tilauksesta erään facebookryhmän sivulle. Hahahahaa! Kuva on niin hauska, mutta tietyllä tavalla monelle varmasti niin… totta. Siksi jätän useimmiten kännykän kokonaan kotiin, sillä appeja ja GPS:ää en muutenkaan lenkillä puhelimesta tarvitse. Musiikkiakin kuuntelen vain hyvin hyvin harvoin. Sykemittari ja kello kertovat kaiken tarvittavan, ja useimmiten voin siis keskittyä vain juoksuun, ilman turhia häiriötekijöitä. Facebook-kaverit säästän treenipäivityksiltä, mutta instagramissa on taas kiva jakaa motivaatiokuvia. Sieltä saan itsekin inspiraatiota.

Lenkkeily on omaa aikaa ja silloin voin uppoutua täysin ajatuksiini ja omaan maailmaani. Silloin, jos lapset jäävät keskenään kotiin, on kännykkä mukana ihan vain varmuuden vuoksi- ja myös silloin, kun tarkoituksella haluan juoksukuvia tänne blogiin 🙂 Nykyään kännykkä kulkee lenkeillä mukana lähinnä vain pitkiksillä ja metsälenkeillä. Metsälenkeillä se tuo tietynlaista turvaa, varsinkin silloin kun lenkkeilen yksin. Viime viikolla juoksin mökiltä Valkeakoskelle Rutajärven kautta, ja matkalla retkeilijä tiesi kertoa lähistöllä aina silloin tällöin liikkuneesta karhusta. Ajatuskin sai sykkeet nousemaan, vaikka kyseisiä polkuja olen juossut lähes koko elämäni ajan. Olisi siis melkoisen huonoa onnea törmätä karhuun. Hirviä olen muutaman kerran nähnyt melko läheltäkin. Vaikka karhun kohdatessa apu olisikin kaukana, tuo tietoisuus taskussa olevasta kännykästä turvallisemman olon.

Kännykkä kulkee lenkeillä mukana siis lähinnä hätävarana, mutta myös kamerana. Etenkin matkoilla on mukava kuvailla uusia maisemia ja nähtävyyksiä. Alla muutama pikaotos eiliseltä aamulenkiltä. Täällä lenkille on lähdettävä hyvissä ajoin ennen porottavaa hellettä ja aamuvirkulle se sopiikin oikein hyvin 🙂

 

Heidi xx