Tänään on tasan tarkkaan kaksi viikkoa siihen, kun suuntaamme retkikuntamme kanssa Amsterdamin kautta kohti Kilimanjaroa. Pientä jännitystä alkaa jo olla ilmassa, mutta lähtö tuntuu vielä jotenkin todella epätodelliselta. Uusille lukijoille: olen lähdössä LiiKe Ry:n kanssa hyväntekeväisyysmatkalle Tansaniaan, pieneen Itajan kylään. Opetamme siellä yleisurheilua paikallisille opettajille, rakennamme lentopallokentän ja kunnostamme tyttöjen asuntolaa. Matkan lopuksi vaellamme vielä Kilimanjarolle, 5800m korkeuteen, ja pääsemme kaiken huipuksi juhlistamaan Suomen Itsenäisyyspäivää Suomen suurlähetystöön Dar es Salaamiin. Mieletön matka tulossa- once in a lifetime!
Reilu kuukausi sitten sain ensimmäiset rokotukset, keltakuume, kolera, lavantauti, jäykkäkouristus, A-ja B hepatiitit ja ensi viikolla saan vielä tehosteet sekä influenssa- rokotteen. Malarialääkitys alkaa päivää ennen lähtöä ja jatkuu koko matkan ajan. Probiootteja otan tietenkin myös jo nyt, sillä vatsani on erittäin herkkä, jo ihan Etelä- Euroopassakin. Nizzassa olen sairastunut kolme kertaa vatsatautiin, Dubaissa saanut ruokamyrkytyksen ja Mauritiuksellakin vatsa oli aivan sekaisin. Kolera- rokote kuulemma suojaa vatsaa myös vatsataudeilta ja tärkeintä on huolehtia hyvästä käsihygieniasta, juoda ainoastaan pullotettua tai keitettyä vettä ja välttää esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia, joita ei voi kuoria.
Otsalamppu, merinovillahuivi, retkihaarukka/lusikka, “Adventure Food” mielenkiintoinen 600 kalorin puuro, pähkinöitä, toe & body warmers, käsidesiä, vedenpuhdistus-tabletteja, linkkari ja laturi, jolla lataa kännykän tai kameran täyteen 2-5 kertaa. Kylässä, jossa asumme ei ole sähköä!
Kilimanjaroa varten saimme pitkän listan tarvikkeista, joita tarvitsemme vaellukselle kohti huippua. Tavaroista olen hankkinut jo suurimman osan aina merinovillasukkia, lämpimiä kerrastoja, coretex pukua, linkkuveitsiä ja otsalamppua myöden. Vaelluskengät ostin vasta eilen, eli “sisäänajossa” tulee jo hieman kiire… ihan uusilla kengillä, kun ei olisi kuitenkaan hyvä lähteä matkaan. Compeedit siis listalle! Myös lämmin makuupussi on ehdoton- mitä lähemmäksi vuoren huippua pääsemme, sitä kylmemmäksi ilma muuttuu. Viimeiset kaksi päivää saattaa lämpötila laskea jopa -15 asteeseen, mikä on aika huima ero, kun muuten Tansaniassa on tähän vuodenaikaan +30!
Vuorelle vaeltaminen ohuessa ilman alassa vaatii myös superpaljon energiaa. Mitä enemmän juo ja syö, sitä paremmat ovat mahdollisuudet välttyä vuoristotaudilta ja pahoinvoinnilta. Energiaa pitää tankata ennätysmäärät ja tietenkin mahdollisimman energiapitoisia ruokia; pähkinöitä, suklaata, energia/proteiinipatukoita pitkin matkaa ja mökeillä meille valmistetaan kunnon ruoka. Eilen kävinkin Ruohonjuuresta hamstraamassa kunnon setin patukoita ja muita välipala trail mixejä, lähemmäs 90 euroa sain tuhlattua välipaloihin :/ huh huh! Kassi täyttyy patukoista 😀 Mielenkiinnolla odotan Adventure Foodin 600kalorin kaurapuuroa- millainen “adventure” sieltä tulee 😉 heh.
Myös vettä pitää päivän aikana juoda vähintään 4-5 litraa. Lähes jokainen kuulemma sairastaa jonkin asteista pahoinvointia ja todennäköistä onkin, etteivät kaikki pääse huipulle asti. Oppaat ovat kokeneita, eikä huonokuntoisten anneta jatkaa, jos tila on huono. Fyysisellä kunnolla ei niinkään ole merkitystä- ylös ovat saattaneet kiivenneet iäkkäät ei niin urheilulliset, kun taas huippukuntoiset maratoonarit ovat sairastuneet. Tavoitteena on tietenkin päästä ylös asti, mutta ei voi etukäteen tietää, miten matka etenee. Vaellus Kilimanjarolle kestää yhteensä 6 päivää. Jos teillä on kokemuksia vastaavista vaelluksista, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan 🙂
Nyt kuitenkin suuntamme viikonlopuksi kohti pohjoisempia maisemia. Oikein mukavaa Isänpäivä-viikonloppua kaikille 🙂
Heidi <3
Tansania. Ihanaa Heidi! Kilin valloitus on itsellekin haavelistalla, voi olla että haaveeksi jää löydetyn sydänvian takia mutta vitsit mä odotan sun fiiliksiä sieltä. Jos viihdyt Darissa pidempään, suosittelen visiittiä Kasa Beachilla, aivan ihana ranta ja me ainakin saatiin joka kerta olla ihan rauhassa siellä. Mä otin tuon kolerarokotteen ennen ekaa Tansanian reissua ja kertaakaan en kärsinyt vatsataudista, enkä myöskään viimeisen 5kk Aasian reissun aikana. Enkä käyttänyt missään käsidesiä 😀 Toivotaan, et se rauhoittaa myös sun vatsaa, se jos mikä on niin lamauttava tauti!
Moikka Sari,
Olen kieltämättä ihan täpinöissäni!!! Toivotaan, että kolerarokoite tehoaa samallalailla myös mun kohdalla. Tuntuu, että vatsa reagoi tosi helposti ympäristön vaihdoksiin. Onneks on noi patukat varuksi 😉
Harmi, mutta Darissa ollaan vain päivä tai kaksi. Suurlähetystön illalisen lisäksi mennään myös paikalliselle Fashion Weekille 😀 Mielenkiintoista- varsinkin jos me ollaan vaelluskamoissa!
Tosi ikävä kuulla sun sydänviasta 🙁 kuinka paljon se rajoittaa sun liikkumista jne?
Terveisin Heidi
Mä olin Darissa myös jollain Fashion Weekillä, käytiin parissa muotinäytöksessä. Oli tosi mielenkiintoisia tapahtumia, vaatteissa oli paljon yhdistelty länsimaista ja paikallista muotia!
Sydänvika vähän rajoittaa tekemistä, eli mitään pitkäkestoisia korkeasykkeisiä harjoituksia ei suositella. Ei sillä, että niitä muutenkaan tulisi kauhean usein tehtyä 🙂 Muuten ihan normielämää saa viettää, sitä seuraillaan vuosittain. Mun veljellä oli sama vika ja se fiksattiin kuntoon muutama vuosi sitten, joten voipi olla että se mullakin on vielä joskus edessä. Aika näyttää! 🙂
Ei vitsi, tosi hienoa 🙂 Sä oot kyllä matkustellu kans tosi paljon. Vähän jännittäminen hellittää, kun kuulee niin paljon teidänkin kokemuksista. Kiitos tosi paljon, kun jaksat käydä kommentoimassa.
Onneksi kuitenkaan ei normiarkeen vaikuta. Ja eikö esim juoksu ollut sulle se ei-niin-suosikkilaji muutenkin?
Heidi
Wow! kuulostaa ihan huikeelta! Tietysti mukava lisä että pitää ihan kunnolla tankkailla hiilareita, mitä sen parempaa kun noi kaikki ihanat raakapatukat yms. <3 Kerro sitten millanen toi puuro oli! 😉
Kiitos Tea, varmasti ikimuistoinen matka tulossa 🙂 Ja hiilaritankkaus sopii oikein hyvin, heh! Adventure puuron lisäksi taidan ottaa mukaan myös pikakaurapuuroa, jotka on niissä kerta-annospusseissa. Mutta eiköhän siellä ruuissa pysy 🙂
Terveisin Heidi
Kuulostaa tosi jännältä! Onko sinulla aikaisempaa kokemusta tämän kaltaisesta “patikoinnista”? Kuntopohjan pitäisi ainakin riittää 🙂
Moikka Ingrid,
Innolla odotan matkaa 🙂 Olen aiemmin vaeltanut Italiassa ja Espanjassa, mutta en lähellekään näin korkealla. Kunto varmasti riittää kunhan vuoristotaudilta välttyisi. Postauksia varmasti tulossa, mutta saa nähdä miten siellä pääsee koneen äärelle.
Terveisin Heidi
Hui, mua alkaa jännittää sun puolesta 🙂 Aivan mieletön matka tulossa, pidän peukut pystyssä että säästyt taudeilta.
Itsekin reagoin kaikkeen vatsalla. Viimeksi pari viikkoa sitten meni edellinen yö vessassa ennen reissua… Onneksi tokenin, niin että päästiin matkaan. Stressi ei ainakaan auta asiaa :/
Kiitos Sanna, että oot hengessä mukana 🙂
Odotan kyllä niin innolla, mutta toisaalta taas jännittää tosi paljon! Niin varmasti erilaista, kulttuuri ja kaikki. Täytyy yrittää ottaa rennosti ja olla miettimättä tauteja jne. Itsekin stressaan just vatsalla, eikä varmasti auta asiaan :/
Oikein hyvää Isänpäivää teille 🙂
Heidi
Itse kävimme muutama vuosi takaperin yrittämässä valloittaa mont Kenian. Reitti oli huomattavasti haastavampi kuin Kilin huipulle meneminen ja lopulta lumimyräkkä esti aikeemme huipulle pääsemisestä. Suurin osa retki porukastamme kärsi pahoinvoinnista, oksentelusta ja kuumeesta. Yksi hyvä vinkki välttää sitä on edetä rauhallisella tahdilla ylöspäin. Me menimme hieman reipasta vauhtia, joka aiheutti sen, ettemme sopeutuneet ohuempaan ilmaan. Hieno reissu muuten oli ja ruuat mitä paikalliset meille laittoivat ihania. Jopa huipun lähistöllä tuoreita hedelmiä jälkkäriksi!
Moikka Emma ja kiitos vinkeistä 🙂
Meillä vauhti tulee kuulemma olemaan rauhallinen juurikin tuon takia, ja 3800:ssa metrissä olemme kaksi yötä. Onneksi myös kylä, jossa asumme ensimmäisen viikon, on jo 1500 metrin korkeudessa, niin ehdimme hieman tottua korkeuseroon.
Kiva kuulla, että muuten kaikki meni hyvin- kokemuksena varmasti sanoinkuvaamatomman upea 🙂 Ruuista olen kuullut samaa ja omat puurot otinkin mukaan vain ihan varmuuden vuoksi. Patukoita varmasti menee päivän aikana välipalana.
Otitteko muuten lääkkeitä pahoinvointiin? Vai auttoiko syöminen ja nesteytys?
Terveisin Heidi
Hei!
Kyllä meillä lääkkeitä oli ja eniten sairaudesta kärsineet niitä ottivat. Itse muistaakseni sinnittelin ilman, oma vointi oli heikoin alaspäin tullessa.
Majoitukset olivat aika karuja ja ns. Käymälät vielä pahempia, neiti en ole.
Meillä oli myös omina eväinä pähkinöitä yms. Ja kyllä koko päivän ulkona kun on niin ruoka maittaa.
Reissu oli mielenkiintoinen ja uuvuttava. Sekä kurainen. Kyllä oli ihana päästä kotiin mutta oli se sen arvoista!
Upeaa reissua!
Kiitos Emma vinkeistä. Eilen sain vielä viimeisetkin rokoitteet ja kolerarokoite kuulemma auttaisi ehkäisemään vatsatauteja. Ostin apteekista myös precosaa, joka on kuulemma tosi tehokas ja toiminut monella.
Innolla odotan matkaa ja kokemuksia jaan varmasti sitten täälläkin aina nettimahdollisuuksien mukaan 🙂
Heidi