Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Monday Motivation- paras aika, just nyt!

Perjantaisista iltapäivän juoksulenkeistä ystävän kanssa on muodostunut jo tapa- ja mukava sellainen onkin. Kiva aloitus viikonlopulle. Viime viikolla juttelimme lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta mieleeni jäi etenkin keskustelu asioiden lykkäämisestä tai tekemättä jättämisestä, parempia aikoja odotellessa. Sitten kun… Juttu lähti liikkeelle siitä, kuinka vuodet vierivät vauhdilla, eikä mittarissa olevia lukuja oikein meinaa enää uskoa todeksi- kokeneempi ja toivottavasti hieman viisaampikin, mutta mieleltä kuitenkin yhä parikymppinen 😉 Päivittelin, kuinka numeroita ei oikeastaan haluaisi enää edes laskea, mutta samaan hengenvetoon koen itseni melko nuoreksi teinilasten äidiksi. Laskeskelinkin, että jos esikoinen päättäisi perustaa perheen yhtä nuorena, niin olisin mummo 43 vuotiaana :/

Lasten saamisen ja vanhemmuuden lisäksi juttelimme siitä, koska olisi ”oikea” aika ylipäätään tehdä ja toteuttaa asioita, joista unelmoi. Usein unelmoidaan asioista, mutta sitten kuitenkin käytännössä toimitaan erilailla, tai odotetaan vain sitä ”oikeaa” ajankohtaa– sitten kun. Pelätään ehkä muutosta, joka edellyttää rohkeutta päästää irti vanhoista ja totutuista tavoista. Mutta, jos haluaa muutosta on luovuttava vanhasta, jotta saa energiaa asioihin, jotka tuntuvat itselle tärkeiltä.

Mutta milloin on oikea aika tehdä asioita, joista unelmoi? Koska on parempi ajankohta kuin nyt? Mitä, jos sellaista ei koskaan tulekaan? Harva katuu myöhemmin asioita, joita on tehnyt, vaan niitä, jotka on jättänyt tekemättä.

”If you keep waiting for something better to come along, you’ll always be waiting.

”People wait all week for friday, all year for summer, all life for happiness.” 

 

kuva 1

 

Tässä sitä nyt kuitenkin nautiskellaan synttärikakkua, taas vuoden vanhempana ja ehkä viisaampana 😀 Hyvillä mielin ja kiitollisena voin katsoa taaksepäin, mielenkiinnolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tässä ja nyt, on parasta just nyt <3

Heidi xx

Matkakuumetta ilmassa

1379581_620547144654877_170877688_n 278186_228207690555493_5349163_o

 

Tänään on tasan tarkkaan kaksi viikkoa siihen, kun suuntaamme retkikuntamme kanssa Amsterdamin kautta kohti Kilimanjaroa. Pientä jännitystä alkaa jo olla ilmassa, mutta lähtö tuntuu vielä jotenkin todella epätodelliselta. Uusille lukijoille: olen lähdössä LiiKe Ry:n kanssa hyväntekeväisyysmatkalle Tansaniaan, pieneen Itajan kylään. Opetamme siellä yleisurheilua paikallisille opettajille, rakennamme lentopallokentän ja kunnostamme tyttöjen asuntolaa. Matkan lopuksi vaellamme vielä Kilimanjarolle, 5800m korkeuteen, ja pääsemme kaiken huipuksi juhlistamaan Suomen Itsenäisyyspäivää Suomen suurlähetystöön Dar es Salaamiin. Mieletön matka tulossa- once in a lifetime! 

Reilu kuukausi sitten sain ensimmäiset rokotukset, keltakuume, kolera, lavantauti, jäykkäkouristus, A-ja B hepatiitit ja ensi viikolla saan vielä tehosteet sekä influenssa- rokotteen. Malarialääkitys alkaa päivää ennen lähtöä ja jatkuu koko matkan ajan. Probiootteja otan tietenkin myös jo nyt, sillä vatsani on erittäin herkkä, jo ihan Etelä- Euroopassakin. Nizzassa olen sairastunut kolme kertaa vatsatautiin, Dubaissa saanut ruokamyrkytyksen ja Mauritiuksellakin vatsa oli aivan sekaisin. Kolera- rokote kuulemma suojaa vatsaa myös vatsataudeilta ja tärkeintä on huolehtia hyvästä käsihygieniasta, juoda ainoastaan pullotettua tai keitettyä vettä ja välttää esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia, joita ei voi kuoria.

DSC_3308

Otsalamppu, merinovillahuivi, retkihaarukka/lusikka, ”Adventure Food” mielenkiintoinen 600 kalorin puuro, pähkinöitä, toe & body warmers, käsidesiä, vedenpuhdistus-tabletteja, linkkari ja laturi, jolla lataa kännykän tai kameran täyteen 2-5 kertaa. Kylässä, jossa asumme ei ole sähköä! 

 

Kilimanjaroa varten saimme pitkän listan tarvikkeista, joita tarvitsemme vaellukselle kohti huippua. Tavaroista olen hankkinut jo suurimman osan aina merinovillasukkia, lämpimiä kerrastoja, coretex pukua, linkkuveitsiä ja otsalamppua myöden. Vaelluskengät ostin vasta eilen, eli ”sisäänajossa” tulee jo hieman kiire… ihan uusilla kengillä, kun ei olisi kuitenkaan hyvä lähteä matkaan. Compeedit siis listalle! Myös lämmin makuupussi on ehdoton- mitä lähemmäksi vuoren huippua pääsemme, sitä kylmemmäksi ilma muuttuu. Viimeiset kaksi päivää saattaa lämpötila laskea jopa -15 asteeseen, mikä on aika huima ero, kun muuten Tansaniassa on tähän vuodenaikaan +30!

Vuorelle vaeltaminen ohuessa ilman alassa vaatii myös superpaljon energiaa. Mitä enemmän juo ja syö, sitä paremmat ovat mahdollisuudet välttyä vuoristotaudilta ja pahoinvoinnilta. Energiaa pitää tankata ennätysmäärät ja tietenkin mahdollisimman energiapitoisia ruokia; pähkinöitä, suklaata, energia/proteiinipatukoita pitkin matkaa ja mökeillä meille valmistetaan kunnon ruoka. Eilen kävinkin Ruohonjuuresta hamstraamassa kunnon setin patukoita ja muita välipala trail mixejä, lähemmäs 90 euroa sain tuhlattua välipaloihin :/ huh huh! Kassi täyttyy patukoista 😀 Mielenkiinnolla odotan Adventure Foodin 600kalorin kaurapuuroa- millainen ”adventure” sieltä tulee 😉 heh.

DSC_3302

 

Myös vettä pitää päivän aikana juoda vähintään 4-5 litraa. Lähes jokainen kuulemma sairastaa jonkin asteista pahoinvointia ja todennäköistä onkin, etteivät kaikki pääse huipulle asti. Oppaat ovat kokeneita, eikä huonokuntoisten anneta jatkaa, jos tila on huono. Fyysisellä kunnolla ei niinkään ole merkitystä- ylös ovat saattaneet kiivenneet iäkkäät ei niin urheilulliset, kun taas huippukuntoiset maratoonarit ovat sairastuneet. Tavoitteena on tietenkin päästä ylös asti, mutta ei voi etukäteen tietää, miten matka etenee. Vaellus Kilimanjarolle kestää yhteensä 6 päivää. Jos teillä on kokemuksia vastaavista vaelluksista, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan 🙂

Nyt kuitenkin suuntamme viikonlopuksi kohti pohjoisempia maisemia. Oikein mukavaa Isänpäivä-viikonloppua kaikille 🙂 

Heidi <3

Oivalluksia Trampoliinilla

Jo kauan olin haaveillut käsilläseisomisesta, mutta jostain syystä en uskaltanut mennä käsien varaan, pää alaspäin (vaikka päälläseisonta hyvin sujuukin). Pelko esti ottamasta seuraavaa askelta, vaikka tiesinkin, että siihen kyllä varmasti pystyisin. 

Viikonloppuna seurasin tyttären kevyitä voltteja, käsillä seisontaa ja vaikka mitä temppuja trampoliinilla. Päätin, että nyt on aika voittaa pelko, ottaa seuraava askel ja seistä käsillä. Monelle tämä kuulostaa varmasti helpolta, mutta itselleni se oli iso askel. Trampoliinilla jos kaatuu niin onpahan ainakin pehmeä alastulo. Yllätyksekseni en kaatunut kertaakaan- siitä lähtien olen seisonut käsillä aina kun pystyn 🙂 seinä tai vaikka puu ’henkisenä’ tukena. 
Kirjoituksen tarkoitus ei ainoastaan ollut avautua käsillä seisonnasta, vaan muistuttaa, että pelko saattaa usein olla esteenä unelmillemme ja tavoitteillemme. Pelon taakse on helppo kätkeytyä ja keksiä tekosyitä- on helpompi jäädä vanhaan, vaikka salaa toivoisimmekin muutosta. Kestääkö turvaverkko? Mitä, jos kaatuukin? Mikään elämässä ei ole niin varmaa kuin epävarmuus, mutta onko se välttämättä huono juttu? Jos jatkuvasti murehdimme mennyttä tai tulevaisuutta, unohdamme elää tässä ja nyt- tässä hetkessä, ja nauttia asioista ja toteuttaa unelmiamme, jotka ovat tärkeitä juuri nyt. Totta kai valintamme vaikuttavat tulevaisuuteemme, mutta jos teet juuri niin kuin tällä hetkellä parhaaksesi näet, niin tekisit samat valinnat todennäköisesti uudelleen ja uudelleen. 

Tässä vielä linkki vanhaan postaukseeni, jossa on mielestäni hyvä lainaus uskaltamisesta. Pelkäätkö sinä ottaa seuraavaa askelta (olipa asia mikä hyvänsä, vaikka käsillä seisominen!), vaikka sisimmässäsi tietäisitkin, että ratkaisu on oikea? 


Trainer Heaven & Marathon Expo

Jos ei täältä löydy tossuja, niin ei mistään! Ja mikä parasta, niin PALJON halvemmalla 🙂 Nämä onnekkaat Niket päätyivät omaan ostoskoriini. Kevyt racertossu, joilla vedetään intervalleja- sitten joskus 🙂 Taidan kuitenkin laittaa nämä jalkaan jo sunnuntaina, ja fiilistellä maratoonareiden viilettäessä Central Parkissa (siinä vaiheessa tuskin monikaan enää viilettää, heh ). Mielikuvaharjoittelua ensi vuodelle. Aina voi unelmoida 🙂 



Muistutan vielä sopivien lenkkitossujen tärkeydestä! Kannattaa kysyä vinkkiä ammattilaiselta, että varmasti saat omalle jalan mallille sopivat tossut. Kannattaa tunnustella kenkää jalassa ja testailla eri merkkejä- niissä on huomattavan paljon eroja. 

Usein tossun päähän suositellaan jättämään noin 1 1/2 cm vara, mutta tämäkin on yksilöllistä. Omissa tossuisani on noin 1/2 cm vara, enkä pystyisi juoksemaan yhtään isommilla tossuilla. Kerran ostin Asicsit 1 1/2 cm varalla, ja niissä jalka pyöri ja joka juoksun jälkeen oli rakot kantapäissä. Ne tossut jäivät käyttämättä.

Perjantaina kävin kurkkaamassa Marathon-expon. Porukkaa oli todella paljon- hyvä kun pääsi kunnolla eteenpäin. Esittelijöitö oli laidasta laitaan koko hallin täydeltä, mutta omat suosikkini olivat Suunto (tietenkin), Organic Avenue, Brooks ja Asics. Jopa Tiffanyltä voi ostaa ”maratonkorun” kaiverruksella… Asicsen kisavaatteita oli tietenkin vaikka kuinka paljon- ja hinnat lähes 1/2 halvemmalla kuin Euroopassa. Kannattaa osallistua Nycin maratonille jo ihan expon takia 😉 heh! 

BETTER IS… taululle sai käydä kirjoittamassa omia mietteitä. Hauskin oli ehkä tämä ex-miehelle ”omistettu”…

            Believe in yourself and your dreams will come true!


If you can’t find trainers from here, you probably won’t find it anywhere! These Nike beauties came home with me 🙂 Super light racers- cant wait to run again! 

Friday I went to Marathon Expo, and it was packed with runners and visitors. My favorite pistes were Suunto, Organic Avenue, Brooks and Asics. You can even get a Tiffany charme 🙂 


Kaipuuta ilmassa ja unelmia

En tiedä onko se syksy ja lähestyvä talvi, vai mikä, mutta kaipuu maailmalle on kova. Koti täällä Suomessa on vihdoin saatu toimivaksi ja omannäköiseksi, ja arki pyörii, mutta jotenkin toinen jalka on vieläkin oven raossa odottamassa seuraavaa liikettä… Osaakohan sita koskaan asettua aloilleen?

15 ulkomailla asuttua vuotta, joita ei ehkä vielä edes osaa tarpeeksi arvostaa- ranskalainen elämäntyyli ja kielen oppiminen, opiskelu Pariisissa, lasten syntyminen, Lontoo, Amsterdam, New York ja muutama muu ”pikku kaupunki”. Kaikki tämä matkalla karttunut elamänkokemus on vaikuttanut identiteetin muovautumiseen, ja tehnyt minut sellaiseksi kuin nyt olen. Mikään koulu ei opeta yhtä paljon kuin itse opittu, nähty ja koettu. Helppoa se ei toki aina ollut- kaukana perheestä ja ystävistä, kaikesta tutusta ja turvallisesta, tukiverkostosta. Mutta ehkä se pieni epävarmuus ja riskin ottaminen siinä juuri eniten kiehtookin. Ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Paljon ihania muistoja, joita mummona ja pappana naureskellaan. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joskus vielä lähdettäisiin.

Luonteeltani olen täsmällinen suunnittelija, joka tykkää merkata almanakkaan (vieläkin  käytän kalenteria) viikon ohjelman, jota sitten kumailen, kun suunnitelmat muuttuvat- lähes päivittäin. Entisestä suunnittelijasta muovautuikin vuosien varrella superspontaani, joka on tarvittaessa valmis tekemään muuton, etsimään asunnon, lapsille koulut ja hoitamaan omat opiskelut tai työt siinä samalla. Jotenkin kaikkeen tottuu, eikä siitä edes osannut stressata. Oli vain vähän kiire koko ajan- kivalla tavalla. Mikä mahtava rikkaus on oppia uusista kulttuureista, ja poimia niistä ne parhaat palat 🙂 Viime vuosina pientä kyllästymisen meininkiä tosin oli ilmassa, kun olosuhteiden pakosta jouduin asumaan eri kaupungissa ja välillä jopa eri mantereella yksin lasten kanssa. Nyt onkin täällä Suomessa opettelemista, että välillä voi ihan vain olla. Olla tekemättä mitään. Kaikki on paljon helpompaa eikä tarvitse koko ajan olla suunnittelemassa ohjelmaa, ja lapsetkin voivat jo itse kävellä koulusta kotiin. Ihan parasta on mennä vanhempien luo valmiiden patojen ääreen ja olla täysin off. 


Mutta unelmia pitää olla! Unelmat ohjaavat kohti tavoitteita ja tekemään niitä asioita joista oikeasti nauttii. Matkustamisesta unelmoin yhä jatkuvasti, mutta pitkäaikainen unelmani toteutui Suomeen muuttaessa; oma firma ja unelma työ, josta nautin 🙂 PT-työt aloitin jo Englannissa 2009, mutta vasta nyt on mahdollisuus panostaa siihen 100%. Ihanaa, että pystyn jakamaan matkalla opittuja tietoja ja taitoja. Eikö se niin mene, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu?

Tee, näe ja koe, ja ennen kaikkea toteuta unelmasi! Uskalla ottaa riskejä unelmasi eteen ja usko itseesi. Elä tässä ja nyt! Elä elämää, josta aina unelmoit. Ole oman elämäsi tähti! Ei tarvitse muuttaa maailman ääriin, vaan ihan läheltäkin löytyy uutta ja mielenkiintoista nähtävää 🙂 


Tässä vielä muutama kuva Nycistä lievittämään matkakuumetta. Eihän tässä enää kauaa olekaan, kun NYC taas kutsuu 🙂 

4th of July ja Macyn ilotulitukset
Central Park

Hurricane Sandy came along. Meillä oli onnea, mutta monella muulla kävi huonosti ja
tuhon jälkien korjailussa meni kauan 🙁
ABC Kitchen
New York Flyers Gala, The Rookie of the year 😉

Katariinan kanssa päästiin ihastelemaan suomalaista designia New Yorkin Fashion Week:lle.

Juice Pressin Chiapuddingista lähti ”chiakipinä” 🙂

”toimisto” ja viimeinen goodbye

Mukavaa viikonloppua 🙂