Huomenta ja leppoisaa sunnuntaita! Eilisen melko vauhdikkaan päivän jälkeen on mukava istuskella terassilla kaikessa rauhassa aamukahvin äärellä. Sen verran vauhdikasta on meno ollut, että lapsetkin nukkuvat vielä. Tässä on siis hyvin aikaa kirjoittaa ja selata eilisen Vierumäki Trail Runin kuvasaldoa, jota kertyikin taas niin paljon että kännykän tallennustila on täynnä.

Eilen juoksin siis Vierumäellä polkujuoksutapahtumassa, joka olikin kolmas varsinainen polkujuoksukisani. Toki metsissä on tullut juoksenneltua useamminkin, mutta aivan näin pikkupolkuja ei ole tullut mentyä kuin suunnistaessa. Tulevia polkujuoksuja silmällä pitäen olisikin ehkä hyvä herätellä taas henkiin vanhaa harrastustani ja alkaa kiertämään taas iltarasteilla. Iltarasteilla voi onneksi käydä myös kaverin kanssa, jos omat suunnistustaidot eivät ole enää aivan täydessä terässä 🙂

Aamutuimaan pakkasin auton valmiiksi ja tein tytöille eväitä mukaan. Vesimelonia, banaania ja patukoita, jotka pitivät tytöt tyytyväisinä siihen asti, kunnes saavuin maaliin. Omat eväät jäivät kookosvettä ja Bouncea lukuunottamatta syömättä- juoksun jälkeen ei vain yksinkertaisesti ruoka heti maistu. Vettä meni tosin senkin edestä. Samalla, kun juoksin metsän keskellä olivat tytöt vuokranneet mailat ja varanneet kentän tennistä varten. Yleisurheilukentällä oli myös hyvä treenata mm. aitajuoksua. Reippaita tyttöjä! Vierumäki on siinäkin suhteessa mukava paikka, että kaikille löytyy varmasti tekemistä.

 

Reitti Vierumäellä oli paljon mäkisempi kuin osasin odottaa ja jo alkumatkan mäet ottivat luulot pois. Mielessäni kiittelin, etten onneksi osallistunut täydelle maratonille, joka siellä myös oli vaihtoehtona. Metsässä juokseminen on paljon vaativampaa kuin tasaisella meno. Maasto vaihteli aina soratiestä, suohon, jäkäläisille kallioille ja tiheään metsään. Kaatuneiden puiden ylitys oli ehdottomasti heikoin lenkkini ja näky oli varmasti koominen 😀 Lenkkareilla pärjäsi eilen oikein hyvin, mutta sateisemmalla kelillä olisivat kunnon metsään soveltuvat tossut olleet aivan must. Lenkkarin pohjassa kun ei juurikaan ole pitoa ja etenkin liukkailla kallio/jäkälä alueilla sen huomasi eilenkin. Lenkkari myös kastuessaan imee kaiken veden ja on hyvin raskas. Vaikka omat DS:ni perusjuoksussa toimivatkin erinomaisesti, niin epätasaisella alustalla sain pienet hiertymät oikean jalan päkijään.

Polkujuoksuissa vesipisteitä on useimmiten harvemmin kuin kaupunkijuoksuissa, mikä on aivan ymmärrettävää- metsän keskelle kun juomapisteiden järjestäminen on sattuneista syistä hieman hankalammin järjestettävissä. Siksi kannoin mukana omaa juomapulloa. Pullo toimii varmasti pitkillä omilla lenkeillä, mutta eilen se ei millään tahtonut pysyä kunnolla kädessä :/ Hihnat aukeilivat ja lopulta se roikkui kädessä. Testaa siis varusteet etukäteen 😉 Geelejä matkalla meni kaksi ja suosikikseni ovat nousseet Northforcen Lemon & Lime. Polkujuoksussa kannattaa ottaa myös huomioon, että matkan pituus on vain suuntaa antava. Oman kellon mukaan eilenkin kilometrejä, kun kertyi lähemmäs 16!

 

Elinan kuvia matkan varrelta

Tapahtumat ovat juoksun lisäksi myös mukavia sosiaalisia tapahtumia. Vaikka paikalla oli tuttujakin, Elina ja Laura, niin matkan aikana tutustuin myös kanssajuoksijaan, jonka kanssa matka taittuikin nopeasti jutellessa- maaliin saavuttaessa tiesimme toisistamme kaiken aina urheiluhistoriasta myös lapsia ja heidän harrastuksia myöden 🙂 Polkujuoksussa kiehtookin enemmän sen rentous ja “erähenkisyys”, sillä tavoitteena ei ole rikkoa ennätyksiä tai juosta kieli vyön alla, vaan nauttia flowsta ja metsän hiljaisuudesta. Ajatukset ovat vain seuraavissa askeleissa. Kaupunkimaratoneilla, kun taas helposti haluaa tavoitella vain parempia aikoja. Toki jos olisin käyttänyt sykevyötä, niin sykkeet olisivat varmasti ajoittain hiponeet maksimeja, mutta jos matkan aikana pystyy juttelemaan sujuvasti, niin silloin meno on vielä melko rentoa. Ja ihan hyvä näin, sillä tämä ei ollut päivän ainoa tapahtuma- reilu parin tunnin jonotus One Directionin keikalle vaati melkein yhtä paljon energiaa 😉

 

Minnan kanssa maalissa

Tällä ajalla rapsahti naisten sarjan 9.sija. 

One happy runner maalissa- rankkaa oli, mutta maalissa fiilis on huipussaan! 

 

Heidi xx