Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

NUTS YLLÄS PALLAS 37K

 

 

 

 

Terveisiä kesälomalta, joka sujuu luonnossa liikkuen sekä perheen kesken rentoutuen. Palasin alkuviikosta Äkäslompololta, jossa juostiin viime viikonlopulla suosittu NUTS Ylläs Pallas polkujuoksutapahtuma. Matkoja oli aina 37 kilometristä 160 kilometriin. Itse lähdin lyhyimmälle matkalle, joka sekin on pitkä!

 

Saavuimme Äkäslompololle torstaina. Oli mukava saapua paikan päälle muutamaa päivää aikaisemmin, varsinkin, kun teimme matkaa autolla. Noinkin pitkän matkan ajaminen sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Perjantaina kävin pienellä juoksu/kävelylenkillä tutustumassa maastoon ja availemassa hieman jalkoja. Kiersin Kesänkijärven ympäri ja nousin hieman Pirunkurua ylöspäin- halusin edes hieman nähdä, mitä seuraavana päivänä olisi odotettavissa. Ihailin kaunista maastoa ja upeita maisemia. Yllättävää kyllä, ötökätkään eivät vaivanneet minua koko reissun aikana.

 

160 ja 66 kilometrin taivaltajat lähtivät matkaan jo perjantaina klo 12, ja 100km kisaajat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Oma lähtöni oli vasta lauantaina päivällä klo 12. Illalla nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään, sillä jännityksellä seurasin tapahtumajärjestäjien sivuston kautta ystävien ja sometuttujen matkan etenemistä. Ei väsyttänyt ja olisin halunnut lähteä matkaan jo itsekin.

 

JÄNNITYSTÄ ILMASSA 

 

Lauantaina heräsin jo kuuden maissa. Olin jo aivan valmiina starttiin. Luottavaisin fiiliksin odotin lähtölaukausta, vaikka välillä pieni jännitys yrittikin iskeä. Jaksanko, olenko valmistautunut riittävästi huuteli mieli, mutta silloin muistutin itseäni omasta tavoitteestani. En lähtenyt matkaan kisaamaan, vaan nauttimaan Lapin maisemista, juoksemaan omaa juoksuani omassa tahdissani ja saamaan uusia kokemuksia sekä elämyksiä. Olihan tämä itselleni ensimmäinen näin pitkä matka poluilla.

 

Herättyäni kävin pienellä aamukävelyllä, venyttelin ja söin kaksi kauraleipää kurkulla ja avocadolla. Myöhemmin, pari tuntia ennen starttia, söin vielä puuron banaanilla. Juoksuvaatteet ja juoksureppuun pakattavat varusteet olin pakannut jo kotona valmiiksi. Mökillä ei tarvinnut tehdä kuin pientä hienosäätöä- esimerkiksi kuoritakin jätin helteen takia repusta kokonaan pois. Sauvojen kanssa pähkäilin aina lähtöön asti ja lopulta jätin nekin pois. Juoksurepussani ei ole sauvoille paikkaa ja lantiolla juoksuvyössä ajattelin niiden alkavan jossain vaiheessa painamaan. Sauvojen pois jättäminen osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

 

ALKUMATKA- HIEMAN JOPA TYLSÄÄ LATUPOHJAA

 

Lopulta koitti lähdön hetki. Matkaan lähti yli 600 juoksijaa. Alkumatka, ensimmäiset 14 kilometriä, olivat helppoa latupohjaa. Vähän ehkä jopa tylsää, sillä olin jotenkin odottanut enemmän polkumaisempaa maastoa. Toisaalta matkan edetessä olin ihan tyytyväinen loivaan alamäkipainoitteiseen maastoon, sillä tiesin, että edessä olisi myös paljon nousua ja teknisempää maastoa. Näin helpohkossa maastossa on tosin haastavampaa lähteä rauhassa liikkeelle, siksi seurailin kellosta kilometrivauhteja ettei vauhdi kiihdy alussa liian reippaaksi. 37 kilometriä vaativassa maastossa ja kuumuudessa on pitkä matka. Omiin tuntemuksiin luottaminen näin alkuvaiheessa voi olla harhaanjohtavaa, sillä useimmitenhan se alussa on hyvä!

 

Juoksu rullasi ja sykkeet pysyivät maltillisina. Ylämäet kävelin reippaasti, muuten juoksin. Vaihtelin muutamia sanoja kanssajuoksijoiden kanssa, mutta muuten vaivuin omaan kuplaani. Juoksin ilman kuulokkeita, sillä olen kokenut sen itselleni toimivimmaksi. Olen usein huomannut kyllästyväni soittolistoihin eikä kirjan kuuntelukaan oikein tapahtumissa innosta. Olin omissa ajatuksissani, iloitsin lomaa ja sitä, että sain viettää sen poluilla juosten. Useampaan otteeseen huomasin herkistyväni ja melkein päästin jo matkalla onnenkyyneleitä. Ehkä se oli se runners high, endorfiinit.

 

 

 

YLLÄKSEN VALLOITUS- 5KM NOUSU

 

Noin 14 kilometrin kohdalta alkoi viiden kilometrin nousu kohti Ylläksen huippua. Ylläsjärven huoltopisteessä pidin vesipullojen täytön kestävän tauon. Molemmat repun etutaskuissa olleet 1/2 litran lötköpullot olivat tyhjinä. Pidin tarkasti kiinni riittävästä nesteytyksestä. Huoltopisteellä olisi tarjolla ollut suolakurkkua, banaania, suklaata ja sipsejä, mutta niitä ei tehnyt mieli, omat geelit riittivät. Huollosta jatkoin matkaa kävellen aina huipulle asti. Alkunousu oli helppoa polkua, mutta puolesta välistä nousu jatkui kivikkoisena. Kiittelin, etten ollut sittenkään ottanut sauvoja mukaan. Olen tottunut sauvatreeneihin ja juoksukin niiden kanssa on tuttua, mutta tässä kohtaa ei sauvoista juurikaan olisi ollut apua, ehkä päinvastoin.

 

Ylläksen nousu sujui hyvin. Ajattelin jopa nousun edetessä, että olisiko pitänyt kiristää vauhtia. Vaihtelin ajatuksia muiden osallistujien kanssa ja päätin, että näin on hyvä. Parempi mennä hieman hitaammin ja säästellä jalkoja, oltiinhan vasta puolimatkassa. Nappailin muutamia kuvia ja ihailin taaksepäin avautuvaa maisemaa. Wow, huokailin niin ääneen kuin itsekseni.

 

Huipulla otin repusta muutaman minigrippussiin pakatun suolakiteen ja join päälle vettä. Ilma oli niin kuuma, että uskoin pienen suolamäärän ennaltaehkäisevän mahdollisia kramppeja. Bodomilla koettu pohjekramppi oli todella ikävä, joka sekin todennäköisesti johtui suolan puutteesta. Suolakidettä imeskellessä ihailin nyt vasemmalle puolelle avautuvaa upeaa vehreää järvimaisemaa ja oikealle avautuvaa tunturierämaata. Karun kaunista. Näissä maisemissa oli hyvä jatkaa laskuun rennosti rullaten. Lasku oli tosin melkoisen jyrkkä, mutta koska jaloissa ei tuntunut väsymyksen merkkejä, annoin vauhdin viedä mukanaan. Pitkä lasku jatkui aina seuraavalle, Kellokkaan huoltopisteelle asti.

 

Lue myös: Bodom Trail 21km & Juoksuflow 

 

 

 

 

PIRUNKURUN PIRULLINEN NOUSU

 

Kellokkaan huoltopisteeltä matka jatkui polkuja pitkin Kesänkijärvelle. Pitkospuita, polkua ja hiekkatietä- vihdoin saimme hetken juosta jopa varjossa. En ollut koko matkan aikana kiinnittänyt huomiota juostuun aikaan, lähinnä seurailin vain sykkeitä ja alussa kilometrivauhteja. Tässä kohtaa kuitenkin huomasin, että saattaisin ylittää maaliviivan alle viidessä tunnissa. En osannut arvioida kauanko nousuun menisi aikaa, mutta jos neljän tunnin kohdalla olisin huipulla ehtisin tunnissa juosta viimeiset 7 kilometriä. Aika ei edelleenkään ollut tavoite, mutta oli jännä huomata, kuinka pieni kilpailuhenkisyys nosti päätään.

 

Pirunkurun nousu alkoi hyvin, mutta kuumuus oli todella pirullinen. Kivilohkareiden keskellä kävellessä vauhti hidastui ja tuntui, että join nestettä koko nousun ajan. Otin oman aikani ja kuvailin maisemia. Tiesin, että matka huipun päältä maaliin olisi helpohkoa laskua. Loppumatka menisi nopeasti, jos ei kummempia vaivoja ilmestyisi. Huipulle päästyä vaihdoinkin kävelyn juoksuun, vaikka maasto olikin vielä huipulla melkoista kivikkoa. Juoksu sujui maaliin asti mukavasti ja loppusuoralla irtosi vielä loppukiri. Maalissa kello pysähtyi alle viiteen tuntiin- 4h 38min 45sec ja sillä irtosi naisten sarjan 33. sija. Sijoituksilla tai ajalla ei edelleenkään ollut merkitystä, iloitsin hyvästä ja vahvasta juoksusta. Iloitsin siitä, että sain taittettua koko 37 kilometriä ilman mitään vaivoja ja matkasta nauttien- siitäkin huolimatta, että oli todella kuuma.

 

 

 

ENERGIATASAPAINO KOHDILLAAN

 

Kuumuus oli alusta asti painostava. Alkumatkalle osui muutama puro joissa kävinkin vilvoittelemassa käsiä ja päätä. Matkan edetessä iloitsin, että olin ottanut juoksureppuun mukaan 4 lötköpulloa. Matkan varrella oli kaksi huoltopistettä, Ylläsjärvellä ja Kellokkaalla, joissa molemmissa otin aikaa ja täytin kaikki matkan aikana tyhjentyneet juomapullot. Kahdessa oli elektrolyyttijauhetta, kahdessa vettä. Vesi ei loppunut missään vaiheessa ja esimerkiksi Pirunkurun nousun jälkeen helpotti, kun sain kaataa yhden pullollisen vettä päälle. Pirunkurussa kuumuus tuntui kaikista eniten. Ilma oli kuin seisahtanut paikoilleen ja kivilouhikko hohkasi kuumaa. Tuntui, että lämpötila oli kohonnut ainakin neljäänkymmeneen asteeseen. Sormet olivat kuin nakkimakkarat eikä käsien ylöspäin heiluttelukaan auttanut. Tämän takia on hyvä ottaa sormukset pois sormista. Laskin, että matkan aikana kului vettä/ nestettä ainakin 4 litraa.

 

Juoksureppuun pakasin evääksi Noshtin vauhtikarkkeja, 2 välipalapatukkaa, 2 vanhaa autoa, pienen pussin pähkinöitä sekä nestemmäisiä geelejä. Kuumuuden takia ei koko 37 kilometrin aikana tullut mieleenkään ottaa muuta kuin geeliä, vauhtikarkkejakin meni vain yksi. Geelien kanssa olinkin kellontarkka- puolen tunnin välein otin yhden geelin, jotta energiatasot eivät pääsisi missään vaiheessa romahtamaan. Geelit laitoin Salomonin pieneen lötköpulloon. Todella kätevää, ja näin vältyin geelien tahmaamilta käsiltä. Ainoa miinus on ehkä se ettei varmuudella tiedä, minkä verran geeliä pullosta ottaa. Aika hyvin taisivat arviot pitää paikkaansa, sillä notkahduksia ei tullut missään vaiheessa.

 

 

 

 

HYVÄ OTTAA HUOMIOON POLKUJUOKSUTAPAHTUMISSA

 

Polkujuoksutapahtumiin, etenkin näin pitkiin, on hyvä lähteä hyvin valmistautuneena. Poluilla juokseminen on huomattavasti asvaltilla juoksemista haastavampaa ja teknisempää. Maasto on vaihtelevaa ja vaikka alusta olisikin jalkaystävällisempää, on nousua usein paljon. 37 kilometrilläkin nousua kertyi +1137m, mikä vastaa noin 20 nousukertaa Malminkartanolla. Ensikertalaista suosittelen aloittamaan lyhyemmistä matkoista ja pikku hiljaa kokemuksen kertyessä kasvattaa matkaa.

 

Jokainen lähtee poluille omalla vastuullaan, vaikka polkuetikettiin kuuluukin toisten auttaminen. On varauduttava kaikenlaisiin olosuhteisiin ja siihen, että haaverin sattuessa voi apua joutua odottelemaan tunteja, ja joistakin paikoista on päästävä itse kävelemään pois. Tapahtumajärjestäjän ohjeet kannattaa lukea huolella ja juoksureppuun pakata vähintäänkin kaikki pakolliset varusteet. Pakollisiin varusteisiin Ylläksellä kuului kaikilla matkoilla mm. ladattu kännykkä, merkinantopilli, oma muki (kansallispuisto halutaan pitää siistinä!), avaruuspeitto, elastista tukisidettä, lisäenergiaa vähintään 250kcal. edestä ja vettä/nestettä vähintään 1 1/2 l. Reppu tuli yllättävän täyteen eli sen on hyvä olla sellainen, joka istuu selkään kunnolla. Oma reppuni, Salomonin Active Skin 8, oli juuri sopivan kokoinen 37K:n matkalle. Pidemmälle matkalle olisin valinnut Adv Skin 8, jossa on myös sivutaskut.

 

Tälläisinä hellepäivinä, mikä meille sattui, on ensisijaisen tärkeää kuunnella omaa kehoa, mennä tarvittaessa hitaampaa ja etenkin varautua riittävään nesteen saantiin. Reppuun kannattaa pakata extra lötköpullo, ihan vain varmuuden vuoksi. Sen voi tarvittaessa huoltopisteellä täyttää, ja tyhjänä se ei paina juuri mitään. Ja, vaikka kuinka olisi valmistautunut, on jokainen päivä ja kokemus erilainen. Isot onnittelut kaikille, jotka olitte tapahtumassa mukana.

 

Kiitos erinomaisista järjestelyistä NUTS, tsempeistä ja kannustuksesta kaikille, jotka lähetitte ja toivotitte niitä niin livenä kuin matkan aikana, niillä on uskomaton voima. Kiitos myös Lotalle matkaseurasta, olipahan vain mukava reissu. Palautuminen on sujunut oikein hyvin, ja tapahtumasta sain taas sellaisen kimmokkeen, että suunnitelmissa on jo seuraava. Nyt kuitenkin loma jatkuu ja nautin siitä. Oikein ihanaa kesää myös sinulle <3

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

 

 

 

Heidi xoxo

 

 

BODOM TRAIL 21 KM & JUOKSUFLOW

 

 

*osallistuminen tapahtumaan saatu

 

 

Viime lauantaina, kesäkuun helteisessä säässä, juostiin polkujuoksutapahtuma Bodom Trail. Olen vieläkin aivan fiiliksissä- niin omasta vuoden pisimmästä polkujuoksusta kuin tapahtumasta ylipäätään. Todella hienoa, että rajoituksia päästään vihdoin availemaan ja tapahtumia saadaan järjestettyä. Kyllä näitä onkin jo ikävöity. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on tapahtumien suola. Bodom Trail oli kaikinpuolin muutenkin hyvin järjestetty, turvavälit ja hygienia huomioiden. Kaikilla oli mm. maskit tapahtumapaikalla. Vasta ennen starttia jätettiin maskit lähdön vieressä olevaan roskakoriin. Lähdöt tapahtuivat 10 hengen ryhmissä, minuutin välein. Tämä sujui todella mutkattomasti, eikä lähtövälien ansiosta ollut poluilla juurikaan ruuhkaa. Muutenkin poluilla huomioidaan hyvin kanssajuoksijat ja edellä hitaammin juoksevat antavat takaa tulevalle tietä. Hei huikkaa, jos haluat ohitse tai anteeks, tuun täältä vasemmalta, kiitos. 

 

Tapahtuma alkoi jo perjantaina, mutta Salomonin WMN tiimin kanssa juoksimme lauantaina, päivän ensimmäisessä startissa klo 9.30. Toiveikkaana odotin alkuviikkoa pilvisempää päivää, jopa pientä sadetta. Perjantainen kevyt, liikkuvuusharjoitteita ja muutamia lyhyitä vetoja sisältävä lenkki tuntui paahtavassa helteessä todella nihkeältä, eikä jalka meinannut nousta ollenkaan. Keskityin riittävään nesteen nauttimiseen, söin hiilihydraattipitoisen illallisen, mutta suolan saantiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota…

 

Lauantaina, aamupuuron jälkeen lähdin jo hyvissä ajoin Pirttimäkeen. Treffasimme tiimiläisten kanssa Salomonin omalla teltalla. Fiilistelimme yhdessä tapahtumaa, vaihdoimme kuulumisia ja jaoimme juoksuvinkkejä. Matkaan juoksureppuun pakattiin Noshtilta saatuja vauhtikarkkeja. Noshtin vatsaystävälliset vauhtikarkit toimivat itselleni hyvin mm. pitkäkestoisissa treeneissä. Yhdessä paketissa on 3 x 25gr vauhtikarkkia, joista yksi vastaa yhtä geeliä. Nyt kesän uutuus salmiakki on todella hyvä- kivasti suolaisen ja makean yhdistelmä.

 

 

 

 

Matkaan lähdin toisesta ”karsinasta”. Jo heti alkumetreillä huomasin, että lähtöryhmässäni oli kovia juoksijoita. Sadan metrin jälkeen ei näkynyt kuin selkä kaukaisuudessa. Totesin, että oli parempi keskittyä vain omaan tekemiseen tai matkanteko olisi tyssännyt jo parin kilometrin kohdalla. Tapahtumissa onkin tärkeää keskittyä omaan tekemiseen. Jarrutella juoksuhaluja, vaikka imun mukaan olisi helppo lähteä mukaan. Pidemmillä matkoilla alun liian kova vauhti saattaa kostautua.

 

Juoksu tuntui alusta asti hyvältä, jalat olivat kevyet ja juoksu kulki mukavasti. Olipa huojentavaa edellisen päivän lenkin jälkeen. Kuumuus oli vain todella painostava. En ole kova hikoilemaan, mutta nyt t-paita tuntui liimautuvan ihoon, kuumotti ja keho oli kuin lämpöpatteri. Juoksurepun etutaskujen juomapulloista oli onneksi helppo juoda tasaisin väliajoin nestettä. Salomonin lötköpullot ovat todella kätevät. Ajattelin, että kahdella 500ml pullolla pärjään, ja pärjäsinkin. Vesipisteitä oli matkan varrella sopivasti. Ensimmäisellä vesipisteellä kaadoin kaksi mukillista vettä suoraan päälle, se toi todellisen helpotuksen. Kehon viilennettyä sain aivan uudenlaista virtaa, ja seuraavat kymmenen kilometriä sujuikin juoksuflowssa. Mietin jopa, että pitäisikö juosta kovempaa, kun kerran tuntuu näin hyvältä!

 

Maasto Nuuksion maastossa oli vaihteleva, ja etenkin ensimmäiset 12 kilometriä hyvin juostavaa. Lähes kaikki ylämäet kävelin, ajattelin sen säästävän jalkoja. 12 kilometrin kohdalla sai valita juokseeko suoraan maaliin, vai jatkaako pidemmälle 21 kilometrin reitille. Valitsin jälkimmäisen. Maalialueen vesipisteen suihku virkisti taas. Viimeiset 9 kilometriä olivatkin sitten maastolta teknisempi ja mäkisempää- siltä se ainakin tuntui. Voi tosin olla, että tässä vaiheessa väsymyskin jo hieman painoi. Yllätyin, millainen polte tuntui takareisissä ja pakaroissa, olin ajatellut, että ylämäet olisi ollut vahvuuteni. Alamäet taas rullasivat mukavasti, vaikka alamäkitekniikka on ollut minulle suurin kehityksen kohde.

 

Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski kramppi noin 16 kilometrin kohdalla oikean jalan pohkeeseen. Aivan kuin olisi puukolla viilletty. Vaihdoin kävelyksi, mutta päätin kuitenkin juosta sen verran kuin pystyin. Maaliin aioin vaikka kävellen. Onni onnettomuudessa oli kanssajuoksija, joka tarjosi suolaa! Suolakiteitä imeskellessä huomasin yllättävän nopeasti niiden positiivisen vaikutuksen. Kipu alkoi hellittää, ja hieman jalkaa varoen pystyin kuin pystyinkin juoksemaan maaliin asti. Ylämäet jatkoin kävellen, eikä alamäkiä enää rallateltu alas, loppukirin uskalsin kuitenkin maalisuoralla vielä vetää. Juoksun jälkeen analysoin, että kuumat päivät ulkona töitä tehden olivat verottaneet varastoja. Olisi pitänyt tarkemmin pitää huolta suolojen saannista ripottelemalla esimerkiksi veteen hieman suolaa. Pelkkä veden juominen ei riitä. Viisaampana kohti heinäkuista NUTS Ylläs Pallasta. Nyt testissäni onkin Puhdistamon elektrolyyttijauhe.

 

 

 

JUOKSUFLOW

 

Juoksuflowssa, reilun parin tunnin aikana, ehdin vaipumaan omiin ajatuksiin, vaihtamaan fiiliksiä kanssajuoksijoiden kanssa, ihastelemaan tupasvilloja ja suopursuja, kauniita lampia ja metsäpolkuja. Kuvia en sentään pysähtynyt ottamaan, nautin ja tallensin maisemat omaan mieleen. Kerran kompastuin ja meinasin komeassa kaaressa lentää juurakkoon. Ehdin siinä sadasosan sekunnissa miettimään jopa, mitenköhän käy alastulon kanssa. Onneksi en kaatunut, vaikka hetkeä myöhemmin pulahdin reisiä myöden mutalammikkoon. Harvoin polkujuostessa säilyy kuivin tai puhtain jaloin. Se vähän niin kuin kuuluu asiaa, ihan niin kuin maisemat.

 

Poluilla juostessa, näin fiilisliikkujalla, ei loppuajalla ole merkitystä. Parasta on itse matkanteko maisemineen, rentous ilman suorittamisen tarvetta sekä matkanteon aikana koetut fiilikset, myös ne ei niin ruusuiset. Nykyään osaan huvittuneesti jopa nauraa omille ajatuksille ja mielen oikuille, joita rasituksen myötä kokee. Fiilikset vaihtelevat juoksun aikana usein nollasta sataan. Yhdessä hetkessä saattaa oikein herkistyä, kuinka huikea fiilis on, ja toisessa taas meinaa luovuttaa koko leikin ja kiroaa koko homman!

 

 

 

 

 

VINKIT POLKUJUOKSUTAPAHTUMIIN

 

Testaa varusteet hyvissä ajoin. Varmista, että juoksutossut ovat kunnolla kiinni. Juuri, kun mielessäni mietin, ettei reitti sittenkään ole niin mutainen ja märkä kuin olin ajatellut, mätkähdin suoraan reisiä myöden upottavaan mutaan. Tunsin, kuinka muta oikein imaisi mukaansa, ja sinne olisi tossu jäänyt, jos nauhat olisivat olleet yhtään löysällä. Juoksin Salomonin S/LAB Ultra 2:lla, joka on yksi suosikkitossuni. Tällä juoksin Italian vuorireissulla, ja tällä lähden myös Ylläs Pallakselle. Tossu istuu jalkaani kuin sukka, ja se on mukavan kevyt ja rullaava. Kiinnitys on helppo ja narut saa piiloon tossun edessä olevaan taskuun. Niin ne eivät jää esimerkiksi juurakoihin kiinni.

 

Suosittelen ottamaan ainakin pidemmille matkoille joko juoksuliivin tai juoksurepun. Juoksuliivi olisi tälle matkalle riittänyt, mutta olen onnistunut hävittämään omani. Tämä Salomonin 8 litrainen Active Skin on kuitenkin kevyt ja toimii moneen eri tarkoitukseen. Olipa kyseessä sitten liivi tai reppu, niin molempiin saa kätevästi lötköpullot etutaskuihin. Repun edessä on myös toinen tasku, johon saa sujautettua vaikka kännykän tai pienet eväät. Vetoketjulliseen taskuun taas voi laittaa esimerkiksi avaimet. Vaikka tapahtumissa onkin juomapisteitä, on mukana hyvä olla myös omaa juomaa ja jotain evästä. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee.

 

Nauti, nauti, nauti. Tapahtumia ei kannata ottaa liian tosissaan. Tärkeintä on liikunnan ilo ja näin metsässä myös ulkona oleminen ja maisemat, luontoyhteys. Tapahtumissa jokainen matkaan lähtijä on jo voittaja.

 

 

Kiitos vielä Salomon ja meidän huikea tiimi. Olipahan huikea päivä <3

Innolla odotan jo NUTS Ylläs Pallaksen 37kilometriä, onneksi on vielä hetki aikaa treenata ja valmistautua.

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego ja Facebookissa On The Go

Kuvat: Jesse Väänänen, Miska Koivumäki, Poppis Suomela, Rami Valonen

 

 

Heidi xoxo

 

 

Bodom Trail lähestyy

 

FullSizeRender FullSizeRender

Huh, kylläpä on aika taas mennyt nopeasti- Bodom Trail nimittäin juostaan JO tulevana torstaina! Juoksulenkit ovat edelleen olleet hyvin satunnaisia, mutta onneksi alla on kuitenkin muutama pidempikin lenkki. Yllätyksenä tuli myös sekin, että Bodomilla voit juosta halutessasi joko 12km tai 21 kilometriä, ja matkan voit päättää vasta juoksun aikana. Eli jos juoksu tuntuu tahmealta, voi 12kilometrin kohdalla juosta suoraan maaliin, tai toisaalta, jos juoksu kulkee, voit jatkaa viimeiselle 9 kilometrin kierrokselle. Aika huippua! Itsekin aion mennä fiiliksen mukaan.

Tuntumaa erilaisista alustoista olen hakenut hieman Laajalahden ympäri kiertävältä reitiltä, josta löytyvät mm. nämä yllä olevassa kuvassa olevat pitkospuut. Aivan ihana ja rauhallinen reitti. Vaihteleva alusta, vaikkei nyt polkujuoksusta kuitenkaan voida puhua. Mukava kuitenkin juosta luonnon keskellä ilman liikenteen hälinää.

Polkuja ei kuitenkaan tarvitsisi kovinkaan kauaksi lähteä hakemaan, sillä jo ihan Keskuspuistossa pääsee hyvään metsäfiilikseen. Pitäisikin useammin poiketa tutuilta reiteiltä erilaisiin maastoihin. Nuuksioonkin olisi kiva lähteä pitkästä aikaa.

 

IMG_1665 IMG_1097

 

Muutama viikko sitten juoksin pitkin Keskuspuiston metsiä, kun osallistuin Partioaitan ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämään polkujuoksutapahtumaan. Yhteislenkin ohella oli juoksijoilla mahdollisuus testailla Suunnon sykemittarieta ja Salomonin juurikin polkujuoksuun tarkoitettuja tossuja. Vuosia juoksin metsässä ihan peruslenkkarilla, mutta kyllä kieltämättä on suuri ero laittaa jalkaan oikein kunnon pitopohjaiset polkujuoksuun tarkoitetut tossut- uskaltaa paljon rohkeammin juosta liukkaammallakin alustalla. Lenkillä testasin kuvassa olevaa Salomonin S-lab speed tossua, ja omassa jalassani se tuntui sopivan napakalta (hieman kapeampi lesti), mutta kuitenkin kevyeltä, sillä muutenkin juoksen kevyellä tossulla.

 

Heidi xoxo

Polkujuoksun hurmaa- Helsinki City Trail

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuoden ehkä viimeinen polkujuoksutapahtumakin on sitten juostu. Valmistutuminen juoksuun ei todellakaan ollut lähelläkään optimaalia ja parin viikon tiukka työtahti tuntui juoksussa enemmän kuin osasin odottakaan- vaikka sykemittarin kello näyttikin omista treeneistä palautumisen olleen kohdillaan. Kello ei tietenkään kerro kehon stressitasoja, tai sitä, miten suuri vaikutus sillä on palautumiseen. Yep, stressiä on välillä kaikilla ja aina siltä ei yksinkertaisesti voi välttyä, vaikka kuinka haluaisi. Välillä sitä itsekin toivoisi, että olisi nappi, josta voisi painaa ”älä stressaa” tai ”ota rennommin”. Täydellisyyden tavoittelijana sitä helposti vaatii itseltä liikoja ja ottaa paineita asioista etukäteen, vaikka kaikki olisikin suunniteltu hyvin ja huolella jo etukäteen. Stressi tulee helposti myös uniin, eikä unenlaatu ole yhtä hyvä, vaikka tunteja kertyisikin normaalisti. Siksi palautuminenkin saattaa hidastua.

Tapahtuma-aamuna heräsin jo kukonlaulun aikaan. Edellisenä iltana, kun nukahdin vain vähän yhdeksän jälkeen, kesken leffan. Kerran kun sohvalle asettuu, niin nukkumatin tulo on taattu. Yhdeksän tunnin yöunet tekivätkin terää, mutta ruokailujen kanssa joutui miettimään hieman tarkemmin. Aamupalan söin jo nimittäin seitsemän maissa ja juoksun starttiin oli vielä seitsemän tuntia aikaa. Vaihtovaatteiden, juomapullon, extra hiuslenkkien ja muiden tarvittavien kamojen lisäksi pakkasinkin mukaan myös geelejä, energiapatukoita ja banaanin. Veden sekaan sekoitin kookosjauhetta.

Kauaa ei tarvinnut eväiden kassissa odotella, kun nälkä iski jo matkalla Elinaa odotellessa. Energiapatukan ja puolikkaan banaanin pystyin syömään vielä reilut kaksi tuntia ennen starttia.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA kuva 1 kuva 2

 

Stadikalle poljimme tuttuun tapaan Elinan kanssa. Yhteisistä jopomatkoista kisapaikoille on tullut jo tapa, ja laskimmekin, kuinkakohan monta tapahtumaa olemme jo yhdessä kiertäneet. Jopoillessa ja juostessa tulee päivitettyä samalla muutkin kuulumiset. Lapsetkin, kun ovat suunnilleen saman ikäisiä.

 

kuva 4

Stadikalta haimme numerot ja odottelimme urheilumuseon portailla muita SalomonSuunto teamin juoksijoita. Auringossa oli lämmin, mutta jostain tuli yllättäen kylmä virtaus ja palelin aina lähtöviivalle asti. Paloheinään matkasimme järjestetyllä bussikuljetuksella, emmekä Elinan kanssa meinanneet millään malttaa luopua lämpimistä takeistamme. Siksi alkuverkkakin jäi hyvin lyhyeksi, joka kostautui myöhemmin matkalla- reitti, kun starttasi heti ylämäkeen. Jalat tuntuivat lyijyltä koko matkan ja juoksun nautinnollisuudesta ei voinut puhua kuin ajoittain. Onneksi seura ja maisemat olivat sen verran hyvät, että omat vaivat unohtuivat jutellessa ja ympäristöä ihaillessa.

Parempaa säätä emme olisi voineet toivoa ja reitti oli todella kaunis. Aivan uusi kosketus kotikaupunkiin ja metsiä todellakin löytyy- pitkospuita, polkuja ja kallioita. Aurinko paistoi upeasti, eikä kylmyydestä ollut enää tietoakaan. Osa matkasta oli tuttua yhteisiltä juoksulenkeiltä; Lauran kanssa kävimme jokunen viikko sitten Pitkäkosken sillalla ja Salomon teamin yhteislenkillä juoksimme Paloheinän maastossa. Siitäkin huolimatta suurimmaksi osaksi olin täysin ulkona kartalta 😀

kuva 5 SAN_9317

Kuva: Kari ”Poppis” Suomela

Tapahtuma oli järjestetty oikein hyvin, ja järjestelyt aina juottopisteitä ja tavaroiden kuljetuksia myöden sujui mutkattomasti. Opastajat kannustivat iloisina kaikkia juoksijoita ja maalissa oli halutessa tarjolla hierontaakin. Reitti oli muuten merkitty erinomaisesti, paitsi, että vain kilometri ennen maalia juoksimme letkassa ulos reitiltä, suoraan Olympiastadionin porteille. Siinä sitten ihmettelimme, miksi muut juoksijat ovat aidan toisella puolella :/ Ei auttanut kuin lähteä etsimään oikeaa reittiä, joka onneksi löytyikin suhteelllisen nopeasti. Kellon mukaan extramatkaa kertyi about 600metriä ja vauhti hiipui niin, että viimeinen kilometri olikin koko juoksun hitain. Emme olleet ainoat ”ulosjuosseet” ja opasteita siinä kohtaa ilmeisesti paranneltiinkin pian jälkeenpäin.

kuva 2 kuva 1

Nuts Pallas… uusia juoksuja jo heti ensi vuodelle suunnitteilla 🙂

Maaliin juoksimme Elinan kanssa vielä hyvävoimaisina, vaikka metriäkään en olisi enää jaksanut juosta. Hetken fiilistelimme maalialueella ja vaihdoimme ajatuksia kanssajuoksijoiden kesken, vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja hyppäisimme jopojemme selkään. Mukava pieni loppuverkka kotiin, joka teki hyvää jaloille. Aivan ihana päivä! Kiitos juoksuseurasta Elina, jälleen kerran, ja SalomonSuunto Teamille kutsusta tapahtumaan ja lainakengistä. Speedcrossit toimivat oikein hyvin; pitoa löytyi niin Paloheinän mutaisesta pulkkamäestä kuin kallioilla.

Heidi xx

Syksyn juoksujuttuja

IMG_4078 IMG_4075 IMG_4083 IMG_4093 IMG_4114

Metsäteitä, polkuja, pitkospuita… niistä on parhaat juoksualustat tehty 🙂 

Keväät ja syksyt ovat juoksutapahtumien kulta-aikaa. Polkujuoksut ovat nousseet vahvasti katujuoksujen rinnalle. Itse suosin niitä jalkaystävällisemmän alustan takia ja ne ovat myös luonteeltaan ”leppoisampia”. Juoksu on paljon rennompaa, kun ei ole mitään aikatavoitteita. Aikatavoitteita en tosin ole muutenkaan viime aikoina tapahtumiin asettanut. Tähän elämäntilanteeseen sopii paremmin tälläinen fiiliksen mukaan tekeminen. Kokonaisrasitus jo ihan töistä on melkoinen.

Perjantai-iltana suunnittelin vielä lähteväni ex-tempore Espoon rantamaratonin puolikkaalle, jonka olin aivan kokonaan unohtanut. Juoksua tulee tällä hetkellä kuitenkin sen verran vähän, että pitkiksiä on mukava tehdä ihan itsekseenkin (75 euron jälki-ilmoittautuminenkin on melko suolainen). Tällä kerralla tapahtuma jäi kuitenkin vain suunnitteluasteelle.

Viime sunnuntaina juoksin pitkästä aikaa pitkikseni taas mökillä. Siellä on ihana juosta pitkin polkuja, pitkospuita ja metsäteitä. Samalla testasin myös uusia polkujuoksutossujani. Kevyt, joustava, hyvä pito pohjassa, ja ainakin näin kuivalla ilmalla toimi loistavasti. Tuttu maasto houkutteli kovasti myös ilmoittautumaan lokakuiselle Pirkan Hölkälle (4.10), mutta mietin vielä, sillä muutamaa viikkoa myöhemmin (17.10) olen menossa Helsinki City Trailin 1/2 maratonille. 33kilometriä Pirkan Hölkän mäkisessä maastossa voi olla jaloille hieman liikaa. Viime vuonna ainakin pohkeet huusivat juoksun jälkeen hoosiannaa.

Muita mielenkiintoisia tapahtumia pääkaupunkiseudulla olisivat mm…

Pääkaupunkijuoksu 27.9, joka seuraa pitkälti Pirkkolan keskuspuiston ”Haltia-polkua. Alusta on kokonaan hiekkapohjainen. Matkoina 6, 10,5 ja 21km.

Sipoonkorpi Trail 3.10, joka kulkee Sipoonkorven poluilla ja hiihtourilla. Matkoina 10, 21 tai 30km.

Runner’s High Halloween Run 31.10. Mukava tapahtuma, johon osallistuin myös viime vuonna. Matkoina 5 ja 10 km.

NouxTreme 11.10 Nuuksiossa.

Näissä osallistumismaksukin huiteli noin 30-40 euron tuntumassa. Tuleeko teillä muita kivoja tapahtumia mieleen?

Heidi xx

Viime viikon treenipäiväkirja

IMG_9659 kuva 2 IMG_9406

Lauran kanssa Laajalahden pitkospuilla

 

Viime viikko olikin melkoisen juoksupainoitteinen omien treenien osalta ja pikku hiljaa ovat viikoittaiset kilometrimäärätkin taas nousseet. HHM:n jälkeen pidin lähes kolmen viikon keventelyjakson, aina Vierumäen polkujuoksuun asti. Viikoittaisia treenejä on hyvä vaihdella ja muistaa kovempien treeniviikkojen jälkeen pitää myös niitä kevyempiä viikkoa, joissa painopiste on enemmän kehonhuollossa. Kehitys tapahtuu treenin ja levon ollessa balanssissa! Nyt jalat tuntuvatkin oikein hyviltä. Myös loma on tehnyt tehtävänsä, sillä keholle ei tule oikeastaan muuta rasitusta kuin omat treenit ja arkiliikunta tietenkin. Lasten kanssakaan, kun ei ihan paikallaan istuta 😉

Loma minulle tarkoittaakin siis myös sitä, että on paremmin aikaa tehdä taas omiakin treenejä- palautuminenkin on huomattavasti nopeampaa. Viime viikko, samoin kuin tämä viikko, tulevatkin treenien osalta olemaan melkoisen aktiivisia- tällä viikolla osallistun Core Trainersin Bootcamp:lle ja treenejä on viiden päivän aikana yhteensä 9! Eiliset treenit tuntuvat jo mukavasti 🙂 Muutamat treenit saattavat tosin Helsinki Cupin takia jäädä välistä. Ensi viikon loppupuolelta lomailemme sitten koko perhe ja silloin otetaan taas treenienkin kanssa kevyemmin.

Vierumäen polkujuoksun jälkeen olen tiiviisti etsinyt uusia polkujuoksutapahtumia ja harkinnassa on tällä hetkellä 2.8 juostava Sappeen polkujuoksu, ja siellä 26km:n matka. Ympäristö on jo hieman tuttu, eikä se olisi edes liian kaukana. Polkujuoksu on jalkaystävällisempää kuin asvaltilla juoksu ja siksi se sopii minulle paremmin. Elina on myös kovasti houkutellut Helsinki City Maratonille mukaan, mutta tällä kerralla taidan jättää sen väliin. En halua ottaa riskiä jalkojen kanssa, sillä maraton vaatisi huomattavasti enemmän pitkiä lenkkejä alle, vaikka uskonkin, että kunto kyllä riittäisi.

Kalenteriin on myös merkitty jo ainakin Midnight Run ja Tough Viking, ja joku 1/2 maratonkin on syksyksi suunnitteilla. Kivoja tapahtumia siis tiedossa 🙂

Treeniviikko 27

Maanantai: lepo (tämä päivä vielä töitä)

Tiistai: PK juoksulenkki ystävän kanssa 1h 45min, 17km

Keskiviikko: lepo

Torstai: PK juoksulenkki Tallinnassa 1h 20min, 12km

Perjantai: Power Walk 45min

Lauantai: AamuCore puistossa (kehonpaino) 60min

Sunnuntai: Fartlek juoksulenkki (reipas) 1h 30min, 15km

Heidi xx

Polkujuoksua Vierumäellä

Huomenta ja leppoisaa sunnuntaita! Eilisen melko vauhdikkaan päivän jälkeen on mukava istuskella terassilla kaikessa rauhassa aamukahvin äärellä. Sen verran vauhdikasta on meno ollut, että lapsetkin nukkuvat vielä. Tässä on siis hyvin aikaa kirjoittaa ja selata eilisen Vierumäki Trail Runin kuvasaldoa, jota kertyikin taas niin paljon että kännykän tallennustila on täynnä.

Eilen juoksin siis Vierumäellä polkujuoksutapahtumassa, joka olikin kolmas varsinainen polkujuoksukisani. Toki metsissä on tullut juoksenneltua useamminkin, mutta aivan näin pikkupolkuja ei ole tullut mentyä kuin suunnistaessa. Tulevia polkujuoksuja silmällä pitäen olisikin ehkä hyvä herätellä taas henkiin vanhaa harrastustani ja alkaa kiertämään taas iltarasteilla. Iltarasteilla voi onneksi käydä myös kaverin kanssa, jos omat suunnistustaidot eivät ole enää aivan täydessä terässä 🙂

Aamutuimaan pakkasin auton valmiiksi ja tein tytöille eväitä mukaan. Vesimelonia, banaania ja patukoita, jotka pitivät tytöt tyytyväisinä siihen asti, kunnes saavuin maaliin. Omat eväät jäivät kookosvettä ja Bouncea lukuunottamatta syömättä- juoksun jälkeen ei vain yksinkertaisesti ruoka heti maistu. Vettä meni tosin senkin edestä. Samalla, kun juoksin metsän keskellä olivat tytöt vuokranneet mailat ja varanneet kentän tennistä varten. Yleisurheilukentällä oli myös hyvä treenata mm. aitajuoksua. Reippaita tyttöjä! Vierumäki on siinäkin suhteessa mukava paikka, että kaikille löytyy varmasti tekemistä.

kuva 3 kuva 1

kuva 2

kuva 5

 

Reitti Vierumäellä oli paljon mäkisempi kuin osasin odottaa ja jo alkumatkan mäet ottivat luulot pois. Mielessäni kiittelin, etten onneksi osallistunut täydelle maratonille, joka siellä myös oli vaihtoehtona. Metsässä juokseminen on paljon vaativampaa kuin tasaisella meno. Maasto vaihteli aina soratiestä, suohon, jäkäläisille kallioille ja tiheään metsään. Kaatuneiden puiden ylitys oli ehdottomasti heikoin lenkkini ja näky oli varmasti koominen 😀 Lenkkareilla pärjäsi eilen oikein hyvin, mutta sateisemmalla kelillä olisivat kunnon metsään soveltuvat tossut olleet aivan must. Lenkkarin pohjassa kun ei juurikaan ole pitoa ja etenkin liukkailla kallio/jäkälä alueilla sen huomasi eilenkin. Lenkkari myös kastuessaan imee kaiken veden ja on hyvin raskas. Vaikka omat DS:ni perusjuoksussa toimivatkin erinomaisesti, niin epätasaisella alustalla sain pienet hiertymät oikean jalan päkijään.

Polkujuoksuissa vesipisteitä on useimmiten harvemmin kuin kaupunkijuoksuissa, mikä on aivan ymmärrettävää- metsän keskelle kun juomapisteiden järjestäminen on sattuneista syistä hieman hankalammin järjestettävissä. Siksi kannoin mukana omaa juomapulloa. Pullo toimii varmasti pitkillä omilla lenkeillä, mutta eilen se ei millään tahtonut pysyä kunnolla kädessä :/ Hihnat aukeilivat ja lopulta se roikkui kädessä. Testaa siis varusteet etukäteen 😉 Geelejä matkalla meni kaksi ja suosikikseni ovat nousseet Northforcen Lemon & Lime. Polkujuoksussa kannattaa ottaa myös huomioon, että matkan pituus on vain suuntaa antava. Oman kellon mukaan eilenkin kilometrejä, kun kertyi lähemmäs 16!

 

19025210408_02f0fcd1d1_c

19206924362_d05932a41b_c

Elinan kuvia matkan varrelta

Tapahtumat ovat juoksun lisäksi myös mukavia sosiaalisia tapahtumia. Vaikka paikalla oli tuttujakin, Elina ja Laura, niin matkan aikana tutustuin myös kanssajuoksijaan, jonka kanssa matka taittuikin nopeasti jutellessa- maaliin saavuttaessa tiesimme toisistamme kaiken aina urheiluhistoriasta myös lapsia ja heidän harrastuksia myöden 🙂 Polkujuoksussa kiehtookin enemmän sen rentous ja ”erähenkisyys”, sillä tavoitteena ei ole rikkoa ennätyksiä tai juosta kieli vyön alla, vaan nauttia flowsta ja metsän hiljaisuudesta. Ajatukset ovat vain seuraavissa askeleissa. Kaupunkimaratoneilla, kun taas helposti haluaa tavoitella vain parempia aikoja. Toki jos olisin käyttänyt sykevyötä, niin sykkeet olisivat varmasti ajoittain hiponeet maksimeja, mutta jos matkan aikana pystyy juttelemaan sujuvasti, niin silloin meno on vielä melko rentoa. Ja ihan hyvä näin, sillä tämä ei ollut päivän ainoa tapahtuma- reilu parin tunnin jonotus One Directionin keikalle vaati melkein yhtä paljon energiaa 😉

 

kuva 1

Minnan kanssa maalissa

kuva 4

Tällä ajalla rapsahti naisten sarjan 9.sija. 

kuva 2

One happy runner maalissa- rankkaa oli, mutta maalissa fiilis on huipussaan! 

 

Heidi xx

Sipoonkorpi trail- aamupalalta lähtöviivalle

kuva 2 kuva 4

Vaput ja häähumut on juhlittu, ja korkkarit on taas vaihdettu takaisin lenkkareihin 🙂 Eilen ex-tempore aamupalalla, sain hetken mielijohteesta idean lähteä Elinan mukaan Sipoonkorven 10K polkujuoksulle. Nopeasti soitto Elinalle ja viidessä minuutissa yökkäristä juoksukamoihin- tunnin sisään olin jo numero rinnassa lähtöviivalla. Brunssiaamiainen alla hieman mietitytti, avocado-vuohenjuusto-munakas ei ehkä ole se paras pre-race aamiainen, mutta yllättävän hyvinhän sekin toimi ja säästyin vatsavaivoilta. Tärkeämpää olisikin ruokavaliossa kiinnittää huomiota kokonaisuuteen, eikä niinkään yksittäiseen ateriaan. Toki ennen juoksutapahtumaa on tutuksi, turvalliseksi ja vatsaystävälliseksi testattu puuro paras, ja siinä aion pysyä.

Saavuin paikalle vain puolisen tuntia ennen lähtöä, mutta Elina oli onneksi käynyt jo tekemässä jälki-ilmoittautumiseni ja hakenut numerot. Nopeasti numero rintaan, pieni alkulämmittely, eikä ylimääräistä aikaa juuri jäänyt. Ex-tempore lähdöt ovat ihan parhaita 😀 Juoksu kulki mukavasti jutellessa ja valokuvatessa, samalla kilometrit kertyivätkin ihan huomaamatta. Polkujuoksutapahtumat ovatkin ihan parhaita juosta juuri kaverin kanssa.

kuva 5 kuva kuva 3 kuva 1 kuva 3

Polkujuoksu tekee ihan selvästi tuloaan ja, jos merkkeihin on uskominen, niin siitä on nousemassa samanlainen hitti kuin maratoneista muutama vuosi sitten. Juoksu luonnossa, ja liikkuminen ylipäätään, onkin ihan parasta. Poluilla ja metsissä juokseminen tuli itselleni tutuksi jo hiihtoajoilla. Suo- ja polkujuoksu, sauvarinnetreenit ja pitkät sauvavaellukset olivat tärkeässä osassa kesäharjoittelua. Sauvavaeltajia katsottiin silloin vielä kieroon, muttei mennyt kuin muutama vuosi, kun sauvakävely nousi koko kansan lajiksi. Nordic walking nousi hitiksi jopa Englannissa! Samoin varmasti tapahtuu myös polkujuoksulle, onneksi meillä täällä Suomessa metsiä ja polkuja riittää 🙂

Mitä kapeampi polku syvällä metsässä, sen parempi. Pieni vesisade ja kuraiset tossut kuuluvat asiaan. Jos maratoneille mietitään sävy sävyyn sopivia treenikuteita, tietenkin aina kynsilakasta lähtien, niin metsässä mennään enemmänkin ”eräjorma-meiningillä” 🙂 Kura roiskuu, varsinkin sateiden jälkeen, ja maalissa olimmekin märkiä ja mutaisia, mutta fiilis oli katossa. Toki polkujuoksuunkin soveltuvat tossut tulevat ihanan pirtsakoissa karkkiväreissä, enkä voinut olla ihailematta Elinan raikkaita Salomoneja- ennen juoksua 🙂 Hyvin tosin pärjäsin omillla Asicsen Nimbuksillakin, joissa oli yllättävän hyvin pitoa vaihtelevaan maastoon.

kuva 2 kuva 1

Onnennumero numerolapussa sekä sateen kastelemat ja kuraiset, mutta iloiset juoksijat maalissa. Näitä lisää! 

Aurinkoista Sunnuntaita!

Heidi xx