Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Bodom Trail lähestyy

 

FullSizeRender FullSizeRender

Huh, kylläpä on aika taas mennyt nopeasti- Bodom Trail nimittäin juostaan JO tulevana torstaina! Juoksulenkit ovat edelleen olleet hyvin satunnaisia, mutta onneksi alla on kuitenkin muutama pidempikin lenkki. Yllätyksenä tuli myös sekin, että Bodomilla voit juosta halutessasi joko 12km tai 21 kilometriä, ja matkan voit päättää vasta juoksun aikana. Eli jos juoksu tuntuu tahmealta, voi 12kilometrin kohdalla juosta suoraan maaliin, tai toisaalta, jos juoksu kulkee, voit jatkaa viimeiselle 9 kilometrin kierrokselle. Aika huippua! Itsekin aion mennä fiiliksen mukaan.

Tuntumaa erilaisista alustoista olen hakenut hieman Laajalahden ympäri kiertävältä reitiltä, josta löytyvät mm. nämä yllä olevassa kuvassa olevat pitkospuut. Aivan ihana ja rauhallinen reitti. Vaihteleva alusta, vaikkei nyt polkujuoksusta kuitenkaan voida puhua. Mukava kuitenkin juosta luonnon keskellä ilman liikenteen hälinää.

Polkuja ei kuitenkaan tarvitsisi kovinkaan kauaksi lähteä hakemaan, sillä jo ihan Keskuspuistossa pääsee hyvään metsäfiilikseen. Pitäisikin useammin poiketa tutuilta reiteiltä erilaisiin maastoihin. Nuuksioonkin olisi kiva lähteä pitkästä aikaa.

 

IMG_1665 IMG_1097

 

Muutama viikko sitten juoksin pitkin Keskuspuiston metsiä, kun osallistuin Partioaitan ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämään polkujuoksutapahtumaan. Yhteislenkin ohella oli juoksijoilla mahdollisuus testailla Suunnon sykemittarieta ja Salomonin juurikin polkujuoksuun tarkoitettuja tossuja. Vuosia juoksin metsässä ihan peruslenkkarilla, mutta kyllä kieltämättä on suuri ero laittaa jalkaan oikein kunnon pitopohjaiset polkujuoksuun tarkoitetut tossut- uskaltaa paljon rohkeammin juosta liukkaammallakin alustalla. Lenkillä testasin kuvassa olevaa Salomonin S-lab speed tossua, ja omassa jalassani se tuntui sopivan napakalta (hieman kapeampi lesti), mutta kuitenkin kevyeltä, sillä muutenkin juoksen kevyellä tossulla.

 

Heidi xoxo

Polkujuoksun hurmaa- Helsinki City Trail

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuoden ehkä viimeinen polkujuoksutapahtumakin on sitten juostu. Valmistutuminen juoksuun ei todellakaan ollut lähelläkään optimaalia ja parin viikon tiukka työtahti tuntui juoksussa enemmän kuin osasin odottakaan- vaikka sykemittarin kello näyttikin omista treeneistä palautumisen olleen kohdillaan. Kello ei tietenkään kerro kehon stressitasoja, tai sitä, miten suuri vaikutus sillä on palautumiseen. Yep, stressiä on välillä kaikilla ja aina siltä ei yksinkertaisesti voi välttyä, vaikka kuinka haluaisi. Välillä sitä itsekin toivoisi, että olisi nappi, josta voisi painaa ”älä stressaa” tai ”ota rennommin”. Täydellisyyden tavoittelijana sitä helposti vaatii itseltä liikoja ja ottaa paineita asioista etukäteen, vaikka kaikki olisikin suunniteltu hyvin ja huolella jo etukäteen. Stressi tulee helposti myös uniin, eikä unenlaatu ole yhtä hyvä, vaikka tunteja kertyisikin normaalisti. Siksi palautuminenkin saattaa hidastua.

Tapahtuma-aamuna heräsin jo kukonlaulun aikaan. Edellisenä iltana, kun nukahdin vain vähän yhdeksän jälkeen, kesken leffan. Kerran kun sohvalle asettuu, niin nukkumatin tulo on taattu. Yhdeksän tunnin yöunet tekivätkin terää, mutta ruokailujen kanssa joutui miettimään hieman tarkemmin. Aamupalan söin jo nimittäin seitsemän maissa ja juoksun starttiin oli vielä seitsemän tuntia aikaa. Vaihtovaatteiden, juomapullon, extra hiuslenkkien ja muiden tarvittavien kamojen lisäksi pakkasinkin mukaan myös geelejä, energiapatukoita ja banaanin. Veden sekaan sekoitin kookosjauhetta.

Kauaa ei tarvinnut eväiden kassissa odotella, kun nälkä iski jo matkalla Elinaa odotellessa. Energiapatukan ja puolikkaan banaanin pystyin syömään vielä reilut kaksi tuntia ennen starttia.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA kuva 1 kuva 2

 

Stadikalle poljimme tuttuun tapaan Elinan kanssa. Yhteisistä jopomatkoista kisapaikoille on tullut jo tapa, ja laskimmekin, kuinkakohan monta tapahtumaa olemme jo yhdessä kiertäneet. Jopoillessa ja juostessa tulee päivitettyä samalla muutkin kuulumiset. Lapsetkin, kun ovat suunnilleen saman ikäisiä.

 

kuva 4

Stadikalta haimme numerot ja odottelimme urheilumuseon portailla muita SalomonSuunto teamin juoksijoita. Auringossa oli lämmin, mutta jostain tuli yllättäen kylmä virtaus ja palelin aina lähtöviivalle asti. Paloheinään matkasimme järjestetyllä bussikuljetuksella, emmekä Elinan kanssa meinanneet millään malttaa luopua lämpimistä takeistamme. Siksi alkuverkkakin jäi hyvin lyhyeksi, joka kostautui myöhemmin matkalla- reitti, kun starttasi heti ylämäkeen. Jalat tuntuivat lyijyltä koko matkan ja juoksun nautinnollisuudesta ei voinut puhua kuin ajoittain. Onneksi seura ja maisemat olivat sen verran hyvät, että omat vaivat unohtuivat jutellessa ja ympäristöä ihaillessa.

Parempaa säätä emme olisi voineet toivoa ja reitti oli todella kaunis. Aivan uusi kosketus kotikaupunkiin ja metsiä todellakin löytyy- pitkospuita, polkuja ja kallioita. Aurinko paistoi upeasti, eikä kylmyydestä ollut enää tietoakaan. Osa matkasta oli tuttua yhteisiltä juoksulenkeiltä; Lauran kanssa kävimme jokunen viikko sitten Pitkäkosken sillalla ja Salomon teamin yhteislenkillä juoksimme Paloheinän maastossa. Siitäkin huolimatta suurimmaksi osaksi olin täysin ulkona kartalta 😀

kuva 5 SAN_9317

Kuva: Kari ”Poppis” Suomela

Tapahtuma oli järjestetty oikein hyvin, ja järjestelyt aina juottopisteitä ja tavaroiden kuljetuksia myöden sujui mutkattomasti. Opastajat kannustivat iloisina kaikkia juoksijoita ja maalissa oli halutessa tarjolla hierontaakin. Reitti oli muuten merkitty erinomaisesti, paitsi, että vain kilometri ennen maalia juoksimme letkassa ulos reitiltä, suoraan Olympiastadionin porteille. Siinä sitten ihmettelimme, miksi muut juoksijat ovat aidan toisella puolella :/ Ei auttanut kuin lähteä etsimään oikeaa reittiä, joka onneksi löytyikin suhteelllisen nopeasti. Kellon mukaan extramatkaa kertyi about 600metriä ja vauhti hiipui niin, että viimeinen kilometri olikin koko juoksun hitain. Emme olleet ainoat ”ulosjuosseet” ja opasteita siinä kohtaa ilmeisesti paranneltiinkin pian jälkeenpäin.

kuva 2 kuva 1

Nuts Pallas… uusia juoksuja jo heti ensi vuodelle suunnitteilla 🙂

Maaliin juoksimme Elinan kanssa vielä hyvävoimaisina, vaikka metriäkään en olisi enää jaksanut juosta. Hetken fiilistelimme maalialueella ja vaihdoimme ajatuksia kanssajuoksijoiden kesken, vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja hyppäisimme jopojemme selkään. Mukava pieni loppuverkka kotiin, joka teki hyvää jaloille. Aivan ihana päivä! Kiitos juoksuseurasta Elina, jälleen kerran, ja SalomonSuunto Teamille kutsusta tapahtumaan ja lainakengistä. Speedcrossit toimivat oikein hyvin; pitoa löytyi niin Paloheinän mutaisesta pulkkamäestä kuin kallioilla.

Heidi xx

Syksyn juoksujuttuja

IMG_4078 IMG_4075 IMG_4083 IMG_4093 IMG_4114

Metsäteitä, polkuja, pitkospuita… niistä on parhaat juoksualustat tehty 🙂 

Keväät ja syksyt ovat juoksutapahtumien kulta-aikaa. Polkujuoksut ovat nousseet vahvasti katujuoksujen rinnalle. Itse suosin niitä jalkaystävällisemmän alustan takia ja ne ovat myös luonteeltaan ”leppoisampia”. Juoksu on paljon rennompaa, kun ei ole mitään aikatavoitteita. Aikatavoitteita en tosin ole muutenkaan viime aikoina tapahtumiin asettanut. Tähän elämäntilanteeseen sopii paremmin tälläinen fiiliksen mukaan tekeminen. Kokonaisrasitus jo ihan töistä on melkoinen.

Perjantai-iltana suunnittelin vielä lähteväni ex-tempore Espoon rantamaratonin puolikkaalle, jonka olin aivan kokonaan unohtanut. Juoksua tulee tällä hetkellä kuitenkin sen verran vähän, että pitkiksiä on mukava tehdä ihan itsekseenkin (75 euron jälki-ilmoittautuminenkin on melko suolainen). Tällä kerralla tapahtuma jäi kuitenkin vain suunnitteluasteelle.

Viime sunnuntaina juoksin pitkästä aikaa pitkikseni taas mökillä. Siellä on ihana juosta pitkin polkuja, pitkospuita ja metsäteitä. Samalla testasin myös uusia polkujuoksutossujani. Kevyt, joustava, hyvä pito pohjassa, ja ainakin näin kuivalla ilmalla toimi loistavasti. Tuttu maasto houkutteli kovasti myös ilmoittautumaan lokakuiselle Pirkan Hölkälle (4.10), mutta mietin vielä, sillä muutamaa viikkoa myöhemmin (17.10) olen menossa Helsinki City Trailin 1/2 maratonille. 33kilometriä Pirkan Hölkän mäkisessä maastossa voi olla jaloille hieman liikaa. Viime vuonna ainakin pohkeet huusivat juoksun jälkeen hoosiannaa.

Muita mielenkiintoisia tapahtumia pääkaupunkiseudulla olisivat mm…

Pääkaupunkijuoksu 27.9, joka seuraa pitkälti Pirkkolan keskuspuiston ”Haltia-polkua. Alusta on kokonaan hiekkapohjainen. Matkoina 6, 10,5 ja 21km.

Sipoonkorpi Trail 3.10, joka kulkee Sipoonkorven poluilla ja hiihtourilla. Matkoina 10, 21 tai 30km.

Runner’s High Halloween Run 31.10. Mukava tapahtuma, johon osallistuin myös viime vuonna. Matkoina 5 ja 10 km.

NouxTreme 11.10 Nuuksiossa.

Näissä osallistumismaksukin huiteli noin 30-40 euron tuntumassa. Tuleeko teillä muita kivoja tapahtumia mieleen?

Heidi xx

Viime viikon treenipäiväkirja

IMG_9659 kuva 2 IMG_9406

Lauran kanssa Laajalahden pitkospuilla

 

Viime viikko olikin melkoisen juoksupainoitteinen omien treenien osalta ja pikku hiljaa ovat viikoittaiset kilometrimäärätkin taas nousseet. HHM:n jälkeen pidin lähes kolmen viikon keventelyjakson, aina Vierumäen polkujuoksuun asti. Viikoittaisia treenejä on hyvä vaihdella ja muistaa kovempien treeniviikkojen jälkeen pitää myös niitä kevyempiä viikkoa, joissa painopiste on enemmän kehonhuollossa. Kehitys tapahtuu treenin ja levon ollessa balanssissa! Nyt jalat tuntuvatkin oikein hyviltä. Myös loma on tehnyt tehtävänsä, sillä keholle ei tule oikeastaan muuta rasitusta kuin omat treenit ja arkiliikunta tietenkin. Lasten kanssakaan, kun ei ihan paikallaan istuta 😉

Loma minulle tarkoittaakin siis myös sitä, että on paremmin aikaa tehdä taas omiakin treenejä- palautuminenkin on huomattavasti nopeampaa. Viime viikko, samoin kuin tämä viikko, tulevatkin treenien osalta olemaan melkoisen aktiivisia- tällä viikolla osallistun Core Trainersin Bootcamp:lle ja treenejä on viiden päivän aikana yhteensä 9! Eiliset treenit tuntuvat jo mukavasti 🙂 Muutamat treenit saattavat tosin Helsinki Cupin takia jäädä välistä. Ensi viikon loppupuolelta lomailemme sitten koko perhe ja silloin otetaan taas treenienkin kanssa kevyemmin.

Vierumäen polkujuoksun jälkeen olen tiiviisti etsinyt uusia polkujuoksutapahtumia ja harkinnassa on tällä hetkellä 2.8 juostava Sappeen polkujuoksu, ja siellä 26km:n matka. Ympäristö on jo hieman tuttu, eikä se olisi edes liian kaukana. Polkujuoksu on jalkaystävällisempää kuin asvaltilla juoksu ja siksi se sopii minulle paremmin. Elina on myös kovasti houkutellut Helsinki City Maratonille mukaan, mutta tällä kerralla taidan jättää sen väliin. En halua ottaa riskiä jalkojen kanssa, sillä maraton vaatisi huomattavasti enemmän pitkiä lenkkejä alle, vaikka uskonkin, että kunto kyllä riittäisi.

Kalenteriin on myös merkitty jo ainakin Midnight Run ja Tough Viking, ja joku 1/2 maratonkin on syksyksi suunnitteilla. Kivoja tapahtumia siis tiedossa 🙂

Treeniviikko 27

Maanantai: lepo (tämä päivä vielä töitä)

Tiistai: PK juoksulenkki ystävän kanssa 1h 45min, 17km

Keskiviikko: lepo

Torstai: PK juoksulenkki Tallinnassa 1h 20min, 12km

Perjantai: Power Walk 45min

Lauantai: AamuCore puistossa (kehonpaino) 60min

Sunnuntai: Fartlek juoksulenkki (reipas) 1h 30min, 15km

Heidi xx

Polkujuoksua Vierumäellä

Huomenta ja leppoisaa sunnuntaita! Eilisen melko vauhdikkaan päivän jälkeen on mukava istuskella terassilla kaikessa rauhassa aamukahvin äärellä. Sen verran vauhdikasta on meno ollut, että lapsetkin nukkuvat vielä. Tässä on siis hyvin aikaa kirjoittaa ja selata eilisen Vierumäki Trail Runin kuvasaldoa, jota kertyikin taas niin paljon että kännykän tallennustila on täynnä.

Eilen juoksin siis Vierumäellä polkujuoksutapahtumassa, joka olikin kolmas varsinainen polkujuoksukisani. Toki metsissä on tullut juoksenneltua useamminkin, mutta aivan näin pikkupolkuja ei ole tullut mentyä kuin suunnistaessa. Tulevia polkujuoksuja silmällä pitäen olisikin ehkä hyvä herätellä taas henkiin vanhaa harrastustani ja alkaa kiertämään taas iltarasteilla. Iltarasteilla voi onneksi käydä myös kaverin kanssa, jos omat suunnistustaidot eivät ole enää aivan täydessä terässä 🙂

Aamutuimaan pakkasin auton valmiiksi ja tein tytöille eväitä mukaan. Vesimelonia, banaania ja patukoita, jotka pitivät tytöt tyytyväisinä siihen asti, kunnes saavuin maaliin. Omat eväät jäivät kookosvettä ja Bouncea lukuunottamatta syömättä- juoksun jälkeen ei vain yksinkertaisesti ruoka heti maistu. Vettä meni tosin senkin edestä. Samalla, kun juoksin metsän keskellä olivat tytöt vuokranneet mailat ja varanneet kentän tennistä varten. Yleisurheilukentällä oli myös hyvä treenata mm. aitajuoksua. Reippaita tyttöjä! Vierumäki on siinäkin suhteessa mukava paikka, että kaikille löytyy varmasti tekemistä.

kuva 3 kuva 1

kuva 2

kuva 5

 

Reitti Vierumäellä oli paljon mäkisempi kuin osasin odottaa ja jo alkumatkan mäet ottivat luulot pois. Mielessäni kiittelin, etten onneksi osallistunut täydelle maratonille, joka siellä myös oli vaihtoehtona. Metsässä juokseminen on paljon vaativampaa kuin tasaisella meno. Maasto vaihteli aina soratiestä, suohon, jäkäläisille kallioille ja tiheään metsään. Kaatuneiden puiden ylitys oli ehdottomasti heikoin lenkkini ja näky oli varmasti koominen 😀 Lenkkareilla pärjäsi eilen oikein hyvin, mutta sateisemmalla kelillä olisivat kunnon metsään soveltuvat tossut olleet aivan must. Lenkkarin pohjassa kun ei juurikaan ole pitoa ja etenkin liukkailla kallio/jäkälä alueilla sen huomasi eilenkin. Lenkkari myös kastuessaan imee kaiken veden ja on hyvin raskas. Vaikka omat DS:ni perusjuoksussa toimivatkin erinomaisesti, niin epätasaisella alustalla sain pienet hiertymät oikean jalan päkijään.

Polkujuoksuissa vesipisteitä on useimmiten harvemmin kuin kaupunkijuoksuissa, mikä on aivan ymmärrettävää- metsän keskelle kun juomapisteiden järjestäminen on sattuneista syistä hieman hankalammin järjestettävissä. Siksi kannoin mukana omaa juomapulloa. Pullo toimii varmasti pitkillä omilla lenkeillä, mutta eilen se ei millään tahtonut pysyä kunnolla kädessä :/ Hihnat aukeilivat ja lopulta se roikkui kädessä. Testaa siis varusteet etukäteen 😉 Geelejä matkalla meni kaksi ja suosikikseni ovat nousseet Northforcen Lemon & Lime. Polkujuoksussa kannattaa ottaa myös huomioon, että matkan pituus on vain suuntaa antava. Oman kellon mukaan eilenkin kilometrejä, kun kertyi lähemmäs 16!

 

19025210408_02f0fcd1d1_c

19206924362_d05932a41b_c

Elinan kuvia matkan varrelta

Tapahtumat ovat juoksun lisäksi myös mukavia sosiaalisia tapahtumia. Vaikka paikalla oli tuttujakin, Elina ja Laura, niin matkan aikana tutustuin myös kanssajuoksijaan, jonka kanssa matka taittuikin nopeasti jutellessa- maaliin saavuttaessa tiesimme toisistamme kaiken aina urheiluhistoriasta myös lapsia ja heidän harrastuksia myöden 🙂 Polkujuoksussa kiehtookin enemmän sen rentous ja ”erähenkisyys”, sillä tavoitteena ei ole rikkoa ennätyksiä tai juosta kieli vyön alla, vaan nauttia flowsta ja metsän hiljaisuudesta. Ajatukset ovat vain seuraavissa askeleissa. Kaupunkimaratoneilla, kun taas helposti haluaa tavoitella vain parempia aikoja. Toki jos olisin käyttänyt sykevyötä, niin sykkeet olisivat varmasti ajoittain hiponeet maksimeja, mutta jos matkan aikana pystyy juttelemaan sujuvasti, niin silloin meno on vielä melko rentoa. Ja ihan hyvä näin, sillä tämä ei ollut päivän ainoa tapahtuma- reilu parin tunnin jonotus One Directionin keikalle vaati melkein yhtä paljon energiaa 😉

 

kuva 1

Minnan kanssa maalissa

kuva 4

Tällä ajalla rapsahti naisten sarjan 9.sija. 

kuva 2

One happy runner maalissa- rankkaa oli, mutta maalissa fiilis on huipussaan! 

 

Heidi xx

Sipoonkorpi trail- aamupalalta lähtöviivalle

kuva 2 kuva 4

Vaput ja häähumut on juhlittu, ja korkkarit on taas vaihdettu takaisin lenkkareihin 🙂 Eilen ex-tempore aamupalalla, sain hetken mielijohteesta idean lähteä Elinan mukaan Sipoonkorven 10K polkujuoksulle. Nopeasti soitto Elinalle ja viidessä minuutissa yökkäristä juoksukamoihin- tunnin sisään olin jo numero rinnassa lähtöviivalla. Brunssiaamiainen alla hieman mietitytti, avocado-vuohenjuusto-munakas ei ehkä ole se paras pre-race aamiainen, mutta yllättävän hyvinhän sekin toimi ja säästyin vatsavaivoilta. Tärkeämpää olisikin ruokavaliossa kiinnittää huomiota kokonaisuuteen, eikä niinkään yksittäiseen ateriaan. Toki ennen juoksutapahtumaa on tutuksi, turvalliseksi ja vatsaystävälliseksi testattu puuro paras, ja siinä aion pysyä.

Saavuin paikalle vain puolisen tuntia ennen lähtöä, mutta Elina oli onneksi käynyt jo tekemässä jälki-ilmoittautumiseni ja hakenut numerot. Nopeasti numero rintaan, pieni alkulämmittely, eikä ylimääräistä aikaa juuri jäänyt. Ex-tempore lähdöt ovat ihan parhaita 😀 Juoksu kulki mukavasti jutellessa ja valokuvatessa, samalla kilometrit kertyivätkin ihan huomaamatta. Polkujuoksutapahtumat ovatkin ihan parhaita juosta juuri kaverin kanssa.

kuva 5 kuva kuva 3 kuva 1 kuva 3

Polkujuoksu tekee ihan selvästi tuloaan ja, jos merkkeihin on uskominen, niin siitä on nousemassa samanlainen hitti kuin maratoneista muutama vuosi sitten. Juoksu luonnossa, ja liikkuminen ylipäätään, onkin ihan parasta. Poluilla ja metsissä juokseminen tuli itselleni tutuksi jo hiihtoajoilla. Suo- ja polkujuoksu, sauvarinnetreenit ja pitkät sauvavaellukset olivat tärkeässä osassa kesäharjoittelua. Sauvavaeltajia katsottiin silloin vielä kieroon, muttei mennyt kuin muutama vuosi, kun sauvakävely nousi koko kansan lajiksi. Nordic walking nousi hitiksi jopa Englannissa! Samoin varmasti tapahtuu myös polkujuoksulle, onneksi meillä täällä Suomessa metsiä ja polkuja riittää 🙂

Mitä kapeampi polku syvällä metsässä, sen parempi. Pieni vesisade ja kuraiset tossut kuuluvat asiaan. Jos maratoneille mietitään sävy sävyyn sopivia treenikuteita, tietenkin aina kynsilakasta lähtien, niin metsässä mennään enemmänkin ”eräjorma-meiningillä” 🙂 Kura roiskuu, varsinkin sateiden jälkeen, ja maalissa olimmekin märkiä ja mutaisia, mutta fiilis oli katossa. Toki polkujuoksuunkin soveltuvat tossut tulevat ihanan pirtsakoissa karkkiväreissä, enkä voinut olla ihailematta Elinan raikkaita Salomoneja- ennen juoksua 🙂 Hyvin tosin pärjäsin omillla Asicsen Nimbuksillakin, joissa oli yllättävän hyvin pitoa vaihtelevaan maastoon.

kuva 2 kuva 1

Onnennumero numerolapussa sekä sateen kastelemat ja kuraiset, mutta iloiset juoksijat maalissa. Näitä lisää! 

Aurinkoista Sunnuntaita!

Heidi xx