Browsing tag: polkujuoksu

AULANGON NÄKÖTORNI & KAUNIS VALKEAKOSKI


 

 

Kesäloma, kyllä se vain tulikin tarpeeseen, vaikka vielä keväällä ajattelin toisin. On ihanaa ottaa etäisyyttä aikatauluihin ja keskittyä elämän muihin merkityksellisiin asioihin- perheeseen ja ihan vain itseeni. Herätä silloin, kun huvittaa ja tehdä asioita oman fiiliksen mukaan. Antaa ajatuksille tilaa ja kerätä energiaa syksyä ja talvea varten- tiedän jo nyt, että ne tulevat olemaan kiireisiä. Tiedossa on uusia tunteja, tapahtumia ja retriittejä. Ja olisihan se hullua, jos asiakkailleni puhun loman ja levon merkityksestä, ja itse toimisin toisin… kaikki tarvitsevat lomaa.

 

You can do what you love and still get excited about taking a break.

 

 

SIBELIUKSEN METSÄ & AULANGON NÄKÖTORNI

 

Kesäloman alkajaisiksi suuntasin metsään. Kyllä täällä Suomessa on vain paljon nähtävää, totesin ystävälle viime keskiviikkona, kun juoksimme Aulangonjärven ympäri, pitkin Sibeliuksen Metsän pitkospuita ja polkuja. Luonto on kautta aikojen toiminut ihmisen rentoutumisen ja inspiraation lähteenä ja näissä metsissä kulki aikoinaan kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuskin viulunsa kanssa. Voin hyvin kuvitella Sibeliuksen istumassa Levonkalliolla ja Kärmeskalliolla, josta avautuu upea näkymä Aulangonjärvelle. Vastarannalla siintää eversti Hugo Strandenskjöldin luoma Aulangon kaupunkipuiston tunnetuin maamerkki, graniittinen näkötorni.

 

Jos saavut paikalle autolla, kannattaa auto jättää Aulangon ulkoilumajalle. Sieltä pääsee hyvin lähtemään Aulangonjärven ympäri kiertävälle reitille, joka on merkitty keltaisilla pallukoilla. Reitti on helppokulkuinen vaihtuvine maisemineen ja sopii hyvin kaikenikäisille. Matkaa kertyi noin kuutisen kilometriä.

 

Lähtöpisteestä jatkoimme matkaa vielä reilun kilometrin päässä sijaitsevalle näkötornille. Teräsportaita kavutessa sai hyvin sykkeet nousemaan. Harmi, että itse näkötorni oli kunnostustöiden takia suljettu, mutta jo tasanteelta avautui huikeat maisemat. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.

 

Aulangon maisemista matka jatkui tuttuihin maisemiin, Valkeakoskelle. Sääksmäen silloille saavuttaessa sydän pakahtuu kerta toisensa jälkeen- maisemat ovat uskomattoman kauniit. Sillan kupeessa toimii edelleen kahvila ja uimaranta on suosittu kohde. Torstai-iltana ihailimme nuorison kanssa sillalta auringonlaskua. Aivan kuin tilauksesta soi automatkalla radiossa J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta.

 

 

 

RIIPPUSILTOJEN LENKILLÄ

 

Valkeakoskella suuntaan lähes poikkeuksetta Riippusiltojen lenkille. Lenkki kiertää aivan Valkeakosken keskustan tuntumassa- polkua, hiekkatietä ja nimensäkin mukaisesti riippusiltoja pitkin. Matkalla mieli haltioutuu vesistöjen kauneudesta ja luonnon vehreydestä. Reitin varrella on paljon nähtävää, mm. kaksi uimapaikkaa- suosittu Apian uimaranta kesäteattereineen, sekä uusittu Kirjaslammen maauimala. Maauimala pitää ehdottomasti käydä testaamassa. Perjantaisella lenkillä pysähdyin Apian urheilukentälle verestämään vanhoja yleisurheilumuistoja- 400metrin vedot olivat juuri niin kamalia kuin muistin- harjoituksen puutetta! Torilta nappasin mukaan vitosella mustaamakkaraa.

 

Upeat järvimaisemat ja kaunis luonto- ne tekevät Valkeakoskesta ainutlaatuisen kesäkaupungin. Lenkillä muistelin, kuinka aikoinaan oli kova kiire lähteä maailmalle- nähdä ja kokea. Nyt joka kerta juurille palatessa ihastelen kotikaupungin kauneutta.

 

 

VALKEAKOSKI- LIIKUNTAA JA KULTTUURIA

 

Liikunta ja kulttuuri ovat aina olleet Valkeakoskella suuressa arvostuksessa, ja se näkyy monellakin eri tavalla- niin aktiivisessa harrastustoiminnassa kuin erilaisina tapahtumina. Tänä kesänä innokkaat futisfanit pääsevät taas Hakan peleihin, mutta musiikkitapahtumat saavat vielä odottaa.

 

Valkeakoskella sijaitseva Rapolanharjun linnavuorella on pitkä historia- ensimmäisten ihmisten tiedetään asettautuneen Rapolanharjun maisemiin jo 400-luvulla. Näköalapaikalle noustessa pystyy aistimaan ja kuvittelemaan, millaista elämä täällä on joskus mahtanut olla. Harjun laki eli linnavuori tarjosi turvaa vihollisia vastaan ja alueella on edelleen mm. uhri- eli kuppikiviä ja kalmistoja. Merkityt reitit ovat helppokulkuisia, mutta seikkailijan kannattaa vilkaista myös sivupolkuja- harjulla saa halutessa vedettyä kovankin treenin. Kummitytön kanssa löysimme sivupoluilta upeita paikkoja, mitä ei muuten olisi nähnyt.

 

Rapolanharjulle tultaessa kannattaa auto jättää Voipaalan Taidekeskukselle- ja samalla piipahtaa kahvilassa ja katsomassa vaihtuvia näyttelyitä. Lähettyvillä sijaitseva Sääksmäen kirkko on myös todella kaunis. Eikä Visavuoreen ja taiteilija Emil Wikströmin museoonkaan ole kuin muutama kilometri. Ajomatkan arvoinen on myös kaunis Vaihmalan Hovi, minne kannattaa mennä vähintäänkin kahville.

 

Lue myös treeniä helteellä ja kesävinkkejä.

 

Auringonlasku Sääksmäen silloilla

 

KORKEAKANGAS & KAAKONOJA

 

Valkeakoskella sijaitsevan Korkeakankaan laskettelurinteen ympäristöön kannattaa suunnata, jos haluat oikein kunnon treenin. Mäkisessä maastossa voi juosta niin poluilla kuin merkityillä reiteillä, ja rinteessä saa tehtyä tehokkaan sauvarinnetreenin. Metsässä vastaan saattaa tulla myös niin maastopyöräilijöitä kuin frisbee golfin pelaajia. Talvella metsässä hiihdetään ja esimerkiksi huonosta viime talvesta huolimatta, pääsi Valkeakoskella tykkilumen ansiosta sivakoimaan. Liikkumiseen Valkeakoskella panostetaan!

 

Hyvät metsäreitit ja hiihtoladut löytyvät myös kaupungin pohjoisosasta, Kaakonojalta. Reittejä löytyy useampia ja polkuja pitkin pääsee juoksemaan aina Tampereelle asti. Monelle reitti on tuttu Pirkan Hölkästä. Oma suosikkini on juosta metsiä pitkin Rutajärvelle, missä voi lämpimänä päivänä pulahtaa vaikka uimaan. Uskalias laskee myös liukumäestä, joka näytti ainakin viimeksi hurjan korkealta!

 

Nyt kun kotimaanmatkailu on kasvussa, niin kehu jotain paikkaa! Omaa kotipaikkaa tai minne sinä suosittelisit matkaamaan?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

YÖ METSÄSSÄ- RETKEILYÄ JA POLKUJUOKSUA


 

Olen jo pitkään seurannut ystäväni Elinan upeita vaelluksia ja telttaretkiä pitkin Suomen kansallispuistoja, ja vihdoin löysimme päivän yhteiselle retkelle. Vaikka olenkin kokenut luonnossa liikkuja, en vielä koskaan ole yöpynyt keskellä metsää. Ainoat telttailumuistoni sijoittuvat vuoteen -96,  Vaasaan ja Ranta Rockiin. Vettä satoi koko festareiden ajan. Muistan vain mudasta mustaksi värjäytyneet valkoiset tennarit, vettyneet eväät ja sen, kuinka epämukavaa oli nukkua kosteassa teltassa, jonka nurkista satoi sisälle. Vaasaan jäikin niin mummon Kymppiteltta kuin intoni telttailuun…

 

Ajat muuttuvat ja parinkymmenen vuoden jälkeen olen jo useammilla polkujuoksulenkeilläni haaveillut polkujuoksun ja retkeilyn yhdistämisestä. Vihdoin haaveeni toteutui ja olikin ihana lähteä perjantaina työviikon päätteeksi metsään rentoutumaan. Ihailemaan ihan vain auringonlaskua ja maisemia, juttelemaan niitä näitä. Elinan kanssa on mukava viettää aikaa, sillä jaamme samanlaisen rakkauden luontoon ja liikkumiseen, sekä arvot ja huumorintajun. Toisinaan heitämme omasta mielestä niin hauskoja vitsejä, toisinaan taas sukellamme paljon pintaa syvemmälle elämän isoihin asioihin. Eilen keskustelumme johtivat mm. arvoihin, joita juuri nyt olen koulujuttujenkin takia miettinyt. Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään mm. mitä asioita arvostaa, mihin käyttää aikaansa ja mihin asioihin panostaa. Ja sen jälkeen pohtia, miten niitä toteuttaa omassa arjessaan. Elääkö arvojensa mukaisesti.

 

Omassa arvojärjestyksessäni korkealle nousevat perhe ja rakkaus, kiitollisuus (huomata jokaisessa päivässä jotain, mistä olla kiitollinen, vaikkei kaikki täydellistä olisikaan), rohkeus (uskallus elää omannäköistä elämää ja tehdä valintoja sen mukaan) sekä luonto. Luonto kuvastaa minulle rauhallisuutta, vapautta, vehreyttä, liikkumista ja kokonaisvaltaista elämystä ja hyvinvointia. Luonnossa haltioudun, uppoudun ja koen helposti jotain jopa maagisen kaltaista. Luonnossa liikkuminen on aina ollut minulle tärkeää, mutta vuosi vuodelta tuntuu kuin sen merkitys vain kasvaisi. Ehkä minusta sittenkin tulee vielä kunnon eräirma.

 

 

Auton jätimme parkkiin Nuuksion Haukkalammelle, josta jatkoimme jalan kolmisen kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle. Metsään saa pystyttää teltan vain merkityille aluille- toki laavuja olisi löytynyt lähempääkin, mutta halusimme hieman sivuun, pois ihmisten ilmoilta. Metsässä on jotenkin mukava olla omissa oloissa, tekee hyvää hektisen arjen vastapainoksi. Kaipaan välillä myös yksinoloa.

 

Mukaan olin pakannut Elinan antaman listan mukaisesti varusteet, jotka olisi hyvä olla retkeillessä mukana. Lämmin merinovillakerrasto, sadevaatteet, pipo ja hanskat, otsavalo, roskapussi, vessapaperia, hygieniavälineet + tarvittaessa lääkkeet (otin kyypakkauksen), ruokailuvälineet, ruoka + kahvi, vettä. Lisäksi pakkasin mukaan uikkarit, minipyyhkeen ja seuraavan päivän juoksuvarusteet. Elinalla oli teltta ja retkikeitin, lainaksi sain makuupussin. Hyvillä varusteilla on iso merkitystä, kannattaa siis satsata ainakin hyvään telttaan ja makuupussiin, sekä laadukkaaseen vaatetukseen. Suomen säät ovat arvaamattomat ja kaikkeen on hyvä varautua. Tälläkin kertaa Salomonin sadevaatteet pääsivät tositoimiin, enkä rankkasateesta huolimatta kastunut. Salomonin kevyet X Ultra Trek Gtx vaelluskengät pitivät myös hyvin vettä ja istuivat muutenkin jalkaan kuin sukka.

 

Telttapaikan löydyttyä aivan järven rannalta, päätimme heti ensimmäiseksi pystyttää teltan. Olipahan heti hommat hoidettu alta pois. Kuvittelin, että teltan virittely olisi jotenkin aikaa vievää ja hikistä puuhaa, mutta mitä vielä, Jack Wolfskinin teltta oli alle 10 minuutissa pystyssä! Kyllä on telttailu todellakin muuttunut… Vielä, kun ”luksuseräirmoilla” oli eväänä Fafa’sin halloumi/falafel pitaleivät bataattiranskiksilla. Hektisen työviikon jälkeen oli mukava hieman oikaista. Keitellään sitten seuraavalla kerralla omia keitoksia, nyt oli ihana nauttia vain auringonlaskusta ja vallitsevasta luonnon rauhasta.

 

 

Aamulla heräsimme sateen ropinaan. Takana oli yllättävää kyllä, huonosti nukuttu yö. Kuuntelin milloin hiljaisuutta, milloin lintujen laulua. Tuntui, että olin hereillä koko yön, vaikka näin älyttömästi unia- ehkä olin jossain unen ja valveen rajamailla. Karhuja en sentään pelännyt. Joogamatto retkipatjana oli onnettoman ohut ja palelin lämpimästä merinovillakerrastosta huolimatta. Jossain vaiheessa kaivoin kassista pipon päähän ja takin päälle.

 

Kahdeksan maissa puimme sadevaatteet päälle ja kömmimme teltasta läheiselle laavulle. Sade ei haitannut, se toi vain oman tunnelmansa päivään. Keitimme puuvajassa kahvit ja söimme kaikessa rauhassa aamiaista. Hummusleivät avocadolla ja jugurtti marjoilla maistuvat niin kotona kuin luonnossa. Jos tosin vaeltamaan lähtisi pidemmälle ja tavaroita joutuisi kantamaan pidempiä matkoja, jäisivät avocadot ja posliinilautaset todennäköisesti kotiin. Rinkka olisi myös ehdoton, sen huomasin urheilukassia selässä kantaessa. Testaamalla ja välillä kantapään kautta sitä huomaa, mihin asioihin kannattaa panostaa. Heti ensimmäisille retkille ei ehkä kuitenkaan kannata kaikkea ostaa, vaan esimerkiksi joitakin tarvikkeita kannattaa vuokrata. Testaamalla huomaa, mihin haluaa panostaa. Pikaselailulla huomasin, että ainakin retkirent.fi sivustolla on paljon eri vaihtoehtoja.

 

 

Parin tunnin odottelun jälkeen sade laantui. Pakkasimme teltan ja kamat kasaan, suuntasimme autolle ja vaihdoimme vaelluskengät polkujuoksutossuihin. Ilma oli happirikas sateen jälkeen. Juoksu teki hyvää kovalla alustalla nukutun yön jälkeen. Lenkki oli muutenkin vasta viikon ensimmäinen. Punarinnan- ja Korpinkierroksesta kertyi matkaa kymppi, juuri sopiva matka päättämään meidän ihana telttaretki.

 

Automatkalla kotiin huokailin Elinalle, kuinka nopeasti vuorokausi oli kulunut- aivan yhdessä hujauksessa. Vaikka eihän me edes oikein tehty mitään! Parasta onkin fiilis ettei tehnyt oikein mitään, vaikka teki vaikka mitä. Seuraavan kerran lähdemme vähintään kahdeksi yöksi, ja otamme mukaan sen riippumaton. Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä- voi olla, että tästä eteenpäin minua ei löydäkään metsästä vain polkujuoksemasta.

 

Olisi kiva kuulla myös sinun telttailu/retkeilykokemuksista, vinkkejä varusteista ja/tai vaellusreiteistä. Kiitos ja oikein mukavaa sunnuntaita! Nosht- arvonnan voittajalle on ilmoitettu.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

1 2 3 22

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto