7 vuotta sitten- New York Marathon!

mennessä | marras 1, 2016 | Juoksu, Lifestyle, Luokittelematon, Matkustaminen, Ruokavalio, Treeni, Treenit, Uncategorized | 2 Kommentit

img_7890 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joogan lisäksi meitä yhdistää myös juoksu.

Tasan seitsemän vuotta sitten juoksin ensimmäisen maratonini-  onko parempaa tapahtumaa juosta ensimmäistä maratonia kuin New York City Marathon? Ihanan kamalat muistot tulivat mieleen näitä kuvia Skyen luona katsellessa. Tunnelma New Yorkissa oli sanoinkuvaamattoman upea- en muista, että koko 42 kilometrin matkalla olisi ollut yhtäkään kohtaa, jossa kannustusta ei olisi kuulunut. Tuntui, että koko kaupunki oli hengessä mukana ja kannustamassa juoksijoita. Siksi ehkä itsekin ylitin itseni ja juoksin jalan kivusta huolimatta maaliin asti. ”Pikkukipu” osoittautuikin sitten sääriluun rasitusmurtumaksi. 

 

New Yorkin maratonille on hyvin vaikea päästä ja mekin saimme osallistumisoikeuden hyväntekeväisyyden kautta. Keräsimme rahaa syöpäyhdistykselle ja sitä kautta saimme osallistumisen, mutta lennot ja majoituksen hoidimme itse. Enpä olisi silloin uskonut, että muutaman vuoden päästä asuisimme tässä ihanassa kaupungissa- tai oikeastaan joen toisella puolella Weehawkenissa. 

 

Oma ”maratonurani” ei tosin oikein saanut tuulta alleen, sillä liiallisesta rasituksesta johtuen tuliaisina New Yorkista, toin mitalin lisäksi myös rasitusmurtuman oikeaan jalkaan. Näin jälkeenpäin on tietenkin helppo huomata syyt ja seuraukset, opiskelin saman aikaisesti täyspäiväisesti PT-koulussa Newcastle:ssa, sen hetkisen elämäntilanteen takia asuin yksin lasten kanssa toisella paikkakunnalla ja lähes joka toinen viikonloppu ajoin 4 tunnin matkan Birminghamiin ja takaisin. Maratontreenejä vedin usein aamuviideltä… Hälytysmerkkejä oli varmasti ilmassa, mutta usein, kun jostakin asiasta on oikein innoissaan, ei malta pysähtyä ja kuunnella kehon viestejä.

 

Maratonille lähtiessä en vielä tiennyt murtumasta, ja siksi kivusta huolimatta juoksin maalin asti. Tiesin matkan aikana, että jos lopettaisin juoksun, päättyisi matkanteko siihen. Omaan melkoisen korkean kipukynnyksen ja edellä juoksevan paidan tekstin voimalla ”the pain can’t get any worse!” juoksin maaliin asti- ajassa 3.41, eli melkoista vauhtia mentiin! Sen jälkeen jotenkin linkkasin iltalennolla kotiin Englantiin.

 

Tästäkin kokemuksesta huolimatta jäi maratonista mukava maku suuhun ja seuraavana kesänä sain Skyen Suomeen kylään, ja juoksimme Helsinki Maratonin. Siihen loppuivat kuitenkin maratonit ja siitä lähtien olen juossut mielluummin puolikkaita tai polkujuoksuja, jotka ovat huomattavasti jalkaystävällisempiä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesällä 2010 juoksimme helteisen Helsinki Marathonin. 

 

1/2 maratoneista ja täysmaratoneista on viime vuosien aikana tullut hieman muoti-ilmiökin, ja monelle täysmaratonin juokseminen on yksi ruksi to do-listalla. Ja juoksu onkin mielestäni monellakin tavalla erinomainen liikuntamuoto, mutta maratonista haaveilevan kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että vaikka tavoitteena olisikin ainoastaan sen läpi juokseminen, vaatii se siitäkin huolimatta monipuolista ja nousujohteista harjoittelua- pitkäkestoista sellaista. Ainakin, jos haluaa välttyä rasitusvammoilta, joista toipuminen saattaa pahimmillaan kestää todella pitkään.

 

Huomioon kannattaa ottaa myös sen hetkinen elämäntilanne ja miettiä, onko treeniin riittävästi aikaa? Pidemmät lenkit vievät melkoisen paljon aikaa varsinkin, jos on perhe. Kokemuksesta jää mukavammat muistot, kun valmistautuminen on tehty oikein. Eikä hyvästä valmistautumisestakaan huolimatta voi tietää, mitä reilut 42 kilometriä tuovat tullessaan! Aivan soitellen sotaan en siis suosittele maratonille lähtemään, vaikka se olisikin vain once in a lifetime- juttu tai kaveriporukalla vedetty veto.

 

img_7685

Ota huomioon maratonille ilmoittautuessa! 

 

Maraton vaatii pitkäjänteistä, monipuolista ja pitkäkestoista harjoittelua, mutta myös riittävää palautumista, jotta vältytään ylirasitukselta. Juoksemisen ohella keskity kokonaisvaltaiseen lihaskuntoharjoitteluun sekä liikkuvuuteen. Esimerkiksi pilates on erinomainen vahvistamaan ja parantamaan etenkin keskivartalon hallintaa, joka on keskeisessä osassa mm. juoksuasennon ylläpitämisessä.

 

Pitkäkestoinen harjoittelu tarkoittaa pitkiä lenkkejä, joissa vauhti on tarkoituksella normaalia lenkkiä hitaampi. Vauhtia tärkeämpää onkin totuttaa jalat iskuihin ja ylipäätään tuntien jalkojen päällä oloon. Juoksun ohella voi tehdä myös pitkiä vaelluksia tai pyörälenkkejä. Vesijuoksu tuo hyvää vaihtelua ja talvella etenkin hiihto on erinomainen korvaava kokonaisvaltainen harjoittelumuoto.

 

Varmista juoksutekniikkasi.

Harjoittelun tulisi olla myös nousujohteista- lisää lenkkien pituutta pikku hiljaa, jotta jalat tottuvat iskuille. Tästä pääset aiempaan postaukseeni ”Miten pidentää juoksulenkkejä”.

 

Jos olet osallistumassa ensimmäiselle maratonille, suosittelen noudattamaan juoksuohjelmaa. Aloita treenaaminen ajoissa! Tämä on ehkä kaikista tärkein neuvo. Mitä aiemmin aloitat, sen parempi.

 

Kiinnitä huomio myös ruokavalioon. Ruokavalio on tärkeässä roolissa niin jaksamisessa kuin palautumisessakin. Syö monipuolisesti ravintorikasta ruokaa ja varmista riittävä vitamiinien saanti.

 

Onko siellä lukijoissa maratoonareita? Mitä vinkkejä teillä olisi jakaa?

 

Heidi xoxo

2 Kommentit

  1. Satu

    Hyviä pointteja 🙂 itselle suurin haaste oli juosta tarpeeksi hitaasti. Rakastan pitkiä ja hitaita lenkkejä, mutta myös tehot irroittavia intervalleja ja kiihtyviä lenkkejä. Pitää malttaa juosta tarpeeksi paljon hitaita lenkkejä, eikä saa sortua kiihdyttelemään, vaikka tuntuu että mummotkin menee ohi 😉 Toinen pulma oli saada reilusti kilometrejä alle viikottain, näin neljän pienen lapsen äitinä ja reissutyötä tekevän miehen vaimona. Kannattaa noudattaa säännöllistä juoksuohjelmaa ja merkata treenit kalenteriin. Ja hyödyntää tukiverkostoja jos niitä löytyy tai muuten olla luova, itse juoksin välissä tuplarattaiden kera ja joskus ympäri urheilukenttää, lasten leikkiessä keskiviheriöllä.

    Yksi tärkeä juttu, mitä tekstissä ei mainittu, on varustuksen sopivuus. Kannattaa juosta gyh vanhemmissa treenivaatteissa ja muissa, mitkä on hyviksi juostessa todettu. Ihan kaikki mitä on päällä, kannattaa etukäteen testata. Lenkkarit nyt tottakai, mutta myös alusvaatteet, kuulokkeet, hiuspampulat, jopa kampaus 🙂 jos on tottunut juoksemaan ponnarilla, letti hakkaa ärsyttävästi selkää. Uudet pampulat saattavat liukua ponnarista koko ajan alas taikka uudet alushousut mennä ikävästi pakaroiden väliin. Kaikki uudet ostokset juoksua varten kannattaa siis testata treeneissä, eikä kisoissa.

    Postaustoiveita jos saa esittää, niin olisi mukava kuulla vauhtikestävyystreeneistä pidemmille matkoille (puolimaratonille esim)

    Mukavaa marraskuuta 🙂

    Vastaa
    • Heidi Tainio

      Moikka Satu,
      Kiva kun jaoit omia kokemuksiasi 🙂 Onko sulla monta maratonia takana? Itselläni tosiaan tyssäsi näihin kahteen säären ongelmien takia. Treeniaikaa tosiaan löytyy, jos vain haluaa ja käyttää hieman mielikuvitusta. Itsekin olisin ollut kotona vain neljän seinän sisällä, jos olisin treenannut vain silloin kun mies oli kotona. Ulkomailla meilläkään, kun ei ollut tukiverkostoa ollenkaan.

      Vauhdin pitäminen tarpeeksi hiljaisena on todella haastavaa, mutta todellakin se pitkien lenkkien pointti ja päätavoite! Lisäksi tietenkin myös aivan peruslenkkiä ja vauhtilenkkejä. Oma henkilökohtainen treeniohjelma olisi hyvä, sillä silloin tulisi ehkäpä harjoiteltua myös ”järkevämmin”. Lepoviikot ovat myös tärkeitä!

      Ja hyvä, kun mainitsit varusteet! Ne on todellakin hyvä testata niillä harjoituslenkeillä. Mikään ei ole ärsyttävämpää juostessa kuin esimerkiksi valuva ponnari tai hankaava hihansuu. Postaustoive myös kuultu 🙂
      Juoksun iloa syksyysi!

      Terveisin Heidi

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *