Taas on yksi juoksutapahtuma takana- on ne vaan kivoja, vaikka sataisi jo startissa kaatamalla 😀 Saavuin tapahtumapaikalle muutenkin aivan liian aikaisin, sillä numeroon oli vahingossa painettu lähtöajaksi 15.15, vaikka startti olikin vasta 15.45. Oli kuitenkin mukava seurata maratoonareiden lähtöä ja olipa kisapaikalla muutenkin jo tuttuja.

Omissa suunnitelmissani oli lähteä matkaan noin 4.50min/km vauhtia. Mutta juuri ennen maratonin starttia tapasin lähtöalueella naapurini, jonka kello oli juuri ennen starttia ottanut lopputilin :/ Annoin oman kelloni lainaan, sillä maratoni oli kaverille ensimmäinen, ja kellon kanssa on huomattavasti helpompi seurata omaa vauhtia- ja etenkin pitää huolta siitä ettei lähde alussa liian kovaa matkaan. Tapahtumissa lähtee nimittäin helposti jengin imussa aivan liian kovaa liikkeelle ellei yhtään seuraa kellosta vauhteja. Ja etenkin maratonilla kannattaa liikkeelle lähteä mielluummin liian hiljaa ja nostaa vauhteja loppua kohden, jos siltä tuntuu- ainakin, jos tavoitteena on vain juosta se läpi.

Mutta olipa outoa olla ja juosta ilman kelloa! Koko ajan vaistomaisesti vilkuilin ranteeseen. Päätinkin, että ilman kelloa juoksen vain fiiliksen mukaan. Ajalla, kun ei itselleni sinällään ollut väliä. Mutta kuin tilauksesta, oli ystäväni Laura päättänyt lähteä suunnittelemaani n. 4.50 min/km vauhtia liikkeelle. Vähän kyllä epäilin, miten Laura malttaa juosta niin rauhallista vauhtia, ja juoksun aikana sanoinkin Lauralle, että ilmoittaa aina välillä, mitä vauhtia mennään ja paljonko kilometrejä on takana- ettei vaan lähdettäisi liian vauhdikkaasti heti alussa… Suunnitelmissa oli siis juosta 4.45-4.50 min/km, mutta vauhti hipoi paremminkin 4.40-4.45 aikoja ja viimeiset kolme kilometriä vedimme vielä kovempaa… Jalat rullasivat hyvin, mutta ylämäissä tunsin, kuinka hengityksestä tuli todella pinnallista. Onneksi en tiennyt niitä todellisia kilometrivauhteja vielä juoksun aikana 😀 Mutta kiitos Lauran, tuskin olisin yksin juossut näin vauhdikkaasti- etenkään ilman kelloa! Mahtavaa juosta henkilökohtaisen jäniksen kanssa 🙂

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.23.20 (matka oli 17.9km), mikä tarkoitti sitä, että puolimaraton enkkani olisi lyöty komeasti uusiksi- ja reilusti alle sen maagisen 1.40! Maalissa olo oli loppuspurtin jälkeen kaikkensa antanut, muttei kuitenkaan ihan superväsynyt. Ennätysten hakeminen ei tällä hetkellä ole edes tavoitteenani, vaan haluan nauttia juoksusta ja sen rentoudesta, jonka olen vasta viime kuukausien aikana löytänyt. Kun kehosta poistuu ylimääräinen stressi, muuttuu koko olemus rennommaksi ja sitä myötä ilmeisesti ne ajatkin paranevat 🙂 Toki paranevat ajat motivoivat, mutten halua tehdä juoksemisesta liian tavoitteellista. Tälläinen fiiliksellä tekeminen tuntuu hyvältä ja sopii suorittamiseen taipuvaiselle luonteelleni paremmin. Kolme lenkkiä viikossa tuntuu hyvältä ja huomaan, että ainakin omalla kohdallani vähempikin treenaaminen ilmeisesti riittää. Viikoittainen kokonaiskulutus, kun on jo työnkin takia sen verran kuormittavaa.

 

Maalissa on helppo hymyillä 🙂 Ja juoksuhameella ja t-paidalla tarkeni juosta oikein hyvin! 

Juoksun jälkeen oli kiva jutella tuttujen juoksukavereiden kanssa. Harvemmin ehdimme arjessa tavata, ja siksi juoksutapahtumat ovatkin myös mukavia sosiaalisia tapahtumia. Eilisen juoksun jälkeen en kuitenkaan ehtinyt jäädä kisapaikalle pitkäksi aikaa, mutta aina muutamat kuvat ehtii napata 😉 Pyöräily kotiin sai toimia palauttavana loppuverkkana.

Inspiroivat juoksukaverini löydät myös Instagramista @candyontherun @laura_hei ja @endorphinist

Sain muuten lukijalta vähän aikaa sitten toiveen postata ruokapäiväkirjaa. Ruokia olenkin jo kuvannut ja postauskin on pian tulossa ulos. Ajattelin laittaa tähän kuitenkin kisapäivän ateriani. Pre race-ateriani ovat hyvin hiilihydraattipitoisia, mutta proteiinia lisään myös hieman, jotta nälkä pysyy paremmin loitolla. Rasvoja sen sijaan en juurikaan syö ennen starttia. Tämän olen testannut itselleni toimivaksi.

Juoksun aikana otin yhden geelin n. 14 kilometrin kohdalla ja maalissa söin proteiinipatukan. Heti juoksun jälkeen en koskaan tunne nälkää, mutta illalla tuntui ettei mikään riitä! Mamma Rosan pizza, Salmone, oli päivän palkkarivalinta ja lähes koko pizza meni heittämällä alas 🙂 Töölössä sijaitsevan Mamma Rosan pizzat on muuten superhyviä. Jos jostain tilaan pizzaa, niin sieltä! Muuten teen pizzan lähes aina itse.

Perusruokavalioni on monen mittakaavassa varmasti superterveellinen, mutta toisaalta olen myös aika rento ruuan suhteen- jos tekee mieli pizzaa, syön sen. Ja sen kerran, kun syön pizzaa, ei ole väliä, onko se gluteenitonta tai ei. Pienissä määrin ja harvoin syötynä gluteeni ei vaikuta vatsani hyvinvointiin. En kiellä itseltäni mitään ja ehkä juuri siksi en syö herkkuövereitä, vaan pienempikin määrä riittää ja herkkuja tekee nykyään muutenkin harvemmin mieli- paitsi eilen 😀 

Race Day – ateriat

kello 6.00:

Mustikka-banaani-pinaatti-hera-mantelimaitosmoothie 

kello 10:

Chia-kaurapuuro, 1/3 banaani, mustikoita

Kello 13:

riisikakku + maapähkinävoita & 1/3 banaani + smoothie, jossa 2/3 banaania, 1 taateli, 1 rkl heraa ja mantelimaitoa

Juoksun aikana 1 geeli

n. kello 17.30:

Proteiinipatukka

kello 20.30:

Pizza Salmone

+ 1 pallo Kolmen Kaverin jäätelöä ja Pepe

 

Pieni aamukävely teki tänään oikein hyvää eilisen juoksun jälkeen. Pohkeissa ja etureisissä tuntuu, että jotain on eilen tullut tehtyä. Pikku DOMS:t kuuluvat asiaan 😉

Rentouttavaa sunnuntaita, omani sujuu penkkiurheillen 🙂

Iso kiitos Perskindolille, että sain taas juosta tiimissänne 🙂

Heidi xoxo