Browsing tag: tavoitteet

LOMAN JÄLKEEN- AJATUKSIA TAVOITTEISTA


 

Loma alkaa olla viimeistä päivää myöten lomailtu. Tai oikeastaan olen jo tämän viikon ajan pikku hiljaa pehmeästi palaillut töiden pariin. Eilen ohjasin joogaa Ivana Helsingin Yoga & Dresses- tapahtumassa. Elokuinen kaunis ilma houkutteli levittämään matot ulos. Olipa vain jo ikävä töitä.

 

Loma sujui mukavan leppoisasti- nautin aikatauluttomuudesta, lukuisista auringonlaskuista, veneilystä, lenkkeilystä, perheen ja ystävien kanssa vietetystä ajasta, lukemisesta ja ihan vain olemisesta- myös sadepäivistä. Metsässä kului tunti jos toinenkin.

 

Roadtrip Kolin upeisiin maastoihin ja Punkaharjulle oli aivan ihana. Nautimme luonnon tarjoamista elämyksistä ja kokemuksista. Matkanteko vaelluksilla oli melko hidasta, sillä pysähtelimme milloin uimaan Pieliselle, milloin syömään mustikoita. Ja mikäs siinä, eihän meillä ollut kiire minnekään- ja sehän se lomassa on parasta.

 

 

 

Metsässä samoillessa vaivun helposti omiin ajatuksiini. Ipatin huipulla otetut kuvat veivät ajatukseni tavoitteisiin. Laskettelurinne näyttäytyi kuin matkana kohti tavoitetta. Se oli pitkä ja toisinaan melko jyrkkäkin. Yläilmoista otetussa kuvassa näytin pieneltä muurahaiselta polun alkutaipaleilla. Ja voi, kuinka kaunis matka tuonne tavoitteeseen olikaan. Harmittavan usein olemme vain niin kiinni siellä määränpäässä, että helposti unohdamme itse matkan kauneuden ja merkityksen.

 

MIKSI JOTKUT SAAVUTTAVAT TAVOITTEET? 

 

Ihmisluonto on helposti sellainen, että kun saamme idean ja asetamme tavoitteen, haluamme saavuttaa sen heti tässä ja nyt! Olemme niin intoa täynnä, että mikään ei tunnu olevan esteenä. Täysillä matkaan! Tunnistatko? Minä ainakin.

 

Jos laskettelurinnettä lähtee kapuamaan sprinttaamalla, hyytyy todennäköisesti hyvinkin pian. Matkanteon mielekkyys lopahtaa, huippu alkaa näyttämään todella kaukaiselta ja mieleen alkaa nousta ajatuksia en jaksa, en ole tarpeeksi hyvä, eihän tässä ole mitään järkeä. Sama on tavoitteiden tavoittelemisen kanssa, on huomattavasti mielekkäämpää lähteä maltilla liikkeelle, pienin suunnitelmallisin askelin. Päästää irti perfektionismista, vaativuudesta ja kriittisyydestä itseä kohtaan. Päästää irti vertailusta ja mitä muutkin ajattelevat ajatuksista. Luottaa omaan etenemiseen, vaikka se olisikin hieman hidasta. Eikö parempi ole kuitenkin edetä hitaasti ja varmasti kuin sprintaten ja keskeyttäen?

 

Sinnikkyys on elämän elämistä maratonina sprintin sijaan. – Angela Duckworth

 

Hyvin suunniteltu on kuin jo puoliksi tehty. GROW-malli on usein käytetty coaching-malli, joka ohjaa henkilöä kohti tavoitteita. Mallia voidaan mielestäni käyttää niin työelämässa, kuin muitakin tavoitteita asetettaessa.

 

G= goal eli tavoite. Mikä on tavoitteesi ja miksi?

R= reality eli nykytilanne. Missä ollaan nyt? Miltä nykytilanne näyttää?

O= options eli vaihtoehdot. Millaisia vaihtoehtoja sinulla on saavuttaa tavoite? Mitä se vaatii? Mitä olet valmis tekemään? Kuinka kauan siihen menee? Onko se realistinen? Näe tavoite toteutuneena ja katso taaksepäin. Miten se onnistui? Mitä teit? Mitä Opit? Mitä oivalsit?

W= way forward/will eli tahto ja tulevat askeleet.

 

 

 

MIKSI ASETTAA TAVOITTEITA? 

 

Tavoitteet ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita työkaluja, jotka auttavat kartoittamaan ja suunnittelemaan mielekästä tulevaisuutta. Onnellisuus syntyy siitä, että voimme tehdä itsellemme merkityksellisiä ja arvokkaita asioita, ja siksi yhtä tärkeää kuin itse tavoitteen saavuttaminen on kuljettu matka. Matkan merkitys on tärkeä, sillä juuri matkalla opimme, niin onnistumisien kuin epäonnistumisienkin kautta. Välillä mennään kevyesti rallatellen, mutta myös vaivannäkö on välttämätöntä matkalla kohti tavoitteen saavuttamista. Haasteetkin voi nähdä oppimismahdollisuutena.

 

Tavoitteiden pitäisi myös perustua arvoihin, ei toisin päin. Omista arvoistakin tulee totta vasta päivittäisten valintojen ja tekojen, mutta myös tekemättä jättämisten kautta. Parhaimmillaan intohimo tekemistä kohtaan ajaa eteenpäin, jota arvot ohjaavat ja jota taas tyytyväisyys tasapainottaa. Nykyhetkeenkin pitäisi pystyä olemaan tyytyväinen vaikkei tavoitetta vielä olisi saavutettukaan. On vaikea olla onnellinen tässä hetkessä, jos koko ajan tavoittelee jotain, mikä on tulevaisuudessa. Silloin moni asia matkan varrella saattaa jäädä huomaamatta. Matkasta nauttiminen on yhtä tärkeää kuin itse tavoite.

 

Be ready to change your goals, but never change your values. – Dalai Lama

 

Tavoitteita asettaessa onkin ihan ensimmäiseksi hyvä kysyä itseltään onko tavoite sisäinen (sellainen, mikä on itselleni merkityksellinen ja tärkeä) vai ulkoapäin tuleva? Silloin, kun tavoitteet ovat sisäisiä, linjassa omien arvojen kanssa ja kuvastavat omia intressejä, on niillä myös hyvinvointia edistävä vaikutus. Hyvin suunniteltu tavoite näyttää suuntaa ja antaa tekemiselle merkityksen. Tavoitteet lisäävät myös motivaatiota, parantaa keskittymistä ja antaa energiaa. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan ole yhtä kuin suorittaminen.

 

 

 

YLLÄTTÄVIÄ INSPIROIVIA KOHTAAMISIA- STORYTELLING

 

Se, mitä saat saavutettuasi tavoitteesi, ei ole yhtä tärkeää kuin se, mitä sinusta tulee, kun olet saavuttanut tavoitteesi. – Henry David Thoreau

 

Eipä sitä koskaan tiedä, millaisissa paikoissa tai tilanteissa ihmisiä tapaa. Enpä olisi uskonut, että keskustelu Kolin Span saunassa olisi saanut ajatukseni näin rullaamaan. Mielenkiinnolla nimittäin kuuntelimme ”mölkkyperheen” tarinaa tämän hyvin suomalaisen lajin pariin päätymisestä, ja mihin se on vuosien saatossa johtanut. Aluksi harrastus alkoi ”äidin pakottamana”, koska tiimistä uupui pelaajia. Lajiin syttyi kipinä ja into treenata seuraavan vuoden kilpailuihin. Harjoittelusta huolimatta kisat menivät aivan penkin alle. Siitä sisuuntuneena seuraavan vuoden kilpailuihin päätettiin treenata vielä kovempaa. Kilpailut menivät vieläkin huonommin.

 

Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen- sinnikkyys ja intohimo olivat niin vahvat, että se motivoi jatkamaan. Nyt 12 vuotta myöhemmin mölkkytiimi kertoi käyneensä kisailemassa useissa eri maissa. Vaatimattomuudesta huolimatta osasi rivien välistä lukea, että tavoitteet oli saavutettu useaan otteeseen. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut menestyminen, vaan yhdessä tekeminen ja yhdessä onnistuminen.

 

Tätä tarinaa olen miettinyt useasti kohtaamisen jälkeen, jotenkin todella inspiroivaa. Menestyminen voi tarkoittaa kaikille hyvin erilaisia asioita, siksikin on tärkeää seurata itselle merkityksellisiä asioita ja tavoitella niitä. Juhlistaa onnistumisia, ja pysähtyä ja kiittää ennen kuin syöksyy seuraavaan tavoitteeseen.

 

Mukavaa sunnuntaita sinulle!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

HIIHTÄJÄN NÄKÖINEN TÄTI


 

Juoksukevät on parhaimmillaan! Tykkään treenailla itsekseni, mutta kova ikävä on jo niin juoksuporukkaani kuin muita treeniystäviäni. Yhdessä treenatessa, kun saa liikkeen ohella vaihdettua muutkin kuulumiset. Yhteislenkki, sellaisen aion järjestää, kun tilanne rauhoittuu!

 

Tämän viikon kohokohtia ovat olleet lasten kanssa yhdessä vedetyt treenit- aivan parasta! Olemme käyneet juoksulenkillä, sauvarinteessä ja tehneet lihaskuntoa kodin ”kellarisalilla”. Poikkeustila on lähentänyt meitä entisestään ja olen nauttinut lisääntyneestä yhteisestä ajasta.

 

Torstaina kävimme pojan kanssa juoksulenkillä. Lenkki oli sovittu jo aamuksi, mutta räntä/loska/vesi/lumisateen takia siirsimme sen iltapäivään. Toinen taisi olla ihan vain iloinen pidemmistä yöunista, toinen taas aamu-uinnista. Parin kuukauden tauon jälkeen oli sopivan ”talvinen” keli aloittaa harrastus uudelleen. Pulahdus aamuisin on mukava tapa aloittaa niin työ kuin vapaapäivä. Olikin jo ikävä raikastavia uinteja.

 

Päivällä ilma selkeni ja hieman ennen kahta puimme lenkkivaatteet päälle. Lounas painoi vielä hieman vatsassa- tarvitsen yleensä vähintään parin tunnin sulattelun kevyemmänkin aterian ja lenkin väliin. Lenkkivaatteita pukiessa naureskelin vedet silmissä lasten kommentteja. Sä näytät ihan sellaiselta over the top hiihtäjä tädiltä. Et kai sä nyt noita aurinkolaseja laita.” Jos pikkulasten jutut saavat hymyn huulille, niin kyllä nämä nuorison jututkin huvittavat. Hyvin on muistissa omakin nuoruus ja se, kuinka kuvitteli elämän ja kaiken kivan loppuvan parikymppisenä. Kolmikymppisenä nyt viimeistään… kuinka väärässä sitä olikaan.

 

Suunnitelmissa, tai ainakin minun suunnitelmissa, oli juosta kevyt lenkki. Niin kuulemma pojankin, mutta enhän tajunnut, että se mikä pojalle on kevyt on itselleni jotain muuta. Toinen hyppeli kuin villivarsa kevätlaitumella, toinen puuskutti perässä. Hassua, miten omissa kuvitelmissaan on edelleen siinä uskossa, että kunto pysyy vähintäänkin samana, vaikka treenit vähenisi… On myös aika inhottavaa myöntää itselleen ettei ole enää samassa kunnossa kuin muutama vuosi sitten.

 

Sähän oot personal trainer, eikö sun nyt pitäis jaksaa? No juu, mutta enhän mä nyt kilpaurheilija ole eikä edes mun kohderyhmä ole ammattiurheilijat!

 

 

Hiihtäjän näköinen täti!

 

KEVÄT JA UUDET TAVOITTEET

 

Pojan juostessa ylämäkivetoa totesin itsekseni, että olo oli vähintäänkin kuin puuskuttavalla tädillä, hiihtäjän näköinen olen kai muutenkin. Toki vauhti oli omaan kuntotasooni nähden aivan liian kova, mutta tuntuma muistutti väliin jääneistä intervalleista. Joskus on hyviä päiviä, joskus huonoja, mutta nyt ei ollut kyse kummastakaan. Lisää monipuolisia ja kovempia treenejä, niitä tarvitaan.

 

Monipuolisuudesta muistutin nuorisoakin eilen sauvarinteessä. Siellä hiihtäjän näköinen täti oli nimittäin elementissään. Sauvarinteessä onkin kuntoa kehitetty jo 80-luvulta. Swinghillin laskettelurinne on yllättävän jyrkkä ja pitkä-  se sai kovakuntoisemmankin puuskuttamaan ja päästämään jopa muutamat ärräpäät. Äidin kunto ei sittenkään ole niin ”huono”. Sauvarinnetreeni onkin mitä parhain treenimuoto vahvistamaan kokonaisvaltaisesti etenkin jalkojen lihaksia. Ylämäissä sykkeet nousevat ja alamäissä laskevat. Mäkiä tarpoessa tyttärenkin mieli muuttui- sauvat eivät sittenkään olleet mummoille, vaan niistä sai apua ja lisätehoja ylävartaloon.

 

Ne lajit, mitä kehittää, ne vahvistuvat. Kehitystä ei tapahdu mukavuusalueella, vaan itseään haastamalla. En keksinyt vielä konkreettista tavoitetta, mitä kohti lähden harjoittelemaan, mutta ensimmäisenä askeleena on monipuolistaa viikoittaisia juoksulenkkejä- ottaa mukaan taas mäkivetoja, intervallitreenejä ja fartlek juoksuleikittelyä. Tehdä itselleni juoksuohjelma, sisältäen tietenkin myös liikkuvuusharjoitteita ja juoksua tukevaa lihaskuntoharjoittelua. Niin mukavaa kuin maisemien fiilistely onkin, niin jos haluaa kehittyä, ei jokainen lenkki voi olla vain fiilistelyä. Kaikella on aikansa ja paikkansa- nyt haluan juoksuun taas vauhtia! Kevät on juoksun ja uusien tavoitteiden aikaa.

 

Onko sinulla liikunnallisia tavoitteita? Jotain, mitä kohti treenaat?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

1 2 3 10

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto