Browsing tag: tavoitteet

TAPAHTUI YHDELLÄ UINTIRETKELLÄ…


 

Kirkas merivesi, niin kirkas, että voin nähdä pohjaan asti aina yksityiskohtia myöden. Uskomatonta, kuinka kirkas vesi voikaan olla. Tarkastelen pohjaa ja askel askeleelta astun syvemmälle veteen. Rakastan uimista, mutta ajatus kaloista ja kaikesta, mitä veden alla saattaa olla arveluttaa. Edessäni horisontissa siintää kuitenkin määränpääni, tavoitteeni, kaunis valkea uimaranta. Matka näyttäisi olevan helppo, olenhan tottunut uimaan monissa vesissä ja ennen kaikkea olen motivoitunut. Haluan uida rannalle, vaikka olisin helpommallakin päässyt kallioita pitkin kävellen.

 

Vesi tuntuu aluksi viileältä, mutta ennakkoluulottomasti ja täynnä intoa sukellan veden alle. Näin aamuvarhain olen koko rannan ainoa uimari- vain rantavahti näkyy valmistelevan tuoleja tulevia auringonottajia varten. Uin nautiskellen, mutta määrätietoisesti, veto vedolta, kohti tavoitettettani. Otan kiintopisteitä poijuista ja uin pisteeltä toiselle. Näen jo itseni tuolla kauniilla rannalla ihailemassa maisemaa.

 

Yhtäkkiä kirkas vesi on muuttunut Posidonia meriheinän takia hieman tummemmaksi enkä enää kunnolla erota, mitä on edessä. Aluksi ihmettelin ja jopa harmittelin tuota heinää, kunnes kuulin, että juurikin Posidonia meriheinän ansiosta vedet ovat Ibizalla ja Formenteralla poikkeuksellisen kirkkaat ja siksi kasvuston merkitys on koko ekosysteemille suuri.

 

Tunnen, kuinka jalka sotkeutuu inhottavasti merikasveihin. Hiljennän tahtia ja uin koiraa, jotta pystyn käsillä tunnustelemaan kalliot ja heinät. Itsesuojeluvaisto herää, en halua satuttaa itseäni. Limaiset heinät ällöttävät ja mieleen nousee muisto parin vuoden takaisesta meduusan poltosta. Alkumatkan into alkaa vaihtua inhotukseen ja epäuskoon. Matka ei tunnukaan enää lyhyeltä ja kyseenalaistan koko matkan tarkoitusta. Pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin? Vai jatkanko tämän epämukavan vaiheen ylitse? Miksi en vain kävellyt kallioita pitkin?

 

 

No niin, ryhdistäydy, ajattelen. Olenhan ennenkin uskaltanut mennä epämukavuusalueelleni ja kohdannut esteitä, ja aina olen päässyt niistä ylitse. Tiedän, että tämäkin on vain hetkellistä ja pian vesi edessä taas kirkasta ja selkeää. Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä, ja tiedostan, että vastaavia tilanteita voi olla vielä odotettavissa. Tämän onnistumisen jälkeen kuitenkin tiedän, että seuraavan esteen saapuessa olen taas hieman varmempi ja vahvempi.

 

En anna esteiden tulla tavoitteeni tielle, sillä uskon, että niilläkin on tarkoituksensa. Joskus esteiden tehtävänä on hiljentää vauhtia tai tarkistaa reitin suuntaa, varmistaa ehkä, että valintani vievät kohti tavoitetta ja, että olen edelleen haluamallani reitillä. Rohkeutta on kohdata esteet ja niistäkin huolimatta jatkaa matkaa, vaikka vauhti hieman hiljentyisikin. Tiedän, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni, jos vain aidosti HALUAN ja uskon siihen.

 

Muutaman kirkkaan (mukavan) ja tummemman (ei niin mukavan) kohdan jälkeen eteeni avautuu upea valkokivinen hiekkaranta, kirkastakin kirkkaampi merivesi ja kalliot luolineen. Kahlaan rantaan ja riemuitsen ilosta- pääsin perille esteistä huolimatta. Ilon ja vapauden tunne valtaavat mielen ja se kantaa pitkälle eteenpäin, ehkä pidemmälle kuin uskoisinkaan. Pääsin tavoitteeseeni- osasin nauttia matkasta enkä antanut omien pelkojen olla esteenä, sillä lopultahan tavoitteissa on kyse kuljetusta matkasta.

 

 

 

Kyse oli vain yhdestä aamuisesta uintimatkastani, mutta juuri siinä uidessa oivalsin, että samoja kristallin kirkkaita vesiä ja epämukavia hetkiä ja vastoinkäymisiä kohtaamme elämässä olipa kyseessä sitten, mikä tahansa tavoite tai vaikkapa halu muutokseen. Jos oikeasti haluat sitä, mitä olet tavoittelemassa, onnistut varmasti. Usko itseesi niinä vaikeimpinakin hetkinä, älä luovuta, äläkä anna esteiden ja omien pelkojesi olla unelmiesi esteenä, sillä sinä pystyt <3

 

P.S Onneksi huomasin meduusat ja merisiilet vasta uintimatkan jälkeen!  

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Facebookissa OnTheGo 

 

Heidi xoxo

KEVÄT FIILIKSISSÄ & JUOKSUKUULUMISIA


 

 

Juoksu on ehkäpä kävelyn ohella yksi helpoimmista kestävyyskunnon kohottajista. Helppoja siis siinä mielessä, että ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Lenkkarit voit vetäistä jalkaan, koska haluaa ja missä tahansa. Näin reissaajan näkökulmasta treenit eivät jää väliin matkoillakaan. Päinvastoin, matkoista saa vieläkin enemmän irti katuja pitkin juostessa. Usein yllätyn, kuinka tutuiksikin luulemistani paikoista onnistun löytämään aina jotain uutta. Ensimmäisellä lenkilläni täällä Lontoossa löysin itseni kesken lenkin pari viikkoisten kilien, lampaiden ja laamojen keskeltä! Sain ottaa kilin oikein syliinkin, ei tapahdu aivan joka lenkillä!

 

Tämän vuoden puolella on juoksulenkkejä Movescountiin kertynyt vain muutamia, mutta mitä lähemmäksi kevättä ja kesää mennään, sitä enemmän on juoksulenkkejä odotettavissa. Vähäisistä juoksulenkeistä huolimatta huomaan ettei juoksukunto ole kadonnut minnekään, kiitos hiihtolenkkien. On se vain mahtavaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, joita voimme hyödyntää liikkumisessakin. Hiihtotavoitteeni ei tänä vuonna tainnut tulla täyteen, vaikka alkuvuosi näyttikin lupaavalta. Viikonlopuille osui kuitenkin niin paljon töitä, matkoja ja muita juttuja, etten ehtinyt ladulle aivan niin paljon kuin oli tavoitteenani. Eikä tuo haittaa, uusia talvia ja hiihtolenkkejä tulee vielä paljon. Pääasia, kunhan liike ei lopu 😉

 

 

Tämän vuoden urheilutavoitteeni siintää Italiassa, Aostanlaaksossa, jonne lähden Alppimentorien mukana heinä-elokuun vaihteessa. Pari yhteislenkkiä on jo takana, ja jokaisen tapaamisen jälkeen aina askeleen lähempänä koitosta. Treeneissä juoksemme pitkin Nuuksion polkuja, mutta pääasiassa tunkkaamme mäkiä kävellen ylös ja juosten alas. Apuna ovat sauvat, jotka helpottavat huomattavasti etenkin jyrkemmissä nousuissa. Onneksi meillä on nämä yhteistreenit, sillä vastaavia tuskin tulisi yksin tehtyä. Kaikenlisäksi Janne tuntee polut kuin omat taskunsa- itse olen tuolla metsissä aivan ulkona kartalta 😀

 

Näin pitkäkestoisen tavoitteen takia ei yksin riitä, että pidemmät treenit tulee vedettyä vain tapaamisissa, myös omissa treeneissä on keskityttävä pitkäkestoisiin harjoituksiin ja etenkin nousumetrien keräämiseen. Talven takia jäähyllä olleet sauvarinnetreenit tulevat pian taas osaksi harjoitteluani, samoin kuin polkujuoksu. Toukokuisen välitavoitteeni, Helsinki City Run:n takia, tulen toki juoksemaan myös asvaltilla. Viimeisestä puolikkaastani onkin vierähtänyt jo aikaa, jopa kaksi vuotta!

 

Lontoon kevät ja vuorivaellus ovat saaneet juoksumotivaationi nosteeseen, vaikka eilen Helsinkiin laskeutuessa kauhistelin rännän ja lumen sekaista säätä. Minne katosi se aurinko ja jo melkein kuivat asvaltit? Olen jo täysin valmis uudelleen heräilevään luontoon, aurinkoon ja shortsikeleihin, vaikka se tarkoittaisikin hiihtokauden loppua.

 

 

Tällä viikolla vietetään jo neljättä vuosittaista Suunto World Vertical- viikkoa. Jos viime lauantaiset tunkkaus nousumetrit laskettaisiin mukaan, olisi tällä viikolla kasassa jo reippaasti yli 1000 nousumetriä. Paikka, missä poikani asuu on hyvin mäkinen ja tutulta Bread and cheese lane:lta löytyikin oikein kunnon mäet; toinen oli jopa 700metriä ja toinenkin melkein 400 metriä pitkä. Alkuverryttelyn, kevyen 10 minuutin hölkän ja liikkuvuusharjoitteiden jälkeen, juoksin molemmat mäet kolmeen kertaan rennon reippaasti ylös ja kevyesti hölkötellen alas.

 

Mäkitreenit ovat haastavia ja monesti ylöspäin juostessa käy mielessä ajatus ”tämä on sitten viimeinen”, mutta alaspäin rullaillessa ja sykkeiden laskiessa päätän kuitenkin usein ”no, kerran vielä!”.  Tykkään haasteista ja haastavista treeneistä, itsensä ylittämisestä ja niiden tuomista onnistumisen fiiliksistä.

 

Juuri nyt iloitsenkin tulevasta vuorivaelluksesta ja siitä, että muutaman vuoden tauon jälkeen minulla on taas urheilullinen tavoite. Tavoite, jossa ei mitata aikaa, mutta kestävyyttä ja henkistä kanttia sitäkin enemmän. Uskon, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta jaksan kyllä, mutta mitä paremmin olen koetukseen valmistautunut ja mitä enemmän on lajinomaista treeniä alla, sitä kevyemmät ovat askeleet vuorilla ohuemmassa ilmassa ja sitä nautinnollisempaa tulee matkanteko olemaan.

 

Onko sinulla urheilullisia tavoitteita tälle vuodelle? Oletko suunnitellut, miten pääset tavoitteeseesi? Onhan sinulla seurannassasi jo Instagram- tilini @heidionthego? Siellä jaan mm. treenivideoita ja kaikkea, mitä inspiroivaa teille arjestani ja matkoiltani keksinkään. Juuri nyt siellä on menossa Naistenpäivän kunniaksi arvonta. Oikein ihanaa Naistenpäivää kaikille meille upeille naisille <3

 

Heidi xoxo

About me


Olen Heidi, 37-vuotias personal trainer ja hyvinvointivalmentaja, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Kirjoitan ilon ja positiivisuuden kautta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista- ennen kaikkea liikunnasta, motivaatiosta ja terveellisestä ravinnosta, mutta myös kauneudesta, matkustamisesta sekä kaikesta, mikä tuottaa iloa!

Ota yhteyttä [email protected]
Instagram @heidionthego

www.fitandfeelgood.com

Instagram @heidionthego

Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram
Instagram

Arkisto