Aamupalalla birchermysliä macalla, omenaa, banaania ja saksanpähkinöitä, sekä tuorepuristettua punajuuriporkkanamehua + kahvi <3 

 

 

Joogaviikonloppu on takana ja aika suunnata takaisin kotiin. Paluu arkeen tapahtuu samalla hetkellä, kun laskeudun Helsinki- Vantaalle, sillä siitä suuntaankin suoraan töiden pariin. En olisi itsekään uskonut, että sanoisin näin, mutta nyt tuntuu siltä, että matkustaminen riittää hetkeksi. Mukava olla taas hetki paikallaan. Suurkaupungin hälinässä, ja etenkin ruuhkaisissa metroissa matkalaukun kanssa viilettämisen vastapainoksi, kaipaan nyt metsää ja viikonloppuja ilman ohjelmaa- vaikka samaan hengenvetoon täytyykin todeta, että kuluneena viikonloppuna olen levännyt ja ennen kaikkea nukkunut todella hyvin. Uskon, että etenkin lauantainen rauhoittava ja maadoittavan lempeä jooga oli juuri se, mitä tarvitsin.

DAY 1: GOING DEEPER

Odotukseni ensimmäiselle päivälle oli ehkä hieman erilainen, enemmän dynaamista liikettä, mutta itse asiassa juurikin paluu alkujuurille eli joogan peruselementteihin oli juuri se, mitä kehoni todella kaipasi- maadoittumista, rauhoittumista, mielen tyhjentämistä, syvään hengittämistä. Se, mitä mieli haluaa ei aina ole yhteydessä sen kanssa, mitä mieli ja keho oikeasti kaipaavat. Meditointi ja pysähtyminen ovatkin varmasti meille monelle juuri se haastavampi juttu. Viisi minuuttiakin voi olla monelle mahdoton tehtävä. Miten tyhjentää mieli ja olla ajattelematta mitään? Ja, kun “yrittää” olla ajattelematta mitään, huomaa, että väkisinkin mieli vaeltaa sinne sun tänne… Itse olen huomannut, että hengitykseen keskittyminen auttaa “huijaamaan” mieltä, ja pikku hiljaa mieli hiljenee.

“You should sit in meditation for 20 minutes a day, unless you’re too busy then you should sit for an hour.” Old Zen saying

Moni saattaa myös yllättyä, tai ehkä jopa pelästyä sitä, millaisia tuntemuksia hiljentyminen tai ylipäätään oman kehon tunteminen saattaa meissä aiheuttaa. Se saattaa herkistää ja nostaa pintaan sellaisiakin tunteita, jotka on ehkä jopa vuosia halunnut peitellä suojakuoren alle, tai joita ei välttämättä edes halua kohdata.

Ystäväni Skye. Tapasimme 10 vuotta sitten Godfrin joogaohjaaja-koulutuksessa täällä Lontoossa- tuntuu kuin se olisi ollut aivan vasta! Siitä lähtien olemme pitäneet yhtä, vaikka elämä onkin vienyt eri kaupunkeihin ja maihin.

Päivän teema, “Going Deeper”, ei siis tarkoitakaan haastavampiin asanoihin siirtymistä, vaan enemmänkin pinnallisista asioista irti päästämistä. Vasta sen kautta pääsemme syvemmälle, opimme enemmän itsestämme sekä opimme olemaan avoimempia ja vastaanottavaisempia myös toisia kohtaan.

Koko aamupäivän ajan, 3 tuntia, toistimme samoja muutaman asanan liikesarjoja. Aluksi mieleen nousi kaikenlaisia ajatuksia- aina kyllästymistä saman sarjan jatkuvaan toistamiseen, mutta toisaalta taas toistamisen myötä mieli tyhjentyi kaikesta muusta, ja lopulta tuntui, että aika menikin kuin siivillä. Joogaharjoittelun ei siis olekaan tarkoitus olla voimaharjoittelua, vaikka se joskus siltä saattaa tuntuakin, vaan enemmänkin pehmeyden kautta tekemistä, oman kehon kuuntelemista- mielen ja kehon harmonista yhteistyötä. Siksi jooga onkin mielestäni hyvä väylä opetella kuuntelemaan omaa kehoa.

Opettajamme, Godfrey Devereux, on hyvin tarkka sanoissaan ja ohjauksessaan, ja vain harvoin itse edes näyttää liikesarjoja. Toistoja, toistoja ja toistoja. Ennen hyvää pohjaa ja kehon tuntemusta on turha siirtyä haastavampiin asanoihin vain siksi, että ne ehkä näyttävät “hienoilta”. Miksi jotain tehdään ja miltä se kehossa tuntuu?

“Remember, it doesn’t matter how deep into a posture you go, what does matter is who you are when you get there.” 

Lounasta Otto Lenghissä. Aivan ihana salaattibuffet, josta sai valita 2-3 vaihtoehtoa + lihan tai kalan. Oma valintani oli bataattia jugurttikastikkeella sekä punajuuri/omena/porkkana/pähkinäsalaatti lohifileen kanssa 🙂 Jälkiruuat näyttivät taivaallisen hyviltä ja illaksi ostimmekin juustokakkua ja suklaafondanttia. 

Lounaan jälkeinen iltapäivän harjoitus, Intimacy- the full spectrum of a pleasure, tuli ehkä hieman yllätyksenä 😀 Hieman ehkä loksahti suu auki iltapäivän teeman selvitessä, mutta kyse oli enemmänkin kehonkuvasta ja siitä, kuinka olemme kaikki täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme.  

Päivän jälkeen olin niin väsynyt, että melkein kaaduin sänkyyn- ja nukuin koko yön kertaakaan heräämättä.

DAY 2: The Integrating Praxis of Dynamic Yoga

Lauantain meditatiivisemman päivän jälkeen olo oli mukavan levännyt, mutta emme hieman erilaisemman iltapäivän harjoituksen jälkeen oikein osanneet arvata, millainen päivä sunnuntaina oli edessä. Nimestä päätellen enemmän dynaamista liikettä, ja päivä todellakin osoittautui huomattavasti lauantaita fyysisemmäksi. Edelleenkin paljon toistoja ja ensimmäisen kolmen tunnin ajan teimmekin vain neljää Suryanamaskar- variaatiota. Harjoituksen jälkeen etenkin selkä ja takareidet tuntuivat huomattavasti vetreämmiltä.

Sunnuntaina veimme perusliikkeitä jo hieman pidemmälle.

Iltapäivällä jatkoimme siitä, mihin aamupäivällä jäimme, mutta siirryimme myös taaksetaivutuksiin ja erilaisiin lattialla tehtäviin variaatioihin. Ihana tunne, kun keho tuntuu samanaikaisesti vahvalta, mutta myös hyvin levänneeltä.

Sunnuntailounaana Skyen tekemää kasvisriisi-sekoitusta grillatun halloumin ja salaatin kanssa. Tämän reseptin tulen jakamaan teillekin- aivan superhyvää! 

Paljon sain taas irti tästäkin viikonlopusta, ja mikä parasta, niin molemmat päivät olivat täysin erilaisia. Tykkään käydä erilaisissa koulutuksissa, sillä jokaisesta oppii aina jotakin uutta (eikä vanhan kertaaminenkaan ole ollenkaan pahitteeksi). Samalla saa vahvistusta myös omalle valitsemalleen polulle ja omalle tekemiselle, löytää ne itselleen sopivimmat jutut. Avoimuus, mutta toisaalta myös kyseenalaistaminen ovat mielestäni molemmat tärkeitä asioita.

Wellness is a journey, not a destination. 

Nyt kohti metroa ja lentokenttää! Reipasta uutta viikkoa kaikille 🙂

Heidi xoxo