Helsinki Half Marathon ja ajatuksia juoksusta

mennessä | kesä 7, 2015 | HHM, Hyvinvointi, Juoksu, Juoksutapahtuma, Lifestyle, Luokittelematon, maraton, puoli maraton, Treeni, Treenit, Uncategorized | 10 Kommentit

 

 

Oikein hyvää huomenta. Tässä nautiskelen aamupalaa terassilla auringonpaisteessa, suunnittelen tulevaa viikkoa ja mietiskelen eilistä puoli maratonia ja juoksua ylipäätään. Tuntuu, että koko eilinen päivä oli ohitse yhdessä hujauksessa. Iltalehden blogistani onkin voinut jo lukea eilisistä fiiliksistäni 🙂

 

Aamuvirkkuna nautin juoksusta juurikin aamutuimaan ja oli mukava, kun jäi paljon aikaa tehdä muitakin juttuja juoksun jälkeen. Iltapäivän tapahtumissa, kun koko päivä on vain yhtä odottamista. Ruokailujenkin suhteenkin on paljon haasteellisempaa. Nyt ennen juoksua söin vain hiilihydrattipitoisen smoothien ja join kahvia. Banaani-mango-medjool taateli- mantelimaitocombo oli muuten oikein herkullinen! Samanlaisen pohjan tein tämän aamuiselle chiavanukkaallekin 🙂

 

Juoksu kulki oikein mukavasti, pienistä aiempien viikkojen vastoinkäymisistä huolimatta. Lähdin liikkeelle 5min/km vauhtia joka tuntui mukavalta alusta alkaen. Ajatuksena oli juosta rennon reippaasti, ei verenmaku suussa. Vimeisestä puolikkaasta, kun on vierähtänyt jo reilut kaksi vuotta! Lopussa pystyin jopa kiristämään vauhtia, niin että loppuaika jäi alle 1.45:n, joka oli salainen toiveeni. Ihana päivä ja aurinkokin helli meitä juoksijoita 🙂

 

kuva 3

 

Olen saanut paljon toivomuksia kirjoittaa enemmänkin juoksusta ja omista tavoitteistani, mutta viime vuoden aikana, jalan rasitusmurtumasta toipuessa, on suhtautumiseni myös juoksuun ja juoksutavoitteisiini muuttunut. Aiemmin treenasin, jotta pystyin juoksemaan kovempaa, rikkomaan ennätyksiä ja tulemaan vieläkin enemmän ulos sieltä mukavuusalueelta. Rakastin sitä fiilistä, jonka sain rankan treenin jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin enemmänkin siltä, että haluan juosta fiiliksen mukaan ja omia rajoja kunnioittaen. Suorittajaluonteella, kun herkästi sokaistuu oman kehon kuuntelemiselta. Ja näin pitkän tauon jälkeen olen ylipäätään onnellinen, että voin juosta näinkin paljon. Toki edelleenkin teen koviakin treenejä ja välillä ollaan kaukana sieltä mukavuusalueelta, mutta ajalliset tavoitteet olen ainakin hetkellisesti unohtanut. Tärkeintä on löytää ja pitää se sopiva balanssi- ihan kaikessa mitä ikinä tekeekin! Liikkumisen tärkeys, kun on kuitenkin terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen- ei oman kehon rikkominen.

 

Helposti sitä kuitenkin haluaisi mennä totuttujen kaavojen mukaan, ja välillä kieltämättä onkin hankalaa löytää sitä sopivaa balanssia töiden ja omien treenien välille. Olen aina ollut liikunnallinen ja tottunut treenaamaan useita tunteja viikossa, jo ihan pienestä pitäen. Aiemmin pystyinkin treenaamaan tunteja lähes päivittäin, mutta nyt töiden koko ajan lisääntyessä, on kiinnitettävä enemmän ja enemmän huomiota palautumiseen ja jaksamiseen. Sopivan balanssin löytäminen ei aina ole helppoa, mutta keho kyllä kertoo, jos vauhti alkaa olla liian kova. Jokainen viikko on erilainen ja kiireisemmillä työviikoilla jätänkin omat treenit automaattisesti vähemmälle. Silloin jätän esimerkiksi lihaskuntotreenit vähemmälle ja keskityn enemmän monipuolisiin juoksulenkkeihin sekä kehonhuoltoon. Juoksu onkin parasta ajatusten tuuletusta- meditaatiota liikkeessä. Siitä ja luonnosta saan aivan valtavasti energiaa. Mikään ei voita juoksulenkkiä metsän siimeksessä. Helposti sopivan tasapainon löytäminen ei ole tullut, mutta onneksi kaikista vastoinkäymisistä oppii aina jotakin- vaikkei se juuri sillä hetkellä siltä tunnukaan.

 

Jalan vaivat alkoivat siis jo oikeastaan vuonna 2009, jolloin aloin treenata NYC:n maratonia varten. Näin jälkikäteen on tietenkin helppo nähdä syyt ja seuraukset, jotka kiireen ja stressin alaisena usein jätetään huomaamatta. Kehoni oli jatkuvassa stressitilassa, ei ainoastaan treenin vaan koko sen hetkisen elämäntilanteen takia. Samaan aikaan PT-koulutuksen kanssa treenasin maratonille ja kaiken kukkuraksi mieheni joutui työn takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Jäin yksin lasten kanssa koulujen takia vanhalle paikkakunnalle, sillä siirto oli kuitenkin vain hetkellinen. Puolen vuoden ajan kävin viikot koulua aamusta iltaan, tein omat treenit aamuviideltä ja lähes joka perjantai ajoin tai matkustimme lasten kanssa junalla reilut 4 tuntia mieheni luokse- sunnuntai-iltana sama rumba toiseen suuntaan. Onneksi sain äidiltäni apua lasten kanssa, muuten arjen rumba oman ja lasten koulujen kanssa olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Asuimme tuolloin siis Englannissa.

 

Kova treenaaminen vain toi kuitenkin lisää stressiä jo muutenkin rasittuneeseen kehoon ja kortisolitasot huitelivat varmasti pilvissä. Juoksukunto oli kova, mutta Nycin maratonin juoksinkin sitten murtuneella sääriluulla (tätä en tosin tiennyt vielä siinä vaihessa, vaan luulin kipua vain lihassäryksi). Juoksin koko maratonin kipulääkkeiden avulla huippuaikaan 3.40, mutta maalissa en pystynyt kävelemään enää askeltakaan… :/ Jalkaa ei hoidettu silloin kunnolla kuntoon ja uskonkin, että kaikki vaivani ovat seurausta tästä.

 

Rankan vuoden jälkeen päätimme ettei enää koskaan asuta näin erillään, mutta reilun vuoden päästä sama tilanne uusiutui ja asuin puoli vuotta lasten kanssa yksin Amsterdamissa. Siellä en tehnyt töitä, mutta oli haastavaa asua yksin vieraassa maassa ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Miehen asuessa jenkeissä ei edes viikonloppumatkat olleet mahdollisia. Juoksu oli henkireikäni, vaikka samalla se kääntyikin itseään vastaan. Nyt hengästyttää jo ihan tätä kirjoittaessa… Stressin alaisena suosittelen siis, kokemuksen rintaäänellä, suosimaan kevyttä liikuntaa, joka alentaa stressitasoja! Nuorena keho kestää paljon, mutta pidemmän päälle stressin seurakset eivät ole niin ruusuiset, vaan se sekoittaa koko kehon ja pahimmassa tilanteessa aiheuttaa muita sairauksia. Tavoitteet kannustavat ja motivoivat eteenpäin, mutta muista suhteuttaa niihin myös sen hetkinen elämäntilanne.

 

 

 

Heidi xx

 

10 Kommentit

  1. sara

    Pakko kysyä! Onko sulla ikinä ollut mitään lihasnykimisiä tai elohiiriä, kun oot juossut ja liikkunut paljon? Ja lisäksi stressiä? Mulla on nimittäin alkanu olemaan! Ja pelkään järkyttävästi et joku vakava tauti. Oon kyllä käynyt lääkärillä ja hän teki tutkimuksia ja sanoi että olisin terve. Mulla on stressiä kyllä asiasta ja ne oireet alko sen jälkeen kun aloin juoksemaan enemmän kuin ennen. En mielestäni edes mitenkään hirveen paljon verrattuna joihinkin muihin ihmisiin, mutta jos itseen vertaan niin enemmän kuin ennen. Nyt oon yrittänyt ottaa rauhallisesti ja venytellä paljon.. Ja ne on vähän vähentynytkin. Mut vielä on elohiiriä välillä sielä sun täällä. 🙁 Oon lukenut, että monilla on stressin aikaan myös ollut niitä. Ja joillakin liikunnan jälkeen.

    Vastaa
    • Heidi

      Moikka Sara,
      Elohiiriä ei ole ollut kuin silloin tällöin- en edes muista koska! Suonenvetoa joskus aiemmin jalkapohjissa tai pohkeessa, mutta magnesium on auttanut tähän. Stressiä on varmasti ollut juuri tuolloin, kun asuttiin ulkomailla ja vielä miehen kanssa eri paikoissa, vaikken sitä silloin tietoisesti stressiksi kokenutkaan. Kaikkeen tottuu pikku hiljaa ja nyt vasta huomaan, kuinka olen ”rauhoittunut” eikä tarvitse koko ajan sinkoilla paikasta toiseen.

      Kuvaamasi oireet tuskin ovat vielä vakavia, mutta kannattaa käydä lääkärillä, jos se itseä vaivaa. Liikkumista, etenkin juoksemista kannattaa lisätä pikku hiljaa, ettei tule esimerkiksi rasitusmurtumia. Liikkumisen kanssa muutenkin kannattaa ottaa rennommin, ettet pian vahingossa joudu ylikuntoon. Ja ennenkaikkea liiku niin, että se on kivaa!

      Terkuin Heidi

      Vastaa
  2. ingrid

    Kyllä oli taas hyvää asiaa!!!! Juuri silloin kun on muutenkin rasittunut kannattaa tosiaan miettiä minkä tehoista lilkuntaa keho tarvitsee…

    Vastaa
    • Heidi

      Kiitos Ingrid,
      Todellakin! Monesti yritetään stressin päälle vetää vielä kovaa treeniä, joka vain entisestään nostaa kortisolitasoja. Kova treeni on myös keholle stressitila ja siksi tosiaan olisi suositeltavampaa tehdä kevyempiä treenejä.

      Aurinkoista viikkoa!
      Heidi

      Vastaa
  3. Kaisu

    Täyttä asiaa puhut! Itsekin kovana suorittajaluonteena olen välillä joutunut pakottaminen itseni kuuntelemaan kehoani. Juoksu on aina ollut oma intohimoni, ja onhan se toisaalta mahtavaa parannella omia aikoja, vaikka jossain ne omat rajat ja fysiikka tulee vastaan. Mahtava puolikkaan aika tuo alle 1.45 :)!

    Vastaa
    • Heidi

      Kiitos Kaisu,
      Ihan mukavasti tosiaan meni juoksu ja kyllä sitä vähemmälläkin treenillä pärjää- tai sitten laatu korvaa määrän 😉 Juoksemaan lähteminen on vain niin helppoa, kun voi suoraan pinkaista ovesta ulos. Se on treenin ohella myös niin terapeuttista. Huonompikin päivä muuttuu lenkin aikana valoisemmaksi. Täytyy vain muistaa kohtuus ja riittävästi lepopäiviä.

      Mukavia lenkkejä 🙂
      Heidi

      Vastaa
  4. Laura

    Kiitos tästä, Heidi! Tuo balanssin löytäminen on niin tärkeää! Olin juuri viikon lomalla; nautin ja latasin akkuja – ja nyt onkin mahtava palata lenkkien pariin. Joskus nuorempana oli PAKKO treenata hullun lailla, huvitti tai ei, mutta nyt urheilen hyvänolon vuoksi.

    Vastaa
    • Heidi

      Moikka Laura,
      Balanssin löytäminen on niin tärkeää, mutta välillä niin kovin vaikeaa! Siinä mielessä treenipäiväkirjan pitäminen voisi olla ihan suositeltavaa. Itse merkkaan treenit kalenteriin ylös ja juoksulenkkejä saa viikossa olla max.4 ja täysin lepopäiviä ainakin yksi.
      Minulla oli myös nuorempana taipumusta ylitreenaamiseen, mutta onneksi iän myötä olen oppinut olemaan hieman rennompi itselleni, eikä välistä jäänyt lenkki todellakaan ole katastrofi. Liikunta on vain yksi osa hyvinvointia- yhtä tärkeää ovat myös tasapainoinen ruokavalio (kaikkea kohtuudella) ja ihmissuhteet 🙂

      Aurinkoista viikkoa 🙂
      Heidi

      Vastaa
  5. Heidi

    Tosi hyvä kirjoitus ja paljon asiaa, kiitos! Paljon olen just näitä samoja juttuja itsekin miettinyt.

    Vastaa
    • Heidi

      Kiva kuulla Heidi, kiitos 🙂

      Aurinkoisin terveisin Heidi

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *