Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Bodom Trail lähestyy

 

FullSizeRender FullSizeRender

Huh, kylläpä on aika taas mennyt nopeasti- Bodom Trail nimittäin juostaan JO tulevana torstaina! Juoksulenkit ovat edelleen olleet hyvin satunnaisia, mutta onneksi alla on kuitenkin muutama pidempikin lenkki. Yllätyksenä tuli myös sekin, että Bodomilla voit juosta halutessasi joko 12km tai 21 kilometriä, ja matkan voit päättää vasta juoksun aikana. Eli jos juoksu tuntuu tahmealta, voi 12kilometrin kohdalla juosta suoraan maaliin, tai toisaalta, jos juoksu kulkee, voit jatkaa viimeiselle 9 kilometrin kierrokselle. Aika huippua! Itsekin aion mennä fiiliksen mukaan.

Tuntumaa erilaisista alustoista olen hakenut hieman Laajalahden ympäri kiertävältä reitiltä, josta löytyvät mm. nämä yllä olevassa kuvassa olevat pitkospuut. Aivan ihana ja rauhallinen reitti. Vaihteleva alusta, vaikkei nyt polkujuoksusta kuitenkaan voida puhua. Mukava kuitenkin juosta luonnon keskellä ilman liikenteen hälinää.

Polkuja ei kuitenkaan tarvitsisi kovinkaan kauaksi lähteä hakemaan, sillä jo ihan Keskuspuistossa pääsee hyvään metsäfiilikseen. Pitäisikin useammin poiketa tutuilta reiteiltä erilaisiin maastoihin. Nuuksioonkin olisi kiva lähteä pitkästä aikaa.

 

IMG_1665 IMG_1097

 

Muutama viikko sitten juoksin pitkin Keskuspuiston metsiä, kun osallistuin Partioaitan ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämään polkujuoksutapahtumaan. Yhteislenkin ohella oli juoksijoilla mahdollisuus testailla Suunnon sykemittarieta ja Salomonin juurikin polkujuoksuun tarkoitettuja tossuja. Vuosia juoksin metsässä ihan peruslenkkarilla, mutta kyllä kieltämättä on suuri ero laittaa jalkaan oikein kunnon pitopohjaiset polkujuoksuun tarkoitetut tossut- uskaltaa paljon rohkeammin juosta liukkaammallakin alustalla. Lenkillä testasin kuvassa olevaa Salomonin S-lab speed tossua, ja omassa jalassani se tuntui sopivan napakalta (hieman kapeampi lesti), mutta kuitenkin kevyeltä, sillä muutenkin juoksen kevyellä tossulla.

 

Heidi xoxo

Sunny Side- juoksufiiliksiä!

IMG_1080 IMG_1086 IMG_1087 IMG_1085

Suosikkipaikkani Seurasaaressa

 

Olipa mahtava fiilis vetäistä eilen juoksutossut jalkaan, lähes muutaman viikon treenitauon jälkeen. Aurinko tekee ihmeitä ja saan tossun tuntumaan kevyeltä, vaikka hyvin rennosti vielä hölköttelinkin Seurasaaressa ja pitkin Munkkiniemen rantoja. Niin kaunista <3

Lenkin aikana tajusin, että koko alkuvuosi on mennyt niin vauhdilla töiden ja opiskelujen parissa, etten ole vieläkään ilmoittautunut yhteenkään juoksutapahtumaan. Tuntuu hassulta, kun muina vuosina on tähän aikaan kalenterissa ollut jo vaikka mitä tapahtumia. Oma treenaaminen on kuitenkin, tammikuun tasotestin lupaavista tuloksistakin huolimatta, jäänyt sinne mustatuntuu-pohjalle ja nyt flunssakin verotti muutaman viikon. Juoksufiilis ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään, vaikka sen kummempia tavoitteita en ole itselleni asettanutkaan. Nyt tuntuu hyvältä juosta vähän leppoisammin ja ehkä innostus kovempaankin treenaamiseen syttyy tässä kesän lähestyessä.

Tavoitteita on tietenkin hyvä olla, jos haluaa esimerkiksi seurata omaa kehitystä ja joillekin ne voivat toimia hyvinä motivaattoreina- tällä hetkellä en itse kaipaa kumpaakaan. Aurinko ja treenin jälkeinen hyvä olo toimivat erinomaisina motivaattoreina. Mutta älä koskaan sano ei koskaan… ei voi tietää, jos vaikka kesän myötä innostun asettamaan itselleni tavoitteitakin. Nyt kuitenkin tuntuu hyvältä mennä näin 🙂

Ja olen muuten työssäni ja ihmisiä tavatessa huomannut, että moni ”pelkää” osallistumista tapahtumiin. Riittääkö oma kunto, mitäs jos kaikki juoksevat kovaa tai ovat treenanneet paljon enemmän jne. ovat yleisimpiä huolen aiheita. Antaisinkin kaikille vinkiksi, että aivan turha pelätä! Tapahtumat ovat kivoja ja innostavia juttuja, ja kaikki voivat tulla niihin juuri sellaisina kuin ovat. Tuskin kukaan, tai ainakin hyvin harva, lähtee niihin kilpailemaan muita kuin itseään vastaan. Aloittelijan kannattaa muistaa myös, ettei ajalla ole mitään merkitystä- kunhan nauttii juoksusta, sekä itse tapahtumasta ja sen fiiliksestä. Jos olet vasta aloittanut juoksuharrastuksen, suosittelen aloittamaan lyhemmistä matkoista, kuten esimerkiksi Naisten Kympistä ja pikku hiljaa halutessa kasvattaa matkaa. Rohkeasti vain mukaan!

Nyt kuitenkin tuumasta toimeen ja Elinan innoittamana ilmoittauduin heti aamutuimaan Bodom Trailille, joka juostaan Helatorstaina 5.5. Matkavaihtoehtoja on joko 12km tai 21km, ja me tietenkin juostaan se pidempi matka 🙂 Taidanpa tästä laittaa samantien ilmoittautumisen vetämään HHM:lle, aamutapahtumat, kun sopivat aamuvirkulle paremmin 🙂

 

Alla muutama kevään/kesän tulevista juoksutapahtumista…

Vantaa Trail (10, 21km) 23.4

Helsinki Spring Marathon (10 ja 21km) 24.4

Helsinki Central Park 5 ja 10 K (30.4)

Sandis Trail- Suljetun saaren kilpailu 7 ja 14km (7.5)

Helsinki City Run 21km (14.5)

Helsinki Half Marathon 11.6

Tapiolajuoksu 5, 10 ja 21km (11.6)

Helsinki Trail run 10 ja 21 km (2.7)

 

Heidi xoxo

Expand Your Playground

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Viime viikonlopulla juoksin pitkikseni Theobalds Parkin ympärystössä, Hertfordshiressa, missä yövyimme Lontoon reisulla ensimmäistä yötä lukuunottamatta. En tuntenut aluetta entuudestaan, eikä itseasissa tainnut tuntea hotellin henkilökuntakaan 😀 Yritin respasta kysellä alueen karttoja tai lenkkeilymahdollisuuksia, mutta olimme kuulemma motarien saartamana, eikä alueelta päässyt ilman taxia minnekään… But, when there’s a will, there’s a way 😉 Ja niinhän ne reitit löytyivätkin.

 

pitkislondon.jpg

IMG_9501

 

Ensin juoksin läheiseen Cheshuntin kylään, jonne pääsi joen vartta pitkin, motarin alta kulkevaa alikulkusiltaa pitkin. Päätin juosta 1/2 tuntia per suunta. Kaupungista/kylästä löytyi kaunis, vanha ja jopa hieman aavemainen kirkko. Samalla bongasin kylästä meille myös illallisravintolan.

Kevät oli jo kyllä pitkällä, vaikka raastava tuuli tuntuikin kylmältä. Villapaita pitkähihaisen treenipaidan ja takin lisäksi oli kuitenkin hieman liioittelua. Liikkuessa, kun kuitenkin tulee nopeasti lämmin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Joen vartta pitkin olisi voinut juosta vielä vaikka kuinka pitkälle, mutta hotellin läheinen metsä houkutteli enemmän kuin tasainen joen vierusta. Melko rohkeasti uskallan juosta yksinkin pitkin tuntemattomia metsiä, eikä ainakaan vielä ole vastaan osunut mitään kummempaa. Ja toisaalta, jos jotain on tapahtuakseen, voi se tapahtua vaikka kotimetsässä. Turha pelätä asioita etukäteen tai ainakaan jättää tekemättä. Pieni varovaisuus ja kännykkä on kuitenkin aina hyvä pitää mukana.

Metsäreitillä ja ”maaseudulla” maasto olikin huomattavasti vaihtelevampaa ja omasta mielestä myös mielekkäämpää. Tykkään juosta metsissä luonnon keskellä. Vastaan tuli vain koiranulkoiluttajia, vaeltajia, paikallisia mopopoikia ja voi sitä hevostallien ja maatilojen määrää.

Etenkin juuri pitkiksiä on mukava juosta uusissa maisemissa, jolloin yksin juostessakin aika menee nopeasti. Tälle lenkille kertyi kilometrejä mukavasti lähes kaksikymmentä ja aikaa meni pari tuntia. Taisi olla tämän vuoden pisin lenkki 🙂

Alkuvuosi on vierähtänyt huimaa vauhtia- kevään ja kesän juoksutapahtumiin on enää vain muutama kuukausi aikaa. Varsinkin, jos olet osallistumassa puoli maratoneille tai saati sitten maratonille, olisi viimeistään nyt hyvä alkaa pikku hiljaa pidentämään lenkkejä, jotta jalat tottuvat iskuille ja rasitukselle. Alkuun voit tehdä juoksu/kävelylenkkejä ja pikku hiljaa kunnon kasvaessa lisätä juoksun osuutta. Jos et tiedä, miten aloittaa, niin suosittelen lukemaan viime syksyisen toivepostauksen, ”Miten pidentää juoksulenkkejä”. 

 

Heidi xoxo

Mustan ja harmaan sävyjä

FullSizeRender

 

Vettä, harmaata, märkää, eikä se kaikista motivoivin ilma lähteä lenkille, MUTTA säästä valittamisen sijaan vedin eilen tossut jalkaan ja päätin lähteä pienelle juoksulenkille töiden välissä. Pieni happihyppely ja raitista ilmaa, ihan vain parinkymmenen minuutin ajan. Jos ei sen jälkeen huvita, palaan takaisin kotiin. Ja niin kuin arvata voi, ei lenkki jäänyt siihen pariinkymmeneen minuuttiin- juoksin tunnin. Eli, niinä päivinä, kun olo tuntuu vetelältä ja laiskalta, päätä lähteä vain pienelle happihyppelylle, 90% todennäköisyydellä jatkat pidempään ja tuskin kadut, että sittenkin lähdit. Jos päätät tehdä vain sen pienen happihyppelyn, niin sekin on hyvä. Kaikki liikunta ja raitis ilma ovat vain hyvästä.

Eilisellä lenkillä kävin kurkkaamassa mm. Talin latutilanteen ja hieman heikoltahan se näytti… eikä parempaa taida olla edes näkyvissäkään. Taitaa olla parempi viedä sukset vintille ja siirtää Finlandia-hiihdot ensi vuodelle. Ja toisaalta, eilen saatujen tasotestien tulokset antoivat taas uuden motivaatiopiikin juoksuun! Palaan testin tuloksiin vielä myöhemmin, mutta ”tehoaluiden puolesta voidaan todeta, että tilanne on kokonaisuudessaan oikein tasapainoinen ja yleisellä tasolla harjoitettavuuden kannalta todella hyvä”. Tämä oli mukava kuulla ja viikonloppuna taidan katsastaa kevään juoksutapahtumatarjonnan 🙂 Aamuvirkulle ainakin HHM on vahvana vaihtoehtona. Mitä tapahtumia teillä on mielessä? Vinkkejä myös Helsingin ulkopuolelta otetaan mielellään vastaan.

 

IMG_8342

P.S Pieni varovaisuus kannattaa askeltamisessa ottaa huomioon myös jalkakäytävien reunoilla- sieltä alkaa lumien sulamisen myötä ilmestyä ”pieniä ja vähän isompiakin, ei niin kivoja yllätyksiä” :/ 

Reipasta perjantaita!

Heidi xoxo

Upea aamu ja juoksujuttuja

IMG_6692 IMG_6858

 

Kahden viikon loma starttasi eilen käyntiin aamulenkillä upeaa auringonnousua ihastellen. Kuvasta ei tosin osaisi välttämättä arvata, että tässä ollaan tosiaan joululoman vietossa. Lumesta, kun ei ole tietoakaan lämpömittarin hipoessa lähes +10astetta! Toivoa lumisesta joulusta kuitenkin elätellään, sillä huomenna matkaamme hieman pohjoisemmille leveysasteille. Ja kyllä, sukset ovat pakattu ensimmäisenä mukaan 🙂

Eilinen juoksulenkki oli paljon muutakin kuin auringonnousun kuvailua, ja pitkästä aikaa juoksin suunnitellusti (Lauran ohjelman mukaan) ja hieman jopa oman mukavuusalueen ulkopuolella. Lauran vauhdissa pysyminen nosti omat sykkeet vk-alueen ylärajoille ja välillä reilusti ylikin. Treeni oli rankka, 3 x Cooper, mutta fiilis treenin jälkeen yllättävän hyvä. Paljon rankempaa oli kierrellä ruuhkaisella Stockalla 😉 

Nyt alkaakin taas tuntua, että ensi vuodelle voisi pikku hiljaa alkaa suunnitella uusia juoksuja ja järkevöittää hieman omaakin treenaamista. Se, kun töiden lomassa jää usein sinne tänne sinkoiluksi. Varsinkaan kovempia treenejä en juurikaan ole viime aikoina tehnyt. Niitä kuitenkin tarvitaan, jos tavoitteena on kehittyminen. Tavoitteita en tosin ensi vuodellekaan ole vielä asettanut, mutta olisihan se kiva hieman sitä omaa 1/2 maraton aikaa parantaa. Juoksutapahtumista mielessä ovat ainakin HHM ja muutama polkujuoksutapahtuma. Onko teillä mielessä jo jotain juoksutapahtumia ensi vuodelle?

Kuva: LAURA PATRIKAINEN

Heidi xx

Sunday = Runday

IMG_6603 sunnuntain pitkis IMG_6630 IMG_6618 FullSizeRender

IMG_6625

 

Eilen heitin piiiiitkästä aikaa yli kahdenkymmenen kilometrin pitkiksen, vaikka valokuvista päätellen voisi luulla, että olimme vain maisemia kuvailemassa 😉 Pitkiksissä parasta onkin rento meno ja ystävien kanssa kuulumisien vaihtaminen. Matka taittuu aivan huomaamatta, vaikka eilen jaloissa tunsinkin, että viime pitkiksestä on vierähtänyt hieman liian kauan. Jalat niinkin olivat kevyen tuntuiset, mutta jalkapohjat väsyivät. Sykkeet kuitenkin pysyivät lähes koko matkan alle 130:n. Pitkiksien tarkoituksena on siis juosta kevyesti, PPP=Pitää Pystyä Puhumaan, ja totutella jalkoja pikku hiljaa olemaan kauemmin jalkojen päällä. Tästä pääset aiempaan postaukseeni, Miten pidentää juoksulenkkejä.

Aamu oli harmaudesta huolimatta tyyni ja sopivan leutokin näin joulukuiselle pitkikselle. Ei uskoisi, että jo ensi viikolla vietetään jouluaattoa- edes pipoa ei vielä juostessa tarvittu. Lauran ja Katrin kanssa treffasimme Paavolla ja suunnaksi otimme HHM:n uuden puolimaraton reitin. Reitissä on hieman muutoksia tämän vuotiselle reitille ja mm. Arabianrannan inhottava kivinen pätkä jää kokonaan pois, yes!! Reitiltä yritimme bongailla jo HHM:n joulukalenterin päivän huiviakin, mutta olimme vielä liian aikaisin liikkeellä. Eikö joulukalenteri pitäisi avata heti herättyä 😉

Lenkin päätteksi sain vielä Lauran kylään lounaalle, kakkukahveille ja ”TENS-hoitoon”, joka palauttaa mukavasti väsyneitä jalkoja. Laite näyttää hyvin viattomalta kapistukselta, mutta totuus onkin sitten toinen… Sähköimpulssit kulkevat jalkapohjien kautta ja avaavat hermopäätteitä. Usein kipu tuntuu siinä kohtaa, missä jumit ovat pahimmat. Käytän laitetta säännöllisesti ja olen huomannut, että jalat palautuvat isommastakin rasituksesta suht nopeasti. 25 minuutin ohjelman aikana on muutenkin hyvä hetki rentoutua. Viime aikoina olen lisännyt tietoisesti myös muuta kehonhuoltoa ja yritän venytellä joka ilta.

 

FullSizeRender

Mukavaa maanantaita!

Heidi xx

Ex tempore Halloween Run

Spontaaneista juoksuista alkaa tulla jo enemmänkin tapa kuin poikkeus- eiliselle Halloween Runille osallistumisesta, kun päätin vain 45 minuuttia ennen starttia. Viidessä minuutissa yökkäristä trikoihin ja vauhdilla kohti Talia. Siinä hässäkässä en ehtinyt etsiä edes sykevyötä, josta ei lopulta olisi ollut edes hyötyä, sillä kellon akku näytti nollaa jo lähtöviivalla. Sentään oikeat tossut nappasin jalkaa; New Balancen Zante on suosikkitossuni nopeille matkoille.

Feel Good- sillä meiningillä olen viime aikoina tehnyt omia treenejä ja ilmoittautuminen tapahtumiinkin on tapahtunut hetken mielijohteesta. Perjantaina hölköttelin kevyesti Pop up shopilta mutkan kautta kotiin ja kilometrejä kertyi reilut kymmenen. Marraskuun ajan työmatka taittuu ehkäpä osittain siis juosten 🙂 Juoksu tuntui melko tahmealta ja siinä vaiheessa hautasin viimeisetkin toiveet seuraavan aamun juoksusta. Leffailta perheen kesken, popcornia ja Kolmen Kaverin jäätelöä kuulosti parhaalta juuri silloin. Kuinka vähän tiesinkään…

Lauantaiaamun koittaessa ja instagramia selatessa, sain @tanjapihan kuvasta kuitenkin inspiraation, että mitäpä jos sittenkin lähtisi… ihan vaan huvin vuoksi, kevyen rennosti. Viimeisestä kovemmasta treenistä, kun oli jo aikaa. Tarkoituksenani oli mennä bloggareille järjestettyyn yhteistyöpäivään, mutta ehkä sinne ehtisi myöhemminkin. Vartin yli yksitoista vedin viimein trikoot jalkaan, otin pari geeliä, vesipullon ja vaihtotakin mukaan. Laura kävi tekemässä jälki-ilmoittautumiseni.

FullSizeRender

Paikan päällä tapasin Lauran, jonka kanssa vaihdettiin pikaisesti muutama sana ja sain numeroni. Lauralla oli kiire jo alkuverkkaan, sillä lähtöön oli vain puoli tuntia aikaa ja Lauralla tavoitteena vitosen ennätys- joka sieltä sitten rapsahtikin, upeaa Laura! Jäin odottelemaan vielä Tanjaa ja nappasin yhden geelin, sillä aamupalasmoothiesta oli kulunut jo monta tuntia. Tanjan kanssa hieman juoksenneltiin ja tehtiin dynaamisia liikkeitä. Lyhyemmille matkoille, ja etenkin viileämmillä ilmoilla, on hyvä tehdä edes jonkunlainen alkuveryttely.

IMG_5235 IMG_5208

IMG_5228

 

Ajatuksenani oli pitää Tanjalle 5.30 vauhtia viiteen kilometriin asti, mutta kellon akun ottaessa lopputilin oli vauhti alkumatkasta vain arvailua. Ensimmäiseen kilometriin meni noin 5.20, jonka jälkeen päätin kiristää hieman tahtia ja juosta oman juoksun fiiliksen mukaan. Toiselle on vaikea ylläpitää tiettyä vauhtia, ellei pysty kellosta seuraamaan keskivauhtia. Ensimmäisen himmailukilometrin jälkeen vauhti kiihtyikin melkoisen paljon ja juoksu kulki kuin unelma. Ajasta ei ollut tietoakaan ja olikin ihanan vapauttavaa pitkästä aikaa juosta ilman kelloa, kilometri kilometriltä fiiliksen mukaan. Koko matkan ajan juoksu tuntui vahvalta ja jaksoin vetää viimeisen pitkän mäenkin hyvällä vauhdilla. Tärkeintä itselleni on juurikin hyvällä fiiliksellä tekeminen, silloin ajalla ei ole niin väliä. Toki viimeisillä kilometrillä oltiin kaukana mukavuusalueelta. Vasta illalla kävin katsomassa tuloslistaa ja oma aika oli 47.46 – tyytyväinen saa olla 🙂

Reitti kulki tutuissa Munkan ja Talin maastossa. Melko tasainen reitti viimeistä ylämäkeä lukuunottamatta. Aurinko lämmitti mukavasti ja jo alkuvaiheessa huomasin juoksuliivin olevan aivan liikaa. Mukava tapahtuma jälleen kerran, tunnelma paikalla oli hyvä ja monet juoksijat olivat hienosti panostaneet asuihin. Onneksi lähdin mukaan ja ensi vuonna voisi itsekin harkita pukeutumista 🙂

IMG_0084

Viime vuonna juostiin samalla kokoonpanolla 🙂

Juoksun jälkeen pikapikaa kotiin ja hyvin ehdin piipahtaa vielä Indidaysin tapahtumassakin 🙂

Osa kuvista: Runner’s High

Heidi xx

Fiiliksiä Helsinki Street Runilta

IMG_2599 IMG_2603

 

Hyvää huomenta! Eilen juostiin jälleen kerran Helsinki City Marathon, jonka yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa nyt myös 17km:n pituinen Helsinki Street Run. Mukava vaihtoehto niille, jotka eivät välttämättä halua, kuten allekirjoittanut, juosta aivan täyttä maratonmatkaa. Vilinää keskustassa riittikin, kun lähes viitisen tuhatta maratoonaria, noin 800 HSR-juoksijaa ja sadat kannustajat valloittivat Helsingin kadut. Mielettömän huikea päivä 🙂

Ennen juoksua ei kuitenkaan ollut ollenkaan sitä ”juoksufiilistä”, joka yleensä aina iskee viimeistään tapahtumapäivän aamuna. Numeronkin hain vasta eilen aamupäivällä, samalla kun poljin katsomaan pojan futispeliä. Kentän laidalla maistelin exposta ostamiani geelejä, joita en sitten kuitenkaan matkalla edes tarvinnut. Juoksureitinkin kävin läpi vain muutamaa tuntia ennen kisaa. Pre-race ateriaa (mansikka-banaanismoothieta) söin samalla, kun valmistin perheelle lounasta. Kisaan valmistautuminen jäi melko viime tippaan, mutta toisaalta oli vain kiva, että päivän aikana oli muutakin ohjelmaa, sillä muuten odottelu olisi tuntunut superpitkältä (Street Run starttasi vasta 15.45). 

Tykkään ehdottomasti enemmän aamustarteista, sillä silloin jää juoksun jälkeen vielä koko päivä aikaa tehdä muita juttuja. Ruokailutkin on huomattavasti helpompi ajoittaa. Eilen aamupalaksi söin tuorepuuron marjoilla ja banaanilla, ja pari tuntia ennen juoksua mansikka-banaanismoothien (kourallinen pakastemansikoita, banaani, muutama taateli ja mantelimaitoa). Tämä riitti oikein hyvin. Mieluummin juoksen hieman tyhjällä vatsalla- varsinkin näin kuumalla ilmalla. Ennen juoksua kannattaa panostaa nopeasti imeytyviin hiilihydraatteihin ja välttää kuituja- näin ainakin toimii omalla kohdallani.

IMG_2615 kuva 1 IMG_2674

Tanjan ja Henrikan kanssa ennen lähtöä.

Kisahallille polkaisin tyttären jopolla, ja samalla sain mukavan alkulämmön. Lämmin päivä tosin takasi hien pintaan ihan ilman liikuntaakin. Kuumuus ei kuitenkaan haitannut menoa ja vesipisteitä oli sopivin väliajoin. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon niitä oli! Vain yhdessä pisteessä join energiajuomaa muutaman kulauksen, mutta muuten vesi riitti. ”Suihkujen” alla sai mukavaa virkistystä ja muutaman vesimukillisen kaadoin suoraan päälle.

Juoksu kulki alusta asti rennosti. Lähdin matkaan 5min/km ilman aikatavoitteita tietäen, että viiden minuutin vauhdilla jaksan varmasti loppuun asti. Ensimmäiset kilometrit menivät italialaisen perheen kanssa jutellen ja kuuden kilometrin kohdalla vauhti alkoi pikku hiljaa kiihtyä. Kello näytti 4.45 kilometriaikoja ja hetken ajan mietin lähdinkö liian aikaisessa vaiheessa liian kovaa. Juoksu kuitenkin tuntui sen verran hyvältä, että annoin jalkojen rullata omaa menoaan. Kannustajia oli matkan varrella myös kivasti ja se varmasti motivoi ja tsemppasi juoksijoita parempiin suorituksiin. Tuttujen ja tuntemattomien kannustuksia ja pienten lasten kanssa ylävitosia. Tosi kiva fiilis ja naisten sarjan 13.sija motivoi taas eteenpäin 🙂 Tälläinen rennolla otteella, fiiliksen mukaan juokseminen sopii tähän elämäntilanteeseen juuri nyt oikein hyvin- ja suorittamisen sijaan juoksu pysyy rentona. Ja tosi kiva fiilis jäi koko kisasta, hyvät ja toimivat järjestelyt alusta loppuun asti- iso kiitos järjestäjille!

Maalialueella fiilisteltiin ystävien kanssa tunnelmaa, otettiin kuvia ja tankattiin hieman palautusjuomaa. Järjestäjiltä saatu kylmä kookosmaito maistui juuri sopivan makealta ja raikkaalta. Kännykästä kuvia selaillessa huomasin muutamasta kuvasta hauskan yllätyksen; samalla kun poseeraan stadionilla, juoksee ystäväni Laura maalisuoralla ja takana olevalla screenillä- ja vielä lähes identtisessä asussa 😀 (alin kuva) Laura tosin olisi varmasti kamppaillut kärkisijoista, mutta useamman Lapissa juostun polkujuoksutapahtuman jälkeen otti eilen vähän rennommin.

 

IMG_2634 IMG_2651 IMG_2648 kuva 2

Nyt muutama viikko lepoa ja palauttelua ennen Midnight Runia 🙂 Onko teistä lukijoista joku siellä mukana?

Heidi xx

GOOD MORNING

kuva 2

 

Täällä ollaan herätty jo ennen kukonlaulua. Kaurapuurot on keitetty jo hyvissä ajoin ja juoksukamojen viimeistely on nyt myös tehty, vaikka illalla laitoinkin kaikki jo valmiiksi. Onneksi muistin laittaa myös Suunnon kellonkin lataukseen! Ja onneksi laitoin, huonosti nukutun yön jälkeen on aamu mennyt hieman sumussa.

Pientä pähkäilyä oli juoksutrikoiden ja shortsien välillä- ilmat eivät vielä ole kovinkaan lämpimät, vaikka juostessa toki hiki pintaan nouseekin. Mutta sitäkin enemmän mietityttävät mahdolliset punkit… Lopulta päädyin kuitenkin shortseihin ja kompressiosäärystimiin, jotka suojaavat hyvin ainakin sääriä.

Matkalla aion kantaa mukana omaa vesipulloa, sillä vesipisteitä juoksussa on vain yksi. Varsinkaan viileämmillä ilmoilla en juurikaan tarvitse nestettä, mutta varmuuden vuoksi otan tämän Salomonin kätevästi tarroilla käteen sidottavan vesipullon mukaan. Pari geeliä vielä taskuun mukaan. Banaani ja pari patukkaa odottavat sitten juoksun jälkeen. Ja teinpä vielä chiavanukkaankin mukaan 🙂

Muutaman tunnin päästä starttaa siis Vierumäen Trail Run, ja matkana 15km. Kiva tapahtuma ja päivä tiedossa 🙂

Shortsit: Nike

T-paita: Nike

Kompressiosäärystimet: Zero Point

Lenkkarit: Asics DS Neutral

Heidi xx

Helsinki Half Marathon ja ajatuksia juoksusta

 

 

Oikein hyvää huomenta. Tässä nautiskelen aamupalaa terassilla auringonpaisteessa, suunnittelen tulevaa viikkoa ja mietiskelen eilistä puoli maratonia ja juoksua ylipäätään. Tuntuu, että koko eilinen päivä oli ohitse yhdessä hujauksessa. Iltalehden blogistani onkin voinut jo lukea eilisistä fiiliksistäni 🙂

 

Aamuvirkkuna nautin juoksusta juurikin aamutuimaan ja oli mukava, kun jäi paljon aikaa tehdä muitakin juttuja juoksun jälkeen. Iltapäivän tapahtumissa, kun koko päivä on vain yhtä odottamista. Ruokailujenkin suhteenkin on paljon haasteellisempaa. Nyt ennen juoksua söin vain hiilihydrattipitoisen smoothien ja join kahvia. Banaani-mango-medjool taateli- mantelimaitocombo oli muuten oikein herkullinen! Samanlaisen pohjan tein tämän aamuiselle chiavanukkaallekin 🙂

 

Juoksu kulki oikein mukavasti, pienistä aiempien viikkojen vastoinkäymisistä huolimatta. Lähdin liikkeelle 5min/km vauhtia joka tuntui mukavalta alusta alkaen. Ajatuksena oli juosta rennon reippaasti, ei verenmaku suussa. Vimeisestä puolikkaasta, kun on vierähtänyt jo reilut kaksi vuotta! Lopussa pystyin jopa kiristämään vauhtia, niin että loppuaika jäi alle 1.45:n, joka oli salainen toiveeni. Ihana päivä ja aurinkokin helli meitä juoksijoita 🙂

 

kuva 3

 

Olen saanut paljon toivomuksia kirjoittaa enemmänkin juoksusta ja omista tavoitteistani, mutta viime vuoden aikana, jalan rasitusmurtumasta toipuessa, on suhtautumiseni myös juoksuun ja juoksutavoitteisiini muuttunut. Aiemmin treenasin, jotta pystyin juoksemaan kovempaa, rikkomaan ennätyksiä ja tulemaan vieläkin enemmän ulos sieltä mukavuusalueelta. Rakastin sitä fiilistä, jonka sain rankan treenin jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin enemmänkin siltä, että haluan juosta fiiliksen mukaan ja omia rajoja kunnioittaen. Suorittajaluonteella, kun herkästi sokaistuu oman kehon kuuntelemiselta. Ja näin pitkän tauon jälkeen olen ylipäätään onnellinen, että voin juosta näinkin paljon. Toki edelleenkin teen koviakin treenejä ja välillä ollaan kaukana sieltä mukavuusalueelta, mutta ajalliset tavoitteet olen ainakin hetkellisesti unohtanut. Tärkeintä on löytää ja pitää se sopiva balanssi- ihan kaikessa mitä ikinä tekeekin! Liikkumisen tärkeys, kun on kuitenkin terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen- ei oman kehon rikkominen.

 

Helposti sitä kuitenkin haluaisi mennä totuttujen kaavojen mukaan, ja välillä kieltämättä onkin hankalaa löytää sitä sopivaa balanssia töiden ja omien treenien välille. Olen aina ollut liikunnallinen ja tottunut treenaamaan useita tunteja viikossa, jo ihan pienestä pitäen. Aiemmin pystyinkin treenaamaan tunteja lähes päivittäin, mutta nyt töiden koko ajan lisääntyessä, on kiinnitettävä enemmän ja enemmän huomiota palautumiseen ja jaksamiseen. Sopivan balanssin löytäminen ei aina ole helppoa, mutta keho kyllä kertoo, jos vauhti alkaa olla liian kova. Jokainen viikko on erilainen ja kiireisemmillä työviikoilla jätänkin omat treenit automaattisesti vähemmälle. Silloin jätän esimerkiksi lihaskuntotreenit vähemmälle ja keskityn enemmän monipuolisiin juoksulenkkeihin sekä kehonhuoltoon. Juoksu onkin parasta ajatusten tuuletusta- meditaatiota liikkeessä. Siitä ja luonnosta saan aivan valtavasti energiaa. Mikään ei voita juoksulenkkiä metsän siimeksessä. Helposti sopivan tasapainon löytäminen ei ole tullut, mutta onneksi kaikista vastoinkäymisistä oppii aina jotakin- vaikkei se juuri sillä hetkellä siltä tunnukaan.

 

Jalan vaivat alkoivat siis jo oikeastaan vuonna 2009, jolloin aloin treenata NYC:n maratonia varten. Näin jälkikäteen on tietenkin helppo nähdä syyt ja seuraukset, jotka kiireen ja stressin alaisena usein jätetään huomaamatta. Kehoni oli jatkuvassa stressitilassa, ei ainoastaan treenin vaan koko sen hetkisen elämäntilanteen takia. Samaan aikaan PT-koulutuksen kanssa treenasin maratonille ja kaiken kukkuraksi mieheni joutui työn takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Jäin yksin lasten kanssa koulujen takia vanhalle paikkakunnalle, sillä siirto oli kuitenkin vain hetkellinen. Puolen vuoden ajan kävin viikot koulua aamusta iltaan, tein omat treenit aamuviideltä ja lähes joka perjantai ajoin tai matkustimme lasten kanssa junalla reilut 4 tuntia mieheni luokse- sunnuntai-iltana sama rumba toiseen suuntaan. Onneksi sain äidiltäni apua lasten kanssa, muuten arjen rumba oman ja lasten koulujen kanssa olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Asuimme tuolloin siis Englannissa.

 

Kova treenaaminen vain toi kuitenkin lisää stressiä jo muutenkin rasittuneeseen kehoon ja kortisolitasot huitelivat varmasti pilvissä. Juoksukunto oli kova, mutta Nycin maratonin juoksinkin sitten murtuneella sääriluulla (tätä en tosin tiennyt vielä siinä vaihessa, vaan luulin kipua vain lihassäryksi). Juoksin koko maratonin kipulääkkeiden avulla huippuaikaan 3.40, mutta maalissa en pystynyt kävelemään enää askeltakaan… :/ Jalkaa ei hoidettu silloin kunnolla kuntoon ja uskonkin, että kaikki vaivani ovat seurausta tästä.

 

Rankan vuoden jälkeen päätimme ettei enää koskaan asuta näin erillään, mutta reilun vuoden päästä sama tilanne uusiutui ja asuin puoli vuotta lasten kanssa yksin Amsterdamissa. Siellä en tehnyt töitä, mutta oli haastavaa asua yksin vieraassa maassa ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Miehen asuessa jenkeissä ei edes viikonloppumatkat olleet mahdollisia. Juoksu oli henkireikäni, vaikka samalla se kääntyikin itseään vastaan. Nyt hengästyttää jo ihan tätä kirjoittaessa… Stressin alaisena suosittelen siis, kokemuksen rintaäänellä, suosimaan kevyttä liikuntaa, joka alentaa stressitasoja! Nuorena keho kestää paljon, mutta pidemmän päälle stressin seurakset eivät ole niin ruusuiset, vaan se sekoittaa koko kehon ja pahimmassa tilanteessa aiheuttaa muita sairauksia. Tavoitteet kannustavat ja motivoivat eteenpäin, mutta muista suhteuttaa niihin myös sen hetkinen elämäntilanne.

 

 

 

Heidi xx