Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Sunday = Runday

IMG_6603 sunnuntain pitkis IMG_6630 IMG_6618 FullSizeRender

IMG_6625

 

Eilen heitin piiiiitkästä aikaa yli kahdenkymmenen kilometrin pitkiksen, vaikka valokuvista päätellen voisi luulla, että olimme vain maisemia kuvailemassa 😉 Pitkiksissä parasta onkin rento meno ja ystävien kanssa kuulumisien vaihtaminen. Matka taittuu aivan huomaamatta, vaikka eilen jaloissa tunsinkin, että viime pitkiksestä on vierähtänyt hieman liian kauan. Jalat niinkin olivat kevyen tuntuiset, mutta jalkapohjat väsyivät. Sykkeet kuitenkin pysyivät lähes koko matkan alle 130:n. Pitkiksien tarkoituksena on siis juosta kevyesti, PPP=Pitää Pystyä Puhumaan, ja totutella jalkoja pikku hiljaa olemaan kauemmin jalkojen päällä. Tästä pääset aiempaan postaukseeni, Miten pidentää juoksulenkkejä.

Aamu oli harmaudesta huolimatta tyyni ja sopivan leutokin näin joulukuiselle pitkikselle. Ei uskoisi, että jo ensi viikolla vietetään jouluaattoa- edes pipoa ei vielä juostessa tarvittu. Lauran ja Katrin kanssa treffasimme Paavolla ja suunnaksi otimme HHM:n uuden puolimaraton reitin. Reitissä on hieman muutoksia tämän vuotiselle reitille ja mm. Arabianrannan inhottava kivinen pätkä jää kokonaan pois, yes!! Reitiltä yritimme bongailla jo HHM:n joulukalenterin päivän huiviakin, mutta olimme vielä liian aikaisin liikkeellä. Eikö joulukalenteri pitäisi avata heti herättyä 😉

Lenkin päätteksi sain vielä Lauran kylään lounaalle, kakkukahveille ja ”TENS-hoitoon”, joka palauttaa mukavasti väsyneitä jalkoja. Laite näyttää hyvin viattomalta kapistukselta, mutta totuus onkin sitten toinen… Sähköimpulssit kulkevat jalkapohjien kautta ja avaavat hermopäätteitä. Usein kipu tuntuu siinä kohtaa, missä jumit ovat pahimmat. Käytän laitetta säännöllisesti ja olen huomannut, että jalat palautuvat isommastakin rasituksesta suht nopeasti. 25 minuutin ohjelman aikana on muutenkin hyvä hetki rentoutua. Viime aikoina olen lisännyt tietoisesti myös muuta kehonhuoltoa ja yritän venytellä joka ilta.

 

FullSizeRender

Mukavaa maanantaita!

Heidi xx

Helsinki Half Marathon ja ajatuksia juoksusta

 

 

Oikein hyvää huomenta. Tässä nautiskelen aamupalaa terassilla auringonpaisteessa, suunnittelen tulevaa viikkoa ja mietiskelen eilistä puoli maratonia ja juoksua ylipäätään. Tuntuu, että koko eilinen päivä oli ohitse yhdessä hujauksessa. Iltalehden blogistani onkin voinut jo lukea eilisistä fiiliksistäni 🙂

 

Aamuvirkkuna nautin juoksusta juurikin aamutuimaan ja oli mukava, kun jäi paljon aikaa tehdä muitakin juttuja juoksun jälkeen. Iltapäivän tapahtumissa, kun koko päivä on vain yhtä odottamista. Ruokailujenkin suhteenkin on paljon haasteellisempaa. Nyt ennen juoksua söin vain hiilihydrattipitoisen smoothien ja join kahvia. Banaani-mango-medjool taateli- mantelimaitocombo oli muuten oikein herkullinen! Samanlaisen pohjan tein tämän aamuiselle chiavanukkaallekin 🙂

 

Juoksu kulki oikein mukavasti, pienistä aiempien viikkojen vastoinkäymisistä huolimatta. Lähdin liikkeelle 5min/km vauhtia joka tuntui mukavalta alusta alkaen. Ajatuksena oli juosta rennon reippaasti, ei verenmaku suussa. Vimeisestä puolikkaasta, kun on vierähtänyt jo reilut kaksi vuotta! Lopussa pystyin jopa kiristämään vauhtia, niin että loppuaika jäi alle 1.45:n, joka oli salainen toiveeni. Ihana päivä ja aurinkokin helli meitä juoksijoita 🙂

 

kuva 3

 

Olen saanut paljon toivomuksia kirjoittaa enemmänkin juoksusta ja omista tavoitteistani, mutta viime vuoden aikana, jalan rasitusmurtumasta toipuessa, on suhtautumiseni myös juoksuun ja juoksutavoitteisiini muuttunut. Aiemmin treenasin, jotta pystyin juoksemaan kovempaa, rikkomaan ennätyksiä ja tulemaan vieläkin enemmän ulos sieltä mukavuusalueelta. Rakastin sitä fiilistä, jonka sain rankan treenin jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin enemmänkin siltä, että haluan juosta fiiliksen mukaan ja omia rajoja kunnioittaen. Suorittajaluonteella, kun herkästi sokaistuu oman kehon kuuntelemiselta. Ja näin pitkän tauon jälkeen olen ylipäätään onnellinen, että voin juosta näinkin paljon. Toki edelleenkin teen koviakin treenejä ja välillä ollaan kaukana sieltä mukavuusalueelta, mutta ajalliset tavoitteet olen ainakin hetkellisesti unohtanut. Tärkeintä on löytää ja pitää se sopiva balanssi- ihan kaikessa mitä ikinä tekeekin! Liikkumisen tärkeys, kun on kuitenkin terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen- ei oman kehon rikkominen.

 

Helposti sitä kuitenkin haluaisi mennä totuttujen kaavojen mukaan, ja välillä kieltämättä onkin hankalaa löytää sitä sopivaa balanssia töiden ja omien treenien välille. Olen aina ollut liikunnallinen ja tottunut treenaamaan useita tunteja viikossa, jo ihan pienestä pitäen. Aiemmin pystyinkin treenaamaan tunteja lähes päivittäin, mutta nyt töiden koko ajan lisääntyessä, on kiinnitettävä enemmän ja enemmän huomiota palautumiseen ja jaksamiseen. Sopivan balanssin löytäminen ei aina ole helppoa, mutta keho kyllä kertoo, jos vauhti alkaa olla liian kova. Jokainen viikko on erilainen ja kiireisemmillä työviikoilla jätänkin omat treenit automaattisesti vähemmälle. Silloin jätän esimerkiksi lihaskuntotreenit vähemmälle ja keskityn enemmän monipuolisiin juoksulenkkeihin sekä kehonhuoltoon. Juoksu onkin parasta ajatusten tuuletusta- meditaatiota liikkeessä. Siitä ja luonnosta saan aivan valtavasti energiaa. Mikään ei voita juoksulenkkiä metsän siimeksessä. Helposti sopivan tasapainon löytäminen ei ole tullut, mutta onneksi kaikista vastoinkäymisistä oppii aina jotakin- vaikkei se juuri sillä hetkellä siltä tunnukaan.

 

Jalan vaivat alkoivat siis jo oikeastaan vuonna 2009, jolloin aloin treenata NYC:n maratonia varten. Näin jälkikäteen on tietenkin helppo nähdä syyt ja seuraukset, jotka kiireen ja stressin alaisena usein jätetään huomaamatta. Kehoni oli jatkuvassa stressitilassa, ei ainoastaan treenin vaan koko sen hetkisen elämäntilanteen takia. Samaan aikaan PT-koulutuksen kanssa treenasin maratonille ja kaiken kukkuraksi mieheni joutui työn takia muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Jäin yksin lasten kanssa koulujen takia vanhalle paikkakunnalle, sillä siirto oli kuitenkin vain hetkellinen. Puolen vuoden ajan kävin viikot koulua aamusta iltaan, tein omat treenit aamuviideltä ja lähes joka perjantai ajoin tai matkustimme lasten kanssa junalla reilut 4 tuntia mieheni luokse- sunnuntai-iltana sama rumba toiseen suuntaan. Onneksi sain äidiltäni apua lasten kanssa, muuten arjen rumba oman ja lasten koulujen kanssa olisi ollut täysin mahdoton yhtälö. Asuimme tuolloin siis Englannissa.

 

Kova treenaaminen vain toi kuitenkin lisää stressiä jo muutenkin rasittuneeseen kehoon ja kortisolitasot huitelivat varmasti pilvissä. Juoksukunto oli kova, mutta Nycin maratonin juoksinkin sitten murtuneella sääriluulla (tätä en tosin tiennyt vielä siinä vaihessa, vaan luulin kipua vain lihassäryksi). Juoksin koko maratonin kipulääkkeiden avulla huippuaikaan 3.40, mutta maalissa en pystynyt kävelemään enää askeltakaan… :/ Jalkaa ei hoidettu silloin kunnolla kuntoon ja uskonkin, että kaikki vaivani ovat seurausta tästä.

 

Rankan vuoden jälkeen päätimme ettei enää koskaan asuta näin erillään, mutta reilun vuoden päästä sama tilanne uusiutui ja asuin puoli vuotta lasten kanssa yksin Amsterdamissa. Siellä en tehnyt töitä, mutta oli haastavaa asua yksin vieraassa maassa ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Miehen asuessa jenkeissä ei edes viikonloppumatkat olleet mahdollisia. Juoksu oli henkireikäni, vaikka samalla se kääntyikin itseään vastaan. Nyt hengästyttää jo ihan tätä kirjoittaessa… Stressin alaisena suosittelen siis, kokemuksen rintaäänellä, suosimaan kevyttä liikuntaa, joka alentaa stressitasoja! Nuorena keho kestää paljon, mutta pidemmän päälle stressin seurakset eivät ole niin ruusuiset, vaan se sekoittaa koko kehon ja pahimmassa tilanteessa aiheuttaa muita sairauksia. Tavoitteet kannustavat ja motivoivat eteenpäin, mutta muista suhteuttaa niihin myös sen hetkinen elämäntilanne.

 

 

 

Heidi xx

 

Good Morning- HHM:n aamutreeneissä

kuva kuva 4

kuva 1 kuva 3

kuva

 

Kello 6.00 heräsin aamulla kellon soittoon ja nopeiden aamutoimien jälkeen olinkin jo matkalla Eltsuun. Siellä odottivat Helsinki Half Marathon clubin vetäjät ja kello seitsemän aamutreenit. Ihana aurinkoinen aamu ja kevyt treeni herättelivät uuteen päivään ja samalla hoituivat treffit ystävien kanssa. Mikäs sen parempi kuin kuulumisien päivitys treenien lomassa. Jos aamuisin ei millään jaksaisi nousta sängystä ylös, niin sovi treenitreffit kaverin kanssa. Sovittuja treenejä ei halua yhtä helposti skipata, ja toinen voi aina tsempata toista, jos motivaatio on välillä hieman hakusessa.

Paikalle saapui yllättävän paljon innokkaita aamutreenaajia. Alkulämmittelynä hölkkäilimme stadionin lähimaastossa, jonka jälkeen siirryimme Eltsun yleisurheilukentälle tekemään tekniikka ja liikkuvuusharjoituksia. Sykkeitäkin saatiin kivasti nostettua reippailla veto-osuuksilla. Aamun väsymyksestä ei treenin jälkeen ollut enää tietoakaan. Ja kiva olla vaihteeksi myös itsekin ohjattavana 🙂 Juoksutekniikan hiomiseen olisi muutenkin kiva käyttää hieman enemmän aikaa. Huomaan, että varsinkin kovemmissa treeneissä lantio alkaa helposti kipata eteenpäin.

kuva kuva 2

 

Ennen aikaisia aamutreenejä syön yleensä vain jotain hyvin pientä; tänään se oli muutama appelsiinin siivu ja iso lasillinen vettä. Treenin jälkeen maistuivat kananmuna-avocadoleipä ja soijajugurtti marjoilla 🙂 Tästä oli mukava jatkaa töiden pariin!

Kiitos kuvista LAURA ja Katri:)

Heidi xx