IMG_2599 IMG_2603

 

Hyvää huomenta! Eilen juostiin jälleen kerran Helsinki City Marathon, jonka yhteydessä järjestettiin ensimmäistä kertaa nyt myös 17km:n pituinen Helsinki Street Run. Mukava vaihtoehto niille, jotka eivät välttämättä halua, kuten allekirjoittanut, juosta aivan täyttä maratonmatkaa. Vilinää keskustassa riittikin, kun lähes viitisen tuhatta maratoonaria, noin 800 HSR-juoksijaa ja sadat kannustajat valloittivat Helsingin kadut. Mielettömän huikea päivä 🙂

Ennen juoksua ei kuitenkaan ollut ollenkaan sitä ”juoksufiilistä”, joka yleensä aina iskee viimeistään tapahtumapäivän aamuna. Numeronkin hain vasta eilen aamupäivällä, samalla kun poljin katsomaan pojan futispeliä. Kentän laidalla maistelin exposta ostamiani geelejä, joita en sitten kuitenkaan matkalla edes tarvinnut. Juoksureitinkin kävin läpi vain muutamaa tuntia ennen kisaa. Pre-race ateriaa (mansikka-banaanismoothieta) söin samalla, kun valmistin perheelle lounasta. Kisaan valmistautuminen jäi melko viime tippaan, mutta toisaalta oli vain kiva, että päivän aikana oli muutakin ohjelmaa, sillä muuten odottelu olisi tuntunut superpitkältä (Street Run starttasi vasta 15.45). 

Tykkään ehdottomasti enemmän aamustarteista, sillä silloin jää juoksun jälkeen vielä koko päivä aikaa tehdä muita juttuja. Ruokailutkin on huomattavasti helpompi ajoittaa. Eilen aamupalaksi söin tuorepuuron marjoilla ja banaanilla, ja pari tuntia ennen juoksua mansikka-banaanismoothien (kourallinen pakastemansikoita, banaani, muutama taateli ja mantelimaitoa). Tämä riitti oikein hyvin. Mieluummin juoksen hieman tyhjällä vatsalla- varsinkin näin kuumalla ilmalla. Ennen juoksua kannattaa panostaa nopeasti imeytyviin hiilihydraatteihin ja välttää kuituja- näin ainakin toimii omalla kohdallani.

IMG_2615 kuva 1 IMG_2674

Tanjan ja Henrikan kanssa ennen lähtöä.

Kisahallille polkaisin tyttären jopolla, ja samalla sain mukavan alkulämmön. Lämmin päivä tosin takasi hien pintaan ihan ilman liikuntaakin. Kuumuus ei kuitenkaan haitannut menoa ja vesipisteitä oli sopivin väliajoin. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon niitä oli! Vain yhdessä pisteessä join energiajuomaa muutaman kulauksen, mutta muuten vesi riitti. ”Suihkujen” alla sai mukavaa virkistystä ja muutaman vesimukillisen kaadoin suoraan päälle.

Juoksu kulki alusta asti rennosti. Lähdin matkaan 5min/km ilman aikatavoitteita tietäen, että viiden minuutin vauhdilla jaksan varmasti loppuun asti. Ensimmäiset kilometrit menivät italialaisen perheen kanssa jutellen ja kuuden kilometrin kohdalla vauhti alkoi pikku hiljaa kiihtyä. Kello näytti 4.45 kilometriaikoja ja hetken ajan mietin lähdinkö liian aikaisessa vaiheessa liian kovaa. Juoksu kuitenkin tuntui sen verran hyvältä, että annoin jalkojen rullata omaa menoaan. Kannustajia oli matkan varrella myös kivasti ja se varmasti motivoi ja tsemppasi juoksijoita parempiin suorituksiin. Tuttujen ja tuntemattomien kannustuksia ja pienten lasten kanssa ylävitosia. Tosi kiva fiilis ja naisten sarjan 13.sija motivoi taas eteenpäin 🙂 Tälläinen rennolla otteella, fiiliksen mukaan juokseminen sopii tähän elämäntilanteeseen juuri nyt oikein hyvin- ja suorittamisen sijaan juoksu pysyy rentona. Ja tosi kiva fiilis jäi koko kisasta, hyvät ja toimivat järjestelyt alusta loppuun asti- iso kiitos järjestäjille!

Maalialueella fiilisteltiin ystävien kanssa tunnelmaa, otettiin kuvia ja tankattiin hieman palautusjuomaa. Järjestäjiltä saatu kylmä kookosmaito maistui juuri sopivan makealta ja raikkaalta. Kännykästä kuvia selaillessa huomasin muutamasta kuvasta hauskan yllätyksen; samalla kun poseeraan stadionilla, juoksee ystäväni Laura maalisuoralla ja takana olevalla screenillä- ja vielä lähes identtisessä asussa 😀 (alin kuva) Laura tosin olisi varmasti kamppaillut kärkisijoista, mutta useamman Lapissa juostun polkujuoksutapahtuman jälkeen otti eilen vähän rennommin.

 

IMG_2634 IMG_2651 IMG_2648 kuva 2

Nyt muutama viikko lepoa ja palauttelua ennen Midnight Runia 🙂 Onko teistä lukijoista joku siellä mukana?

Heidi xx