Eilisellä juoksulenkillä tajusin kuinka olenkaan kaivannut tavoitteellisempaa harjoittelua ja varsinkin erilaisia juoksutapahtumia. Tämän vuoden tapahtumat, kun voin laskea yhden käden sormilla- itse asiassa niitä on tasan kolme; Naisten kymppi toukokuussa, Pääkaupunkijuoksu syyskuussa ja Pirkan Hölkkä lokakuussa. Vertailuksi New Yorkissa vuonna 2012 juoksin lähemmäs 15 juoksutapahtumassa, matkat aina 5 kilometristä New Yorkin maratonille valmistaviin 34 km pitkiin lenkkeihin, joissa toimin jäniksenä parin muun New York Flyersin jäsenen kanssa. Toki tämä ja viime vuoden loppu on ollut poikkeuksellinen rasitusmurtuman takia, enkä enää ihan noin aktiivista kisaamista kaipaakaan.
Juoksuluvan saatuani nautin jo ihan vain huvikseen juostuista kevyistä lenkeistä ja tietenkin olen edelleenkin kiitollinen, että pystyn taas ylipäätään juoksemaan. Viime ja tämän vuoden tavoitteena olikin pikku hiljaa kuntouttaa jalka juoksukuntoon. Se tavoite on nyt vuoden jälkeen saavutettu ja mielessäni mietin jo uusia tavoitteita.
Tavoitteita suunniteltaessa on kuitenkin hyvä muistaa SMART Goals = Specific, Measurable/Motivation, Achievable, Realistic and Timely. Onko tavoitteesi siis määriteltävissä, mitattavissa, saavutettavissa, realistinen ja ajallisesti saavutettavissa? Tämä pätee hyvin kaikkeen, olipa kyseessä sitten painonpudotus, treenaaminen tai mikä hyvänsä tavoitteellinen juttu. Useimmiten haluamme kaikki heti tässä ja nyt, mutta suunnitelmallisuudella ja pitkäjänteisyydellä saamme pysyvämpiä tuloksia aikaiseksi. Kaikki juoksua rakastavat varmasti tietävät, kuinka mukaansa tempaisevaa ja jopa addiktoivaa se saattaa olla; mitä enemmän juoksee ja kunto kasvaa, sitä enemmän ja kovempaa tekee mieli juosta. Kehon viestejä saattaa hurmoksen keskellä olla hankalampi tulkita, ja liian kovatehoiset ja määrällisesti rasittavat treenit sekä palautumisen puute voivat johtaa ylikuntoon tai jopa loukkaantumisiin. Aika kultaa muistot ja siksi nyt onkin entistä tärkeämpää edetä maltilla- less is more mentaliteetilla. Tässä hyvänä apuna toimii treenipäiväkirja.
“Don’t wait until you’ve reached your goal to be proud of yourself. Be proud of every step you take toward reaching that goal.”
Oma tavoitteeni on keväällä, ehkä HCR:llä, juosta 1/2 maraton. Silloin tulisi tasan kaksi vuotta edellisestä puolikkaasta- tuntuu näin ajateltuna ihan hurjan pitkältä ajalta, SIIS KAKSI VUOTTA!! Aikatavoitteita en aio itselleni asettaa, vaan silloin katsotaan lähinnä sen hetkistä juoksukuntoa. Talvi tulee myös näyttämään, miten ja kuinka paljon ehdin harjoittelemaan- tavoitteena olisi juosta 3-4 lenkkiä viikossa. Aion myös keskittyä kehittämään vahvempaa keskivartaloa, sillä se on ensimmäinen kohta, josta ryhti alkaa pidemmillä matkoilla väsymyksen seurauksena vuotamaan. Juoksijoiden onkin tärkeää tehdä juoksutreenien ohella myös lihaskuntotreeniä- tässä kahvakuulatreeni on mielestäni erinomainen. Lukijan toiveesta olenkin pian postaamassa juoksijan kuulatreenin.
Onko sinulla tavoitteita? Ja miten etenet kohti niitä? Mikä tai mitkä asiat saattavat olla esteenä tavoitteesi saavuttamisessa?
P.S Blogin siirto vie aina hieman aikaa, mutta blogia pystyy seuraamaan jo ainakin Blogilistan kautta ja toivottavasti mahdollisimman pian myös Feedlyn, Bloggerin ja Bloglovinin kautta.
Heidi
Moikka! Tosi kiva teksti tavoitteiden asettamisesta, ja erityisesti tykkäsin tosta SMART goals-kappaleesta, koska siinä kiteytyi hyvin myös oma ajatusmaailmani tavoitteiden ja treenaamisen suhteen. Meillä taitaa olla vähän samanlainen tausta siinä mielessä, että rasitusmusrtumat opettivat “less is more” ajatteluun, kuuntelemaan kroppaa ja todella arvostamaan sitä, että voi terveillä jaloilla! 🙂 Kauhulla välillä seurailen juuri tuota ilmiötä, jonka toisaalta ymmärrän hyvin, että juoksusta innostutaan ja sitten juostaan niin paljon, että loukkaantuminen koittaa..Aika moni asia tulee juoksussakin opittua kantapään kautta, mutta välillä toivoisi, ettei ihan sitä reittiä tarvitsisi mennä, ja oppisi vähemmästä! 🙂 Voi että…Nykin maraton on mun iso unelma, toivottavasti joskus pääsen arvonnassa läpi!! 😀 Hyvältä kuulostaa sun tavoitteet myös, jee HCR! 😉 Tavoitteiden asettaminen on kyllä paras treenimotivaation ylläpitäjä ainakin mun mielestä! Ja ps. tää Fitin alusta on tosi kiva 🙂 Mukavaa viikkoa!!
Moikka Karoliina,
Todellakin, kantapään kautta on menty, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja sen myötä olen oppinut ainakin rauhoittamaan tahtia ja päässyt irti turhasta suorittamisesta- vähemmän on tosiaankin enemmän! Tavoitteena, kun on pystyä liikkumaan ja urheilemaan läpi elämän. Loukkaantumiset ovat niin harmittavia ja mitä enemmän ikää tulee, sen kauemmin keho tarvitsee aikaa palautuakseen.
Harmittaa kyllä todella paljon, että Nyc maraton jää tänäkin vuonna juoksematta. Liian aikaista vielä jalan kanssa. Antaisin mielelläni paikkani, vaikka sinulle, jos se vain olisi mahdollista 🙂 Onneksi olen sen jo kerran saanut kokea- lievittää edes hieman harmitusta.
Kiva, kun kävit kommentoimassa ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Ehkä me tässä vielä tavataan juoksun merkeissä 🙂
Terveisin Heidi