Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

TAPAHTUI YHDELLÄ UINTIRETKELLÄ…

 

Kirkas merivesi, niin kirkas, että voin nähdä pohjaan asti aina yksityiskohtia myöden. Uskomatonta, kuinka kirkas vesi voikaan olla. Tarkastelen pohjaa ja askel askeleelta astun syvemmälle veteen. Rakastan uimista, mutta ajatus kaloista ja kaikesta, mitä veden alla saattaa olla arveluttaa. Edessäni horisontissa siintää kuitenkin määränpääni, tavoitteeni, kaunis valkea uimaranta. Matka näyttäisi olevan helppo, olenhan tottunut uimaan monissa vesissä ja ennen kaikkea olen motivoitunut. Haluan uida rannalle, vaikka olisin helpommallakin päässyt kallioita pitkin kävellen.

 

Vesi tuntuu aluksi viileältä, mutta ennakkoluulottomasti ja täynnä intoa sukellan veden alle. Näin aamuvarhain olen koko rannan ainoa uimari- vain rantavahti näkyy valmistelevan tuoleja tulevia auringonottajia varten. Uin nautiskellen, mutta määrätietoisesti, veto vedolta, kohti tavoitettettani. Otan kiintopisteitä poijuista ja uin pisteeltä toiselle. Näen jo itseni tuolla kauniilla rannalla ihailemassa maisemaa.

 

Yhtäkkiä kirkas vesi on muuttunut Posidonia meriheinän takia hieman tummemmaksi enkä enää kunnolla erota, mitä on edessä. Aluksi ihmettelin ja jopa harmittelin tuota heinää, kunnes kuulin, että juurikin Posidonia meriheinän ansiosta vedet ovat Ibizalla ja Formenteralla poikkeuksellisen kirkkaat ja siksi kasvuston merkitys on koko ekosysteemille suuri.

 

Tunnen, kuinka jalka sotkeutuu inhottavasti merikasveihin. Hiljennän tahtia ja uin koiraa, jotta pystyn käsillä tunnustelemaan kalliot ja heinät. Itsesuojeluvaisto herää, en halua satuttaa itseäni. Limaiset heinät ällöttävät ja mieleen nousee muisto parin vuoden takaisesta meduusan poltosta. Alkumatkan into alkaa vaihtua inhotukseen ja epäuskoon. Matka ei tunnukaan enää lyhyeltä ja kyseenalaistan koko matkan tarkoitusta. Pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin? Vai jatkanko tämän epämukavan vaiheen ylitse? Miksi en vain kävellyt kallioita pitkin?

 

 

No niin, ryhdistäydy, ajattelen. Olenhan ennenkin uskaltanut mennä epämukavuusalueelleni ja kohdannut esteitä, ja aina olen päässyt niistä ylitse. Tiedän, että tämäkin on vain hetkellistä ja pian vesi edessä taas kirkasta ja selkeää. Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä, ja tiedostan, että vastaavia tilanteita voi olla vielä odotettavissa. Tämän onnistumisen jälkeen kuitenkin tiedän, että seuraavan esteen saapuessa olen taas hieman varmempi ja vahvempi.

 

En anna esteiden tulla tavoitteeni tielle, sillä uskon, että niilläkin on tarkoituksensa. Joskus esteiden tehtävänä on hiljentää vauhtia tai tarkistaa reitin suuntaa, varmistaa ehkä, että valintani vievät kohti tavoitetta ja, että olen edelleen haluamallani reitillä. Rohkeutta on kohdata esteet ja niistäkin huolimatta jatkaa matkaa, vaikka vauhti hieman hiljentyisikin. Tiedän, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni, jos vain aidosti HALUAN ja uskon siihen.

 

Muutaman kirkkaan (mukavan) ja tummemman (ei niin mukavan) kohdan jälkeen eteeni avautuu upea valkokivinen hiekkaranta, kirkastakin kirkkaampi merivesi ja kalliot luolineen. Kahlaan rantaan ja riemuitsen ilosta- pääsin perille esteistä huolimatta. Ilon ja vapauden tunne valtaavat mielen ja se kantaa pitkälle eteenpäin, ehkä pidemmälle kuin uskoisinkaan. Pääsin tavoitteeseeni- osasin nauttia matkasta enkä antanut omien pelkojen olla esteenä, sillä lopultahan tavoitteissa on kyse kuljetusta matkasta.

 

 

 

Kyse oli vain yhdestä aamuisesta uintimatkastani, mutta juuri siinä uidessa oivalsin, että samoja kristallin kirkkaita vesiä ja epämukavia hetkiä ja vastoinkäymisiä kohtaamme elämässä olipa kyseessä sitten, mikä tahansa tavoite tai vaikkapa halu muutokseen. Jos oikeasti haluat sitä, mitä olet tavoittelemassa, onnistut varmasti. Usko itseesi niinä vaikeimpinakin hetkinä, älä luovuta, äläkä anna esteiden ja omien pelkojesi olla unelmiesi esteenä, sillä sinä pystyt <3

 

P.S Onneksi huomasin meduusat ja merisiilet vasta uintimatkan jälkeen!  

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Facebookissa OnTheGo 

 

Heidi xoxo

AAMULENKKIEN IHANUUS

 

Jos Pariisissa oli ihana laittautua ja kulkea korkkareissa, nauttia picniciä Eiffel-tornin juurella ja käveleskellä Seinen varrella, niin Lontoossa taas iskee aina valtava treeni-inspiraatio. Lontoon puistot kutsuvat aamulenkille ja trendikkäitä kasvisruokapaikkoja on joka kulmassa. Tänne rantautuvatkin ensimmäiseksi treenirintaman uudet tuulet, ja siksi matkustan tänne usein workshoppeihin ja koulutuksiin. Kävinhän aikoinaan pt-koulutuksenikin täällä Englannissa- itse asiassa tarkalleen 10 vuotta sitten!

 

Pääsiäinen on sujunut täällä Lontoossa oikein leppoisasti. Tottumuksesta ja varmaankin myös aikaerosta johtuen, herään näin lomallakin aikaisin, paljon ennen muita. Juon aamukahvit, nautiskelen rauhallisesta aamusta ennen kuin vetäisen lenkkitossut jalkaan. Ilmat ovat olleet mitä parhaimmat ja lämpömittari näyttää jopa +25 astetta. Shortseissa ja t-paidassa on tarjennut treenata oikein hyvin. Aivan turhaan parjataan englantilaista ilmaa.

 

Keskiviikko aamuna Regent’s Park kuhisi jo aamukuuden maissa työmatkalenkkeilijöitä- ja pyöräilijöitä. Juoksin puistoa ristiin rastiin ja auringonnousua kävin ihailemassa Primrose Hillillä. Luonto on puhjennut lyhyessä ajassa täyteen kukkaan, ja juoksuni katkeilikin vähän väliä upeita istutuksia ihastellen. Niin kaunista.

 

Marylebonin alue, missä yövyin tiistain ja keskiviikon välisen yön, on oikein viihtyisä ja rauhallisempi alue Lontoon keskustassa pikku kauppoineen ja kahviloineen- sopivasti hieman sivussa pahimmista turistirysistä. Hotellilta oli vain muutaman sadan metrin matka Regent’s Parkin puistoon. Kulman takana olivat myös suosikki kahvilani Le Pain Quotidien ja sen vieressä sijaitseva Lululemon. Pisteet taas varaamalleni hotellille, Hotel Nottingham Placeen voisin mennä uudelleenkin- toivottavasti en tosin sairaalan sijainnin takia. Pojan toinenkin jalka on nyt leikattu, ja toipuminen hyvää vauhtia käynnissä. 

 

 

Niin ihania kuin puistot ja urbaanit juoksureitit ovatkin, nautin kuitenkin eniten metsässä ja luonnossa liikkumisesta. Pojan luona olenkin nauttinut aamulenkeistä läheisessä Broxbournen luonnonpuistossa. Metsä on valtavine puineen ja satunnaisine muistopenkkeineen kuin satumetsä- ja vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Lontoon hulinasta. Aamuisin metsässä on vielä hyvin hiljaista, vain linnunlaulu ja puissa vilistävät oravat pitävät omia konserttejaan. Maasto on vaihtelevaa ja metsän ympäri kiertäminen on jopa 20 kilometriä pitkä.

 

Metsässä juoksennellessa pääsen kaikista parhaiten irti kaikesta hälinästä ja tohinasta, ja uppoudun kuin omaan kuplaani. Juoksu on aina ollut minulle luonnollinen tapa liikkua. Siksi lomillanikin nautin, kun pääsen liikkumaan ja tekemään omia treenejä. Tykkään olla aktiivinen. Juoksulenkit ovat myös täysin omaa aikaani. Silloin mieleeni nousee usein uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia- monet aiemmin mutkikkailtakin tuntuneet asiat loksahtavat kuin itsestään paikoilleen. Metsään lähteminen onkin tietyllä tavalla kuin terapiaa.

 

Aamuissa on jotain ainutlaatuista taikaa, ainakin näin aamuvirkun mielestä. Valoisien aamujen myötä uskon, että aamulenkeistä tulee taas tapa. Onko siellä muita innokkaita aamuliikkujia? Ja oikein mukavaa pääsiäistä. Täällä juodaan aamukahvia terassilla, ennen lenkkiä <3

 

Heidi xoxo

POSTIKORTTEJA PARIISISTA

 

Aah, Pariisi, ehdottomasti yksi Euroopan suosikki kohteistani. Opiskelin Pariisissa vuoden ranskaa, v. 98-99, ja rakastuin tähän rakkauden kaupunkiin ensi silmäyksellä. Kieli, kulttuuri, arkkitehtuuri upeine puistoineen ja rakennuksineen, tyyli ja esteettisyys, jotka näkyvät niin ravintoloissa kuin vaatekaupoissakin, ruoka & viinit ja koko elämäntapa.

 

Pariisin nähtävyyksiin ei varmasti kyllästy koskaan. Montmantrella, Pariisin korkeimmalla kukkulalla sijaitseva Sacre Coeurin basilika, on yksi suosikki paikoistani. Basilikalta avautuu upea näkymä Pariisin ylle ja kirkko on myös sisältä todella kaunis. Kirkossa vierailu on ilmaista, mutta suosittelen käymään lisämaksusta myös kirkon katolla, josta avautuu vieläkin upeammat maisemat.

 

7 vuotta Ranskassa opetti paljon ja monissa arkisissa asioissa näkyvät edelleen Ranskassa opitut tavat ja tottumukset- esimerkiksi ruokailurytmimme, illallista syömme usein vasta illalla kahdeksan jälkeen. Kieli on edelleen hallussa ja on huikea rikkaus osata puhua useita eri kieliä. Huomaan kuitenkin, että melko vähäisen käytön takia sanavaraston ylläpitäminen vaatisi enemmän itse opiskelua ja lukemista, tai matkoja Ranskaan 😉 Kaikki taidot nimittäin ruostuvat ajan myötä ellei niitä vähintäänkin ylläpidä. Välillä juoksulenkkieni ratoksi mietin mahdollisimman vaikeita ranskankielisiä sanoja. Onneksi on ranskalaisia ystäviä, joiden kanssa tulee juteltua ja kirjoiteltua.

 

 

 

Tällä reissulla yövyimme Hotel Peyris Operassa, jonka varasin bookingin kautta. Varaan hotellit useimmiten aina bookingin kautta, sillä olen kokenut sivuston toimivaksi ja varaamani hotellit ovat aina vastanneet odotuksiani, tai jopa ylittäneet ne. En kaipaa luksusta, mutta siisteydestä ja hyvästä sijainnista en tingi. Luen hotellien suosituksia, tarkastelen sijainteja ja yritän löytää mahdollisimman hyvän hinta-laatu suhteeltaan toimivan hotellin. Kaupunkikohteissa hotellissa tulee vietettyä melko vähän aikaa ja siksi yritän löytää kivan, mutta kohtuuhintaisen hotellin. Todella kivoja boutique tyylisiä pieniä hotelleja löytyy yllättävänkin hyvään hintaan. Kannattaa myös katsoa uusia hotelleja, joissa useissa hinnat saattavat aluksi olla melko kohtuullisia.

 

Peyris Opera ylitti odotukset upeine isoine ikkunoineen, josta avautui kaunis näkymä kadulle ja vanhoihin toimisto rakennuksiin. Hotellin sijainti oli myös meille ja suunnitelmillemme täydellinen- noin kilometrin päässä Sacré-Cœurin katedraalilta ja noin parin kilometrin päässä Notre Damelta ja Seinen rannalta. Kolme yötä maksoi yhteensä 369e, mikä on mielestäni suurkaupungin mittapuulla ja Pariisin hinnoilla edullinen.

 

Tykkään yöpyä hotelleissa, jotka eivät ole aivan ruuhkaisimmilla turistialueilla, mutta josta on kuitenkin sopivan käveltävä matka joka paikkaan. Emme käyttäneet reissun aikana kertaakaan julkisia, vain kerran yhtenä iltana taxia. Askelia kertyikin päiville yli 30 000 eli liikuttua tuli vaikkei varsinaista treeniä tehtykään.

 

 

PICNIC EIFFEL TORNILLA JA PARIISIN PUISTOT

 

Jos et halua jonottaa Eiffel torniin, tai haluat mieluummin ihailla tornia hieman kauempaa, suosittelen ottamaan picnic eväät mukaan. Eiffel tornin juurella on lämpimänä päivänä mukava viettää aikaa eväitä nauttien.

 

Perjantaina vietimmekin Eiffel-tornin juurella vuoden ensimmäistä ulkoilma picniciä. Maalasitorilta kävimme ostamassa mansikoita, pâtissierista mansikka- ja suklaakakkua, ja kaupasta haimme pienen rose pullon. Aivan kuin olisimme olleet keskellä jotain romanttista elokuvaa. Harmi vain, että aurinkoisesta ilmasta huolimatta tuuli teki ilmasta melko viileän. Kovinkaan pitkäksi aikaa ei tarjennut pysyä paikallaan.

 

Huhti-toukokuu ovat Pariisiin reissaajan näkökulmasta ideaali matkustusaika, sillä kesällä Pariisi on todella kuuma. Silloin paikallisetkin lähtevät kaupungista ”maaseudulle” tai Etelä-Ranskaan meren äärelle.  

 

Picnicille kannattaa suunnata myös Le Jardin du Luxembourgiin, joka on todella vaikuttava ja kaunis. Puisto on yksi Pariisin kuuluisimmista ja tarunhohtoisimmista puistoista, joka on hieman syrjäisemmän sijaintinsa takia rauhallisempi kuin monet muut turistipaikat. Picnic eväät kannattaa siis ottaa tännekin ja istahtaa puiston ”Luxembourgilais tyyliseen” tuoliin. Puisto onkin tunnettu juuri tuhansista tuoleistaan, jollaisen itse asiassa haluaisin omalle parvekkeelenikin- huomasin, että tuoleja voi tilata netistä.

 

Louvren ja Place de la Concorden välissä sijaitseva Jardin des Tuileries- puisto on myös kaunis kauniine patsaineen ja kukkaistutuksineen. Keskellä sijaitsevan lammen ympärille on kiva istahtaa hetkeksi lepuuttamaan kävelystä väsyneitä jalkoja. Iso puisto vetää puoleensa paljon myös juoksijoita, eikä ihme, puiston ympäri juoksuun saa kulumaan jo hyvän lenkin verran aikaa. Sunnuntaina kävelimme puiston läpi seuraamaan Pariisin maratonia. Tapahtuman tunnelma sai oman juoksuinnon nousemaan entisestään, ehkä ensi vuonna tulenkin tänne maratonille?

 

 

 

Seinen varrella on mukava kävellä, pysähtyä välillä katselemaan jokilaivoja ja lenkkeilijöitä- muutaman personal trainerinkin bongasin. Ei huono maisema vetää ulkotreenejä. Joen varrelta näkee nähtävyydet uudesta kulmasta ja välillä voi nousta tunnetuille silloille valokuvaamaan.

 

Mutta voi, mikä ikävä uutinen odottikaan maanantai-iltana Lontooseen laskeutuessani. Olin vasta aamulla lentänyt Pariisista kotiin vaihtamaan nopeasti kassin toiseen, sillä illalla odotti lento Lontooseen. Lontooseen laskeutuessa ihmettelin viestien määrä ja sitä, miksi kaikki yhtäkkiä kyselivät, oliko kaikki kunnossa. En voinut uskoa kuulemaani Notre Damin tulipalosta- vastahan me olimme 24 tuntia aiemmin ihailleet tätä satoja vuosia vanhaa historiallista monumenttia, nauttineet katedraalin vastapäisellä rannalla kahvia ja macaronseja. Niin surullista.

 

 

Näihin tunnelmiin toivotan oikein mukavaa pääsiäisviikkoa sinullekin!

 

Heidi xoxo

KOMPASTUSKIVIÄ & TURISTINA STADISSA

 

Helsinki, kaunis kaupunki kuin mikä. Aivan liian harvoin vain tulee lähdettyä keskustaan muuten kuin töiden puitteissa. Usein sitä vain on työviikon jälkeen sen verran väsynyt ettei oikein jaksa tai huvita lähteä kaupungin vilinään. Eilen kuitenkin päätimme pitkästä aikaa lähteä oikein isolle kirkolle, ja kirjaimellisesti katsomaan kirkkoja. Kirkoissa on jotain maagista, enkä lakkaa ihmettelemästä upeita maalauksia ja sitä, kuinka ne oikein on aikoinaan saatu maalattua. Helsingin tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali ovat molemmat uskomattoman kauniita, vaikkakin hyvin eri tyylisiä.

 

Olen aina ollut kiinnostunut maailman uskonnoista, historiasta ja kirkoista- jopa siinä määrin, että suunnittelin aikoinani opiskelevani teologiaa. Kiinnostus kirkkoihin syntyi jo lapsena, jolloin matkustelin paljon äitini kanssa.

 

Pitkälle emme kaupunkikierroksellamme päässeet, kun eteen tuli jo ensimmäinen muistomerkki- Munkkiniemen Puistotielle upotetut kolme messinkilaattaa, jotka ovat Suomen ensimmäiset ”kompastuskivet”. Kompastuskivet ovat osa kansallissosialismin uhreille ympäri Eurooppaa pystytettyjen muistomerkkien verkostoa, jonka tarkoituksena on tuoda uhrien muisto näkyviin eri paikoille, joissa he viimeksi elivät vapaudessa ja joista heidän kuolemaansa johtaneet rikokset alkoivat. Suomi luovutti natsi-Saksalle jatkosodan aikana vähintään kahdeksan juutalaispakolaista, joiden joukossa oli mm. Kollmannien perhe.

 

Olen kävellyt laattojen ohi, vaikka kuinka monta kertaa aiemmin, mutta vasta nyt ne kiinnittivät huomioni ja saivat mielenkiintoni heräämään. Niin surullista ja julmaa, eikä tästä edes ole vielä kauaakaan aikaa.

 

 

Mielenkiintoinen oli myös tsekkiläisen Františik Kupkan näyttely Ateneumissa. Mielenkiintoiseksi näyttelyn teki sattumalta vieressämme alkanut ohjattu kierros, jota kuuntelin sivukorvalla tauluja katsellessa. Kuulemani perusteella pääsin aivan erilailla sisälle Kupkan maalauksiin, jotka kertoivat maailmasta, tieteestä ja etenkin ihmisen kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Kupkan mukaan liike on elämän lähde, elämän palo.

 

Kuluneen viikon aikana olen jutellut yhden jos toisen kanssa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Siitä, kuinka oikeasti hyvinvointi on myös paljon muuta kuin ruokavalio ja treeni. Tärkeässä osassa ovat ihmissuhteet sekä myös Kupkankin kuvailema ”élan vital” elämän jatkuvuus, voima ja tietoisuus. Ja intohimo sitä kohtaan, mitä ikinä tekeekin ilman, että ajattelee aina rahallista voittoa. Yllä oleva maalaus, ”Raha”,  nousikin symboliikkansa takia suosikikseni. Taulun alaston nainen kuvastaa totuutta ja kolikkomahainen olento valtaa. Mitä totuudelle voi tapahtua, jos antaa rahan vallata? Rahan valta voi ajaa totuuden yli ja muuttaa arvoja.

 

Turistipäivän kruunasi Viggo Mortensin ja Mahershala Alin tähdittämä elokuva ”Green Book”, joka perustuu löyhästi tositapahtumiin ja kertoo miesten välille syntyvästä ystävyydestä, joka ylittää rotueron ja yhteiskuntaluokan asettamat rajat 1960-luvun alkupuolella.

 

Unohtaa ei myöskään kannata Kämp Brasserien lohikeittoa tai burgeria- stadin parhaat.

 

 

Tuolla tuomiokirkon portailla sain idean vetää ensi viikon sunnuntaina tämän vuoden ensimmäiset kaikille avoimet ja ilmaiset porrastreenit! Silloin portailla ei vain istuskella kuten kuvassa 😉 Tule ihmeessä testaamaan, mitä kaikkea portaissa oikein voikaan tehdä. Mukaan ovat tervetulleita kaikki- kaikki tekevät oman kunnon mukaan.

 

PORRASTREENIT 

Paikka: Tuomiokirkko

Aika: Sunnuntai 7.4 klo 17

Ilmoittautuminen: heiditainio@aol.com

 

 

Heidi xoxo

ON THE GO- MISTÄ SAAN ENERGIAA?

 

Be careful what you wish for… it may come true. Piirsin vuoden vaihteessa aarrekarttaani lentokoneen. Rakastan matkustelua, mutta enpä olisi uskonut, että toiveeni toteutuu aivan näin kirjaimellisesti. En pysy enää laskuissa, kuinka monta lentoa on jo takana tai, kuinka monta lentoa on jo buukattuna tällä vuodelle. Heidi On The Go, paremmin en aikoinaan olisi voinut nimeäni valita.

 

Viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista vauhtia ja vipinää. Tuntuu kuin yhden matkalaukun purettua olenkin jo pakkaamassa seuraavaa. Joku voisi ajatella, että onpa ihanaa päästä matkustamaan. Jatkuva matkustaminen on kuitenkin yllätttävän rankkaa, varsinkin, kun auttamatta lyhyeksi jäänyttä työviikkoa yrittää mahduttaa muutamaan päivään. Reissuni eivät myöskään ole olleet lomamatkoja, mutta onneksi ohjelma pojan luona on tapaamisia lukuunottamatta rentoa ja yhdessä vietetty aika tietenkin parasta, mitä voi toivoa <3

 

Tämä kevät tulee menemään näin, eri paikkoihin sinkoillessa, ja siksi koen välillä pieniä pistoksia ja syyllisyyttäkin- riittämättömyyden tunnetta. Olenko siellä, missä milloinkin pitäisi. Tiedän että priorisoin oikeita asioita, mutta siltikin tulee välillä hetkiä, jolloin toivoisi pystyvänsä jakautumaan kahteen paikkaan samaan aikaan. Olemaan samaan aikaan apuna pojalle Lontoossa, tyttärelle arjessa ja siinä sivussa hanskaamaan kaikki työt kalenterin mukaan. Nyt kevään aikana olenkin joutunut sanomaan ei kivoillekin työjutuille. Tulevana kesänä olen lähdössä taas Formenteran joogaretriitille töihin, mutta kahden keikan sijaan vain kesäkuussa.

 

”Äidin sydän- iso ja punainen, täynnä rakkautta.” Ihana viesti asiakkaaltani, kun pahoittelin extempore- reissun takia siirtämää tapaamistamme. Lapset, aina priorisointilistalla ykkösenä <3

 

 

MISTÄ SAAN ENERGIAA?

 

Energiaa vauhdikkaaseen elämäntilanteeseen saan hyvin yksinkertaisista asioista- ulkoilusta, luonnosta, unesta, läheisistä ja rutiineista. Rutiinit helpottavat arkea- ne tuovat rytmin päiviin ja auttavat myös ajankäytön hallinnassa. Helpottaa kummasti, kun tietyt jutut tulevat kuin apteekin hyllyltä. Aluksi kaikki uusi saattaa kuulostaa aikaa vievältä tai hankalalta, mutta jo muutaman toiston jälkeen nekin menevät kuin rutiinilla. Olen mielestäni myös hyvä organisoimaan ja suunnittelemaan asioita etukäteen- mutta toisaalta myös sopeutuvainen muuttuviin tilanteisiin. Tykkään, että samaan aikaan on monta rautaa tulessa. Kassit ovat tarvittaessa pakattuna muutamassa minuutissa, mutta osaan myös hypätä lomamoodiin melkeinpä yhtä nopeasti.

 

Lennoilla, menomatkalla useimmiten irtaudun töistä; nukun, kuuntelen musiikkia tai luen. Suomeen päin palatessa taas valmistaudun työjuttuihin, varmistan tulevat työt ja suunnittelen tarvittaessa ohjelmia.

 

 

 

LIIKE, RAVINTO & UNI

 

Energiaa saan päivittäisestä ulkoilusta. Lenkkivaatteet kulkevat mukana matkoillakin ja lyhyistäkin happihyppelyistä saan kummasti uutta virtaa. Jos matkoilla ei ole lenkkeilymahdollisuuksia, voi huoneessakin tehdä kotitreenejä tai venytellä. Kiireisimpinä ajanjaksoina jätän varsinaiset treenit vähemmälle, mutta liikettä keho kaipaa tilanteessa kuin tilanteessa. Eilisen lentomatkan jälkeen oli ihana päästä ohjaamaan joka tiistaista kuulatuntia.

 

Yritän pitää kiinni myös ruokarytmeistä, mutta matkustellessa se on toisinaan haastavaa. Kannan aina omia eväitä mahdollisuuksien mukaan mukana, mutta välillä ruokailuvälit venähtävät auttamatta liian pitkiksi. Lentokentillä on onneksi nykyään saatavilla terveellisiäkin vaihtoehtoja. Eilen aamulla söin lentokentän loungessa hedelmiä ja kaurapuuroa pähkinäsekoituksella, ja koneeseen nappasin Pret a Mangerista lohi-parsasalaatin. Loungessa oli tarjolla myös pullia, kakkuja ja croissantteja, mutta tässä tullaan juuri valintojen eteen…

 

Hektisyyden vastapainoksi pidän huolta, että kalenterista löytyy myös tyhjiä hetkiä. Silloin teen vain niitä asioita, mitä sillä hetkellä huvittaa. Useimmiten vapaapäivinä parasta on ihan vain kotoilu- hyvä ruoka ja sohvalla makoilu Netflixiä katsellen. Panostan myös uneen ja viikonloppunakin menen ajoissa nukkumaan, jos siltä tuntuu. Viime perjantaina nukahdin messupäivän jälkeen jo puoli kymmeneltä. Kännykän turhaa käyttöä olen myös vähentänyt tietoisesti, ja viime viikkoisen raportin mukaan olin onnistunut vähentämään ruutuaikaa 33%:lla aiemmista viikoista.

 

Onko sinulla jotain vinkkejä, mistä saat energiaa kiireisimpinä elämänvaiheina?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

Kotikuvat: Elina Hovinen 

 

Heidi xoxo

KAUNEUTTA ON KAIKKIALLA – HETKIÄ HANGOSTA

 

 

True beauty is everywhere. Be it. See it. Notice it. Love it. Be grateful of it. Marvel at it. It’s everywhere. It’s all around us all the time. 

 

 

Eilen aamulenkillä mietin juurikin yllä olevaa ajatelmaa, kauneutta on kaikkialla. Ei ole väliä juoksenko kotona Seurasaaressa, Valkeakoskella riippusiltojen lenkkiä, Lontoossa Regent’s Parkissa tai vaikka täällä Hangossa. Jokaisessa paikassa on oma fiiliksensä, omat maisemansa ja oma tunnelmansa.

 

Hyvä olo tulee kiitollisuudesta, mutta se edellyttää meiltä päivittäistä heräämistä siihen, mikä saattaa tuntua tutulta ja tavalliselta. Jo tutkimustenkin mukaan ihminen tottuu kaikkeen aivan ällistyttävän nopeasti- se mikä oli hetki sitten hyvää, onkin kohta ok ja upeakin ihan mukavaa. Ja kuitenkin, juuri ne pienet hetket, päivän aikana tapahtuneet kohtaamiset, keskustelut ja kokemukset ovat niitä, jotka tekevät jokaisesta päivästä omalla tavallaan merkityksellisen- eivät siis ainoastaan juhlat ja matkat. Toisaalta taas matkat, erilaiset kulttuurit ja kokemukset auttavat avaamaan silmiä, sille, kuinka hyvin asiat monesti meillä jo onkaan.

 

Onnellisuutta saatamme hakea myös sieltä, mistä sitä ei löydy- raha, valta ja tavara eivät tuo sitä kuin ohikiitäväksi hetkeksi. Tiettyjä asioita taas, kuten esimerkiksi työtä, parisuhdetta, lämmintä vettä ja terveyttä, pidämme helposti niin itsestäänselvyytenä, että monesti sen arvon ymmärtää vasta, kun sen menettää.

 

 

Tämän viikonlopun ajan olen ollut Hangossa, ohjaamassa vastussauvatreenejä sekä joogaa Lifeness-tapahtumassa. Aurinko on tullut esiin kuin tilauksesta ja olen nauttinut itsekin tästä hyvän olon viikonlopusta. Saan niin paljon energiaa ohjauksista ja ympärillä olevista ihmisistä, mutta huomaan, että sosiaalisuuden vastapainoksi kaipaan yksinäisyyttä ja omaa aikaa. Ohjauksien väleissä hakeuduinkin luontoon lenkkeilemään ja ihailemaan Hangon upeita merimaisemia.

 

Tälläisinä viikonloppuina vähennän kännykän käytön minimiin. Otan toki kuvia, mutta vältän turhaa surffailua. Sitä paremmin olen läsnä, mitä enemmän keskityn vain hetkeen. Ennen jokaista ohjausta käyn varmistamassa vielä reitit ja ennen eilistä joogatuntia vetäydyin kuuntelemaan musiikkia ja tein oman joogaharjoituksen. Ehkäpä juuri siksi tunnen oloni työn täytteisestä viikonlopusta huolimatta hyvin levänneeksi. Tämä pieni irtiotto kotirutiineista, ruuanlaitosta ja siivouksista, on siis toiminut näin ohjaajankin näkökulmasta.

 

 

 

Tänään aamulla lenkkeilin Rakkauden polulla. Kaunis metsäpolku, jonka tarinaa jäin miettimään. Mistä polku on saanut nimensä? Tietääkö kenties joku teistä?

 

Harvoin kuljen täysin merkittyä reittiä, sillä usein juuri niiltä sivupoluilta löytyy uusia upeita maisemia. Aamuisella lenkillänikin päädyin kuin sattumalta kallioille, josta avautui aivan upea näkymä merelle. Siinä venytellessä ihastelin maisemaa ja hengittelin raitista ilmaa. Kyllä luonnolla ja metsällä on vain rauhoittava ja maadoittava vaikutus. Ei ihme, että moni kokee stressitasojen laskevan juurikin luonnon keskellä. Tämän saman rauhoittavan ja energisoivan kokemuksen halusin tarjota myös osallistujille, ja siksi aamutreenien venyttely osuuden teimme kyseisillä kallioilla. Onko parempaa tapaa aloittaa päivää kuin ulkoillen?

 

Ihana viikonloppu, jota vietetään vielä isän syntymäpäiviä juhlien. Miten siellä on viikonloppu sujunut?

 

Seuraavaa Lifeness– tapahtumaa vietetään Hangossa 25.-26.5 

 

Heidi xoxo

KEVÄT FIILIKSISSÄ & JUOKSUKUULUMISIA

 

 

Juoksu on ehkäpä kävelyn ohella yksi helpoimmista kestävyyskunnon kohottajista. Helppoja siis siinä mielessä, että ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Lenkkarit voit vetäistä jalkaan, koska haluaa ja missä tahansa. Näin reissaajan näkökulmasta treenit eivät jää väliin matkoillakaan. Päinvastoin, matkoista saa vieläkin enemmän irti katuja pitkin juostessa. Usein yllätyn, kuinka tutuiksikin luulemistani paikoista onnistun löytämään aina jotain uutta. Ensimmäisellä lenkilläni täällä Lontoossa löysin itseni kesken lenkin pari viikkoisten kilien, lampaiden ja laamojen keskeltä! Sain ottaa kilin oikein syliinkin, ei tapahdu aivan joka lenkillä!

 

Tämän vuoden puolella on juoksulenkkejä Movescountiin kertynyt vain muutamia, mutta mitä lähemmäksi kevättä ja kesää mennään, sitä enemmän on juoksulenkkejä odotettavissa. Vähäisistä juoksulenkeistä huolimatta huomaan ettei juoksukunto ole kadonnut minnekään, kiitos hiihtolenkkien. On se vain mahtavaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, joita voimme hyödyntää liikkumisessakin. Hiihtotavoitteeni ei tänä vuonna tainnut tulla täyteen, vaikka alkuvuosi näyttikin lupaavalta. Viikonlopuille osui kuitenkin niin paljon töitä, matkoja ja muita juttuja, etten ehtinyt ladulle aivan niin paljon kuin oli tavoitteenani. Eikä tuo haittaa, uusia talvia ja hiihtolenkkejä tulee vielä paljon. Pääasia, kunhan liike ei lopu 😉

 

 

Tämän vuoden urheilutavoitteeni siintää Italiassa, Aostanlaaksossa, jonne lähden Alppimentorien mukana heinä-elokuun vaihteessa. Pari yhteislenkkiä on jo takana, ja jokaisen tapaamisen jälkeen aina askeleen lähempänä koitosta. Treeneissä juoksemme pitkin Nuuksion polkuja, mutta pääasiassa tunkkaamme mäkiä kävellen ylös ja juosten alas. Apuna ovat sauvat, jotka helpottavat huomattavasti etenkin jyrkemmissä nousuissa. Onneksi meillä on nämä yhteistreenit, sillä vastaavia tuskin tulisi yksin tehtyä. Kaikenlisäksi Janne tuntee polut kuin omat taskunsa- itse olen tuolla metsissä aivan ulkona kartalta 😀

 

Näin pitkäkestoisen tavoitteen takia ei yksin riitä, että pidemmät treenit tulee vedettyä vain tapaamisissa, myös omissa treeneissä on keskityttävä pitkäkestoisiin harjoituksiin ja etenkin nousumetrien keräämiseen. Talven takia jäähyllä olleet sauvarinnetreenit tulevat pian taas osaksi harjoitteluani, samoin kuin polkujuoksu. Toukokuisen välitavoitteeni, Helsinki City Run:n takia, tulen toki juoksemaan myös asvaltilla. Viimeisestä puolikkaastani onkin vierähtänyt jo aikaa, jopa kaksi vuotta!

 

Lontoon kevät ja vuorivaellus ovat saaneet juoksumotivaationi nosteeseen, vaikka eilen Helsinkiin laskeutuessa kauhistelin rännän ja lumen sekaista säätä. Minne katosi se aurinko ja jo melkein kuivat asvaltit? Olen jo täysin valmis uudelleen heräilevään luontoon, aurinkoon ja shortsikeleihin, vaikka se tarkoittaisikin hiihtokauden loppua.

 

 

Tällä viikolla vietetään jo neljättä vuosittaista Suunto World Vertical- viikkoa. Jos viime lauantaiset tunkkaus nousumetrit laskettaisiin mukaan, olisi tällä viikolla kasassa jo reippaasti yli 1000 nousumetriä. Paikka, missä poikani asuu on hyvin mäkinen ja tutulta Bread and cheese lane:lta löytyikin oikein kunnon mäet; toinen oli jopa 700metriä ja toinenkin melkein 400 metriä pitkä. Alkuverryttelyn, kevyen 10 minuutin hölkän ja liikkuvuusharjoitteiden jälkeen, juoksin molemmat mäet kolmeen kertaan rennon reippaasti ylös ja kevyesti hölkötellen alas.

 

Mäkitreenit ovat haastavia ja monesti ylöspäin juostessa käy mielessä ajatus ”tämä on sitten viimeinen”, mutta alaspäin rullaillessa ja sykkeiden laskiessa päätän kuitenkin usein ”no, kerran vielä!”.  Tykkään haasteista ja haastavista treeneistä, itsensä ylittämisestä ja niiden tuomista onnistumisen fiiliksistä.

 

Juuri nyt iloitsenkin tulevasta vuorivaelluksesta ja siitä, että muutaman vuoden tauon jälkeen minulla on taas urheilullinen tavoite. Tavoite, jossa ei mitata aikaa, mutta kestävyyttä ja henkistä kanttia sitäkin enemmän. Uskon, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta jaksan kyllä, mutta mitä paremmin olen koetukseen valmistautunut ja mitä enemmän on lajinomaista treeniä alla, sitä kevyemmät ovat askeleet vuorilla ohuemmassa ilmassa ja sitä nautinnollisempaa tulee matkanteko olemaan.

 

Onko sinulla urheilullisia tavoitteita tälle vuodelle? Oletko suunnitellut, miten pääset tavoitteeseesi? Onhan sinulla seurannassasi jo Instagram- tilini @heidionthego? Siellä jaan mm. treenivideoita ja kaikkea, mitä inspiroivaa teille arjestani ja matkoiltani keksinkään. Juuri nyt siellä on menossa Naistenpäivän kunniaksi arvonta. Oikein ihanaa Naistenpäivää kaikille meille upeille naisille <3

 

Heidi xoxo

REGENT’S PARK & PRIMROSE HILL

 

Päiväni starttasi tänään aamulenkillä Lontoon Regent’s Parkissa, josta jatkoin matkaa Primrose Hill:lle ihailemaan upeaa auringonnousua. Kauniit oranssin ja keltaisen sävyt sekä näkymä pitkälle Cityyn, Lontoon tunnetuille maamerkeille asti. Ehkä tunnistat kuvista ainakin London Eyen?

 

Eilen kaaduin pitkän päivän jälkeen sänkyyn, vain hieman yhdeksän jälkeen, enkä sen takia saanut aamulla nukuttua enää viiden jälkeen. Join hotellilla kahvin ja odottelin hetken päivän uutisia lukien, kunnes sidoin tossut jalkaan ja suuntasin läheiseen Regent’s Parkiin aamulenkille. Pimeillä kaduilla nautin pikku hiljaa heräilevän kaupungin tunnelmasta, raikkaasta ilmasta ja kevyistä askelista. Juoksu tuntuu tällä hetkellä mukavan kevyeltä ja sykkeetkin pysyivät maltillisina reippaasta vauhdista huolimatta.

 

Regent’s Park ja aivan puiston vieressä sijaitseva Primrose Hill ovat ehdottomasti suosikki juoksukohteeni Lontoossa. Iso, vehreä ja siisti puisto, jota koristavat upeat suihkulähteet, kukkapenkit ja aukeat pelikentät. Useimmiten Lontoossa vieraillessa yövymme vain niin eri puolella kaupunkia, että enemmän tulee juostua Hyde Parkin suunnalla tai Chelsean kaduilla.

 

 

Kyllä kannatti herätä ajoissa- näin upeat maisemat odottivat Primrose Hill:llä. Paikalle oli tullut useampi juoksija ja koiranulkoiluttaja ihailemaan samaa näkymää. Osa venytteli, yksi teki aurinkotervehdyksiä, muutama otti valokuvia ja osa vain istui ihailemassa kahvikuppi kädessä. Hetkeksi jäin itsekin vain ihailemaan maisemaa ja nauttimaan hetkestä. Ilma oli kuitenkin sen verran viileä näin aamusta, että oli parasta pysyä koko ajan pienessä liikkeessä. Aamuisen lihaskuntotreenini oletkin saattanut jo nähdä uusimmassa Instagram postauksessani @heidionthego. Ei huonot maisemat aamutreenille!

 

Melkein samaa reittiä juoksin takaisin hotellille, mutta maisemat näyttivät erilaisilta näin valoisalta. Samalla tajusin, että viime lenkistä tässä puistossa olikin kulunut jo nelisen vuotta- ja silloin taisi vielä sataa vettä. Ei voi mitään, mutta kyllä maisemat vain näyttävät erilaisilta kauniilla ilmoilla. Kevät on täällä myös jo melko pitkällä- magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat ja puissa alkaa olla jo korvanlehtiä.

 

 

Melkein parin tunnin lenkin jälkeen maistui aamiainen hotellilla. Aamiainen oli oikein hyvä ja hotelli ansaitsee mielestäni muutenkin erikoismaininnan. Tiesin etten tulisi viettämään hotellilla muuta kuin yön, ja siksi halusin yöpyä siistissä, mutta sopuhintaisessa hotellissa lähellä pojan sairaalaa. Pojalla leikattiin eilen jalka ja siksi olen juuri nyt täällä.

 

Hotellin valinnassa pidän tärkeimpänä kriteerinä siisteyttä ja lokaatiota. Haluan, että hotellilta on helpot kulkuyhteydet haluamiini paikkoihin, mieluiten kävellen. En myöskään kaipaa luksusta, mutta siisteydestä en tingi. The Z Hotel Gloucester Place olikin aivan täydellinen valinta. Varasin hotellin bookingin kautta, vain viisi päivää ennen reissua ja arvata saattaa, että Lontoon hotellien hintataso oli noin lähellä matkaa korkea. Alle 200e ei ollut tarjolla juuri mitään kivaa, kunnes löysin tämän- 140e yö! Huone oli pieni, mutta siisti ja moderni, se riitti minulle. Aamiainen tuli lisämaksusta, 12,50 puntaa, mutta kello 17-20 olisi ollut tarjolla complimentary afternoon tea ja viinimaistelut. Ne jäivät tällä kerralla väliin, mutta hyvä diili tuohon hintaan.

 

Hotellilta on matkaa Regent’s Parkiin alle kilometri ja keskustaankin (Oxford Streetille) vain muutama kortteli. Kahvin hakumatkalla onnistuin törmäämään Marylebonen Lululemoniinkin- uhka vai mahdollisuus?  Muita hyväksi testaamiani hotelleja ovat myös  My Chelsea, Sanderson, TheMayFair. Ja, koska saan paljon kysymyksiä Lontooseen liittyen- tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni ”The Best of London”. Postauksessa jaan vinkkejä, missä syödä, yöpyä ja liikkua.

 

Lontoon keskusta ollaan kotiuduttu, potilas voi hyvin ja, koska täällä vietetään tänään Pancake Tuesdaytä on ohjelmassa lettujen paistoa ja futista. Mitäpä muuta?

 

Heidi xoxo

MITÄ TOIKAAN VUOSI 2018? AIKA PYSÄHTYÄ HETKEKSI

Joulukuinen aamu, 18.12,  juuri ennen töihin lähtöä. Yöllä oli satanut paljon lunta ja hetki oli jotenkin maaginen <3 

 

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja vaikka mieli kovasti jo haluaisikin keskittyä uuteen vuoteen, on näin vuoden vaihtuessa hyvä pysähtyä ja tarkastella kulunutta vuotta. Oliko vuosi sellainen kuin siitä vuosi sitten unelmoi. Mitkä hetket jäivät päällimmäisiksi mieleen. Mitä kaikkea sitä oikein tulikaan tehtyä ja mitä jäi ehkä tekemättä. Niin tai näin, kaikki valinnat johtivat kuitenkin siihen, missä ollaan juuri nyt.

 

Tykkään ikuistaa tapahtumia valokuviin, sillä valokuvat tuovat mieleen asioita ja yksityiskohtia, jotka muuten saattavat vuosien vieriessä pikku hiljaa unohtua. Kuvat tuovat niin kirkkaasti mieleen sen hetkisen tunnelman ja fiiliksen, joskus jopa tuoksun. Jokaisella kuvalla on tarinansa kerrottavana ja jokaisella kuvalla on merkitys, vaikka katsojalle se ei aina avautuisikaan. Tämän tajusin oikeastaan itsekin vasta siinä vaiheessa, kun katsoin yhdeksää vuoden 2018 tykätyintä Instagram– kuvaani. Jokaisella niillä on tarinansa ja muistonsa.

 

Tässä tykätyimmät kuvat ja hieman fiilistä ja tarinaa niiden takaa.

 

 

 

Create the life that feels good on the inside, not one that looks good on the outside.

 

Yllä oleva ajatelma löytyy tämän Instagram-kuvani alta, tee elämästäsi sellainen, joka tuntuu hyvältä sisältäpäin, ei vain sellaista joka näyttää hyvältä ulospäin.” Totta, vaikkakin elämä, joka tuntuu hyvältä sisältäpäin näkyy usein myös ulospäin! Positiivisuus ja oma hyvä olo, kun heijastuvat mm. siinä, miten kohtelee toisia, mutta myös itseään.

 

Kuva on otettu Hangossa, Lifeness- tapahtumassa. Ilta oli upea ja ihailimme auringonlaskua rantakallioilla <3

 

 

Tätä vuotta taakse päin muistellessa, nousee mieleeni paljon hyviä hetkiä. Koko vuosi 2018 oli minulle suotuisa ja se toi matkalleni paljon mukavia asioita, mutta etenkin viime kesä on jäänyt mieleeni erityisen aurinkoisena- eikä ainoastaan helteisen sään takia.

 

Kesälomalla pysähdyin ja oivalsin, kuinka tärkeää on työn vastapainoksi keskittyä välillä myös aivan täysin itseensä- niin tärkeää ja rakasta kuin se työ onkin. Pieni ”sulkeutuminen”, oma aika ja vain itseensä keskittyminen ovat luovuuden ja jaksamisen kannalta aivan yhtä tärkeää. Lomamoodiin pääsy ei näissä Gardajärven maisemissa tuottanut ongelmia. Yhteinen matka tyttären kanssa oli aivan ihana. Rakkauteni Italiaa kohtaan vain kasvoi.

 

Täydellistä lomaa olen viettänyt nyt joululomankin ajan,  ja läppärin avasin ensimmäistä kertaa viikkoon tänä aamuna. Uni, ulkoilu, perhe ja ystävät olleet tälläkin lomalla prooriteettilistallani ykkösenä.

 

 

Italian Dolomiitit ja Lago di Carezza olivat viime kesän, tai oikeastaan koko vuoden, upeimpia näkemiäni paikkoja. Vuorilla sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja maailman niin isoksi. Vaikuttava kokemus ja elämys. Ensi kesänä matkaan uudelleen Italian Alpeille, kun lähden Alppimentorien vuorivaellukselle Aostan laaksoon. Ensimmäinen tapaaminen on jo muutaman viikon jälkeen, en malta odottaa!

 

Molemmissa kuvissa muistan vain huokailevani luonnon kauneutta. Aivan veti sanattomaksi. Luonnolla on tärkeä osa elämässäni. Olenkin iloinen, että saan kerran viikossa tehdä töitä Nuuksiossa. Silloin yritän töiden välissä juosta poluilla tai syödä lounasta metsässä.

 

 

Kuva viime syksyltä polkiessani asiakkaalleni Westendiin. Hyödynnän työmatkat liikkumiseen aina, kun se vain on mahdollista. Monia upeita hetkiä, auringonlaskuja ja nousuja, olisi jäänyt kokematta ilman niitä. Työmatkaliikkuminen on myös tapani irtautua töistä. Usein kuuntelen samalla musiikkia ja vaivun kuin omaan maailmaani ja ajatuksiini. Monet ideat ovat saaneet alkunsa näistä hetkistä- bonuksena vielä raitis ilma.

 

En useinkaan ajattele treenaavani, vaan liikkuminen on minulle osa elämäntapaa. Se on yhtä tärkeää kuin syöminen ja nukkuminen, iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ilman säännöllistä liikuntaa ja raitista ilmaa tuskin olisin näin energinen.

 

 

Rovaniemen Arctic hotellin aamiainen on ehkäpä yksi parhaimmista koskaan syömistäni aamiaisista, enkä liioittele ollenkaan. Kuva kertoo ja tuo minulle kuitenkin mieleen paljon muutakin kuin aamiaislautasen. Tuo aamiainen on nimittäin Kari Traa Urban Training- tapahtumien päätöspäivältä juuri ennen Rovaniemen tapahtuman alkamista. Fiilis oli jopa hieman haikea.

 

Urban Training kiertue oli kuluneen vuoden ehdottomasti isoimmista projekteistani, jota saimme yhdessä Lauran kanssa toteuttaa. Liikkumisen ilosanoman jakaminen kaikille- iästä, sukupuolesta tai tämän hetkisestä kunnosta riippumatta, on tavoitteeni, jota sain tämän(kin) projektin kautta jaettua kymmenien ja satojen naisten vallatessa kaupunkiensa katuja.

 

Projekti muistutti myös siitä, kuinka kaksi on aina enemmän kuin yksi. Toimiva yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen on onnistumisen a ja o. Lauraa parempaa yhteistyökaveria ei olisi voinut toivoa, kaikki toimi kuin rasvattu. Laura tosin on paljon muutakin kuin yhteistyökaveri- hyvä ystävä.

 

 

Tämä kuva tuo mieleeni Elinan ja kaikki meidän hullun hauskat kuvaussessiot. Otamme paljon kuvia, mutta aina yhdistämme tapaamisiin myös treenit tai vähintäänkin kahvittelut. Elinasta onkin tullut aivan ihana ystävä, jonka kanssa jaamme niin työ- kuin henkilökohtaisetkin asiat. Upeaa, kuinka näin aikuisiällä voi löytää näin hyvän sydänystävän.

 

Kuva on viime talvelta Oittaalta, hiihtolenkin jälkeen, juuri ennen pulahdusta avantoon. Hiihtämässä oltiin samaisessa paikassa tänäänkin ja muisteltiin tätä kuvan hiihtolenkki/avanto/valokuvaus- kertaa. Uudet treffit on jo sovittu ja avantoon on ehdottomasti taas päästävä.

 

 

 

”Minä olen jossain täällä kanssa yksinäisen kuun valvon kunnes tähdet hiipuu nousevaan aamuun. Olen jossain täällä onnellinen nyt.” -Juha Tapio

 

 

Viimeisenä kuvana oma suosikkini. Vaellus hiljaisessa aamussa kohti Santa Barbaraa, jolta lopulta avautui näin upea maisema Gardajärven ja Rivan kaupungin ylle. Edellisenä iltana bongasin täältä vuoren rinteestä kimmeltävän valon, jolla nyt seisoin. Matka oli hikinen, mutta se muistutti siitä, että jos jotain oikein haluaa on kaikki mahdollista- sen eteen on vain tehtävä töitä.

 

Vapauden tunne oli päällimmäinen tunne, jonka koin tuolla Santa Barbaran kukkuloilla. Spotifyissa soi Juha Tapion ”Jossain täällä” ja ajattelin, että todellakin, olen jossain täällä ja samalla tunsin itseni aivan äärettömän onnelliseksi. Olin siinä hetkessä juuri siellä, missä halusin. Maailma avartui eteeni kaikkine mahdollisuuksineen. Upeita oivalluksen hetkiä tapahtuu usein juuri silloin, kun mieli on avoin ja tyhjä kaikesta ulkopuolisesta hälystä ja häiriöistä.

 

Myös uusi vuosi symboloi uusia mahdollisuuksia, uusia alkuja ja tuo toivoa. Olipa edellinen vuosi kohdellut sitten miten tahansa, on uusi vuosi aina toivoa täynnä.

 

 

Hope is activated when we can say to ourselves: ”I am willing to trust, to wait without demanding answers, and to contribute myself to the most positive use of the present.” 

 

 

Uuden vuoden lupauksia en aio tehdä tänäkään vuonna, mutta sen sijaan aarrekarttaan olen hommannut jo tarvittavat välineet- pahvia, värikyniä ja vanhoja lehtiä. Jo muutaman vuoden ajan olen joka uusi vuosi päivittänyt aarrekarttaani tai tehnyt aivan uuden. Uskon, että sen avulla teen alitajunnassakin koko ajan töitä kohti unelmiani.

 

Oikein ihania hetkiä näin vuoden viimeisinä hetkinä. Hetkinä, joilla kaikilla on merkitystä <3

 

Heidi xoxo

MERRY CHRISTMAS & HAPPY HOLIDAYS

 

 

 

Täällä on laskeuduttu joulun viettoon jo perjantaina heti töiden jälkeen. Aineeton joululahja ja irtiotto arjesta oli lähteä ”lomalle”- lomamatkalle parin kilometrin päähän Helsingin keskustaan, Hotel F6:seen. Jo pienikin get away tekee hyvää. Ei tarvitse lähteä tämän kauemmaksi. Helsingin hotellit ovat vielä aivan ihania- Hotel F6 yksi suosikeistani.

 

Parina viime jouluna olen lähtenyt matkoille, mutta nyt tuntui siltä, että haluan olla koko kahden viikon loman kotona. Syksyn reissaamisen jälkeen on ihana olla ihan vain kotona, nyt kun saimme vielä lumisen joulunkin! Ja paras lahja tietenkin oli saada poika jouluksi Suomeen <3

 

Lomalla aionkin ulkoilla ja tehdä asioita fiiliksen mukaan. Ensi vuodesta on tulossa kiireinen ja työkuvioihin uusia tuulia, joista tulen kertomaan pian teillekin. Kiitos kaikille teille ihanille seuraajille taas tästäkin vuodesta. Te inspiroitte minua kirjoittamaan vuodesta toiseen <3

 

”Täällä yksi työtön sohvaperuna etsii motivaatiota ylipäätään lähteä liikkeelle…tuota kelloa googlettelen päivittäin ja se jos mikä auttaisi alkuun..seuraan blogiasi ahkeraan ja tuollainen energisyys, edes pala siitä, olisi suotavaa! Ihanaa Joulua!” – Anu

 

Suunnon 3 Fitness kello on arvottu ja onnetar suosi Anua, voittajalle on lähetetty sähköpostia. Iso kiitos vielä kaikille osallistujille, oli mukava lukea teidän kommentteja ja niiden pohjalta sain postausideankin.

 

 

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua jouluun. Oikein ihanaa ja rauhallista joulua toivon sinullekin <3

 

Heidi xoxo