Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

Ajatuksia lenkkipolulta

Aamulenkillä vaivuin taas kerran ajatuksiini- yleensä lenkeillä ideoin, suunnittelen, käyn keskusteluja itseni kanssa, ihailen luontoa ja välillä pysähtelen ikuistamaan sen kauneutta valokuviin jne. Usein havahdun ajatuksistani kotiovella, kun lenkki onkin jo lopuillaan. Tämäkään lenkki ei ollut poikkeus, vaan mieleeni nousi oman kehon kuuntelu, ja miksi se on välillä niin vaikeaa. Niin vaikeaa, että välillä menetämme kontaktin omaan itseemme, emmekä tunnista enää kehon viestejä.

Kehon kuuntelu onkin mielestäni hyvinvoinnin ehkäpä tärkein osa-alue. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio (kaikkea kohtuudella, rennolla otteella ilman tiukkoja dieettejä), liikunta (sitäkin sopivasti ja niin, että se on kivaa) ja kannustavat ihmissuhteet… mutta ilman oman kehon tuntemusta hukkaamme itsemme, emmekä osaa kuunnella, mitä kehomme yrittää meille viestittää. Olemme kaikki yksilöitä, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

Kehomme on viisas, paljon viisaampi kuin uskommekaan. Se varastoi tunteemme ja yrittää varoittaa, jos kaikki ei ole kunnossa. Joskus emme kuitenkaan halua uskoa tai edes pystytä kuulemaan sen varoitusääniä, jolloin keho saattaa jopa sairastua. Keho ”varastoi” tunteet ja vanha sanonta ”kantaa murheet hartioillaan” pitääkin kirjaimellisesti paikkaansa. Keho kantaa harteillaan menneisyyttä, johon peilaamme nykyhetken tapahtumia, jopa tulevaisuutta. Luomme mielikuvia tulevaisuudesta menneisyyden tapahtumien kautta, vaikka samalla haluaisimme olla läsnä tässä ja nyt. Vanhemmat murehtivat lapsiensa puolesta, jota kieltämättä itsekin teen mielessäni sitä enemmän, mitä lähemmäksi Tansanian matkaa mennään. En voi olla ajattelematta, että mitä, jos jotain pian tapahtuu- varsinkin nyt, kun ebolakin on leviämässä laajemmalle. Emme kuitenkaan voi muuttaa menneisyyttä, emmekä voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan- miksi siis murehtia jotain, mitä ei ole vielä edes tapahtunut.

 

IMG_0006

 

Mutta miksi sitten erkaannumme kehostamme ja menetämme kontaktin kehon ja mielen välille? Uskon, että mielen voimalla on meihin todella suuri vaikutus. Mieli, sisäinen puhujamme, on jatkuvasti äänessä; se määräilee, käskee, arvioi, muistelee menneitä, suunnitelee tulevaa, arvostelee ja jopa syyllistää. Mitä muutkin ajattelevat! Luomme mielessämme mielikuvia siitä, millaisia meidän pitäisi olla tai millaisia oletamme muiden, esimerkiksi yhteiskunnan, haluavan meidän olevan. Silloin emme välttämättä tee niitä asioita, joita oikeasti haluaisimme tehdä, vaan niitä, joita uskomme muiden haluavan meidän tekevän. Luomme itsellemme odotuksia, vertaamme itseämme helposti toisiin ja, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti ruoskimme itseämme vieläkin ankarammin. Syömishäiriönen näkee itsensä aina isompana kuin oikeasti on (ja ajattelee, että muutaman kilon jälkeen kaikki olisi paremmin), stressaantunut ei tunnista kehon väsymystä (vaan haluaa olla vielä ahkerampi. Superihminen kyllä jaksaa, ei voi näyttää heikolta ulospäin) ja masentunut saattaa purkaa ahdistusta urheiluun (helpompi juosta karkuun kuin kohdata todellisuus), vaikka jokaisessa tapauksessa keho kaipaakin vain lepoa. Voi, kuinka osaisimme kohdella itseämmekin kuin parasta ystävää ja näkisimme peilistä muutakin kuin ne epäkohdat.

You are perfect, just the way you are!

 

* älä koskaan vertaa itseäsi ja saavutuksiasi toisiin ihmisiin. Uskalla olla oma itsesi, juuri sellaisena kuin olet. Kukaan meistä ei ole täydellinen- ei edes photoshopatut mainoksien mallit. Mieti, mikä ja mitkä asiat tekevät juuri sinut onnelliseksi?

* Rakasta ja kunnioita itseäsi. Emme voi jättää onnellisuuttamme toisten vastuulle, vaan onnellisuus lähtee meistä jokaisesta itsestämme- ”olemme oman onnemme seppiä”.

* Luota tulevaisuuteen ja intuitioon. Elämä kantaa, kun uskaltaa päästää irti menneisyydestä ja keskittyä tähän hetkeen. Olla läsnä, katsoa ympärille, kuunnella ja löysätä silloin, kun siltä tuntuu.

Namaste

Heidi

It’s all about balance!

Kesän jälkeen on taas aika palata arkeen ja rutiineihin, mutta näin aurinkoisen kesän jälkeen sekin tuntuu mukavalta. 

Tänä kesänä olen viettänyt päivät lähes kirjaimellisesti ulkona. Aamut ovat alkaneet terassilla rennosti aamupalan ja lehden parissa, ja vielä illalla viimeiseksi on istuttu ulkona ihailemassa auringonlaskua. Treenit ovat olleet täysin ulkopainotteisia;  juoksua, suppailua, kahvakuulaa, tennistä, pyöräilyä, uintia, vesijuoksua ja vaellusta. Ja ulkolajien parissa aion varmasti viettää aikaa myös pitkälle syksyyn. Salille siirrytään vasta, kun saadaan lumi maahan. Ja toivottavasti tulevana talvena päästäisiin taas hiihtämään! 



Syksyllä aion edelleenkin yrittää liikkua mahdollisimman monipuolisesti eri lajien parissa. Se ei ainostaan pidä motivaatiota yllä, vaan pitää myös kehon tasapainoisempana. Kuulatunnit tuntuvat lihaksissa, varsinkin maanantaisin ja torstaisin, jolloin vedän pari tuntia putkeen. Jooga, pyöräily, uinti ja juoksu tuovat tasapainoa ja monipuolisuutta. Kehonhuoltoon aion kiinnittää myös entistä enemmän huomiota. 

Jos treenirintamalla on kesäisin monipuolisuutta, niin sitä se on myös ruokapuolellakin. Lautaselta löytyy paljon tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja, salaatteja ja smootheja. Varsinkaan kesähelteillä ei lämmintä ruokaa tehnyt mieli juuri ollenkaan. Parasta onkin syödä vuodenaikojen mukaan ja opetella kuuntelemaan, mitä oma keho kaipaa. Lähes kaikkea testanneena tunnen löytäneeni itselleni sopivan tavan- kaikkea kohtuudella. Toimii minulle parhaiten, enkä tunne, että joutuisin luopumaan mistään. Terveellisempiä valintoja tekee jo luonnostaan. 

Juuri nyt aion surauttaa vihersmoothien, suunnitella viikon tunnit/treenit ja valmistautua illan ravinto-ohjaukseen Skypen kautta. Ikävä vatsavaiva on kiusannut lähes koko päivän ja toivonkin, että huomiseen mennessä olo on taas normaali. Tsemppiä kaikille koulutielle ja töiden pariin palanneille 🙂